Alkukesän kuvausreissun ensimmäisessä osassa seikkailtiin Kuhmon ja Kuusamon metsissä ja soilla. Matka jatkui lännemmäs, Kainuun keskiosien vaaramaisemiin. Loppureissun pääkohteeksi oli suunniteltu Paljakan alue, joka tunnetaan monipuolisesta vaaraluonnostaan ja poikkeuksellisen edustavista kuusimetsistään. Laajalle alueelle mahtuu niin tiukasti suojeltu luonnonpuisto kuin laskettelukeskuskin. Seudulle puuhataan myös Vaara-Kainuun taidekansallispuistoa.
toukokuu
Alkukesän kuvausreissulla, osa 1: Kuhmosta Kuusamoon
Vuoden odotetuin retkeily- ja valokuvausaika on taitekohta, jossa kevät ja kesä lyövät kättä. Lumien sulamisen ja helteisen hyttyskesän väliin jäävä lyhyt aikaikkuna on retkeilyn kannalta parasta. Luonnossa tapahtuu paljon, onhan menossa lintujen aktiivisin pesimäaika.
Pari vuotta sitten tein alkukesän yöttömässä yössä huikean kuvausreissun, jonka aikana kierrettiin kolmen hengen porukalla puoli Suomea ja kuvattiin muun muassa pohjoista suoluontoa Utsjoen tunturiylängöillä. Moni kuvista päätyi Retki suolle -kirjaan. Tänä vuonna jatkoimme samalla konseptilla seuraavan retkeilykirjan kuvauksia Kainuun ja Kuusamon suunnalla.
Mahdollisten kirjakohteiden lisäksi mahdutimme reissuun muutamia syrjäisiä alueita, joihin halusin tutustua omasta mielenkiinnosta. Bonuksena kaikista reissun paikoista kirjattiin ylös lintuhavainnot lintuatlasta varten. Ideana on, että vuosina 2022-2025 jokaiselta 10 km x 10 km atlasruudulta kirjataan lintujen pesimävarmuusindeksit. Näin saadaan kattava kuva kaikkien lintulajien levinneisyydestä.
Metsäpeuran mailla Salamajärvellä
Paluumatkalla pohjoisen keväästä poikkesimme yöpymässä Salamajärven kansallispuistossa. Suomenselän harvaan asutulla vedenjakajaseudulla sijaitsee Etelä-Suomen mittakaavassa varsin erämaisia alueita sekä luonnontilaisina säilyneitä metsiä ja soita. Omat retkeilyni ovat painottuneet enemmän itään tai pohjoiseen, joten oli kiinnostavaa nähdä, tarjoaisiko myös läntisempi Suomi nähtävää erämaaluonnon ystävälle.
Takatalvi Martimoaavalla ja ajatuksia kelirikkoajan retkeilystä
Olen yrittänyt retkeillä pohjoisessa mahdollisimman kattavasti eri vuodenaikoina, myös silloin kun ei ole vaellussesonki. Ennen tätä vuotta olin käynyt Lapissa kaikkina muina kuukausina paitsi helmikuussa ja toukokuussa. Helmikuun lopulla hiihtovaelsin Puljun erämaassa ja nyt toukokuun alussa pääsin pikavisiitille Etelä-Lapissa sijaitsevalle Martimoaavalle.
Pohjoisen kevät oli juuri sellainen kuin ajattelinkin: säät vaihtelivat pakkasöistä ja lumimyräkästä häikäisevän kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Iltaisin sai kahlata syvässä soselumessa, pakkasaamuisin kuljeksia vauhdikkaasti routaisilla suomättäillä. Kelirikkoajan retkeilyssä on oma viehätyksensä, jota yritän tässä kirjoituksessa avata.
Uudenmaan kevätmaisemia
Toukokuussa ikuinen pohjoistuuli vihdoin päättyi ja Uudenmaan alueeltakin olisi saanut poistua muualle Suomeen. En ollut kuitenkaan lähdössä kauemmas, sillä maakunnassani riitti yllin kyllin tuttuja ja ennestään tuntemattomia kuvauspaikkoja.
Tentsileä testaamassa Kemiönsaarella
”Mikä ihmeen Tentsile ja miksi siitä pitäisi kiinnostua?” Näin ajattelin, kun kuulin sanan ensimmäistä kertaa. Kyseessä on puihin kiinnitettävä teltta – siis kiinnitystavaltaan vastaava majoite kuin riippumatto, mutta kiinnityspisteitä on kahden sijasta kolme. Olen itse maanpäällisten majoitteiden ystävä, mutta mahdollisuus Tentsilen kokeiluun on kiinnostanut.
Kävin helatorstaiviikonloppuna ottamassa mainoskuvia Kemiönsaarella Taalintehtaan ympäristössä toimivalle NaturEffect-yritykselle, jonka päätuote on Tentsile-majoituksen järjestäminen eli Skytent Ecocampit. Samalla pääsin nukkumaan kaksi yötä Tentsilessä luonnonkauniiden Kemiönsaaren maisemien keskellä.
Vappu Länsi-Viron luontokohteilla
Kevään parhaan ajan voi yrittää maksimoida aloittamalla retkeilyn mahdollisimman etelästä. Useina keväinä olen suunnannut vapun tienoilla Suomenlahden eteläpuolelle. Niin tänäkin vuonna: kohteeksi valikoitui jälleen Matsalun kansallispuisto, joka sijaitsee Länsi-Virossa Haapsalun kaupungin eteläpuolella. Viime vuonna samaa aikaan Virossa satoi räntää, nyt kohdalle osui parhaita mahdollisia kevätsäitä.
Kylmän kevään kuvasatoa
Ennätysmyöhäinen kevät vaihtui lopulta kesäksi, vaikka välillä alkoi usko loppua toukokuisten lumimyräköiden keskellä. Koleista säistä huolimatta vietin toukokuussa tuttuun tapaan mahdollisimman paljon aikaa ulkona. Vuoden paras retkeilyaika – koivunlehtien puhkeamisesta hyttyskesän alkuun – osui tänä vuonna Etelä-Suomessa vasta toukokuun jälkipuoliskolle.
Laajasalon luontokohteita ja kummitushuviloita
Länsi-Helsingissä asuvana kaupungin itäiset luontokohteet jäävät usein vähemmälle huomiolle. Olen suunnitellut vierailua Laajasalon Kruunuvuorenlammen ympäristöön ainakin viimeiset kymmenen vuotta. Alue tunnetaan rappeutuneista kummitushuviloistaan, jotka tullaan aikanaan purkamaan, kun viereinen Kruunvuorenrannan asuinalue rakentuu. Nyt huviloiden ollessa vielä pystyssä alkoi olla korkea aika suunnata katsomaan niitä. Samaan reissuun oli helppo yhdistää myös kaksi muuta Laajasalon nähtävyyttä: Tullisaaren puisto ja Tahvonlahdenharju.
Vuoden hienoin viikko Puulalla
Etelä-Suomen leveysasteilla kevät on parhaimmillaan toukokuun ensimmäisellä viikolla. Maisema vihertyy silmissä, linnunlaulu täyttää lehdot ja säät ovat usein jo mukavan lämpimiä. Olen viime vuosina pyrkinyt järjestämään vapun tienoille edes pienen lomapätkän, jotta vuoden hienoin aika ei valuisi ohi sisätiloissa istuen. Monena vuonna matkani on vienyt Viroon tai Saaristomerelle, nyt suuntana oli kotoinen Etelä-Savo ja Puulan saaristo. Nautin järviluonnosta ensin vappuviikonlopun, ja lyhyen kaupungissa käväisyn jälkeen palasin viideksi päiväksi samoihin maisemiin.