Ilmoittautuminen kirjan julkistustilaisuuteen Helsinkiin on nyt auki yleisölle. Alla tarkemmat tiedot tapahtumasta ja ilmoittautumislinkki. Myös etäosallistuminen on mahdollista.
luonnonmetsä
Retki ikimetsään -kirja johdattaa retkelle Suomen luonnontilaisimpiin metsiin
On aika esitellä seuraava retkeilykirja, jonka tekemisessä olen ollut mukana. Jatkoimme retkeilytoimittaja Päivi Mattilan kanssa siitä mihin Retki suolle -kirjassamme jäimme, ja työn tuloksena syntyi teos Retki ikimetsään – Kohteet ja vinkit luontoon lähtijälle (SKS Kirjat 2025).
Tällä kertaa oma roolini oli suokirjaa vahvemmin valokuvaajana ja karttojen tekijänä, kun taas tekstit ovat lähes kokonaan Päivin käsialaa. Kirjoitin kuitenkin kirjaan pari tietolaatikkoa ja retkitarinaa sekä olin mukana ideoimassa ja kommentoimassa kirjan muuta sisältöä.
Päivitys 31.1.2025: Varastoni viimeinen kappale Retki suolle -kirjaa myytiin tänään, joten yhteistarjous metsä- ja suokirjojen hankkimisesta ei ole enää voimassa.
Päivitys 2.3.2025: Metsäkirjoja tilattu uusi erä, joten niitä on nyt yli 20 kpl varastossa.
Kesäinen syysretki Pohjois-Karjalan villiin itään
Kolmantena vuonna peräkkäin oli haastavaa karata arjesta ruskaretkelle kokonaiseksi viikoksi, mikä rajasi pidemmän Lapin-vaelluksen käytännössä pois. Hyväksi ideaksi muutaman päivän retkeilyyn on osoittautunut Suomi-neidon puoliväli, tarkemmin sen itäinen puolisko. Kahtena edellisenä vuonna laavuretkeilin Kainuussa, nyt vuorossa oli Pohjois-Karjala.
Olen liikkunut itärajan luonnossa erityisesti talvisin, ja monet Pohjois-Karjalan kohteista ovatkin jääneet sulan maan aikaan tyystin käymättä. Erityisesti on kiehtonut yksi alueen laajimmista luontokohteista, Koivusuon ja Koitajoen alue Ilomantsissa. Se on muistorikas paikka, sillä aloitin siellä kaamosajan talviretkeilyn joulukuussa 2010 upeissa kirkkaissa paukkupakkasissa tähtitaivaan ja revontulien alla.
Alkukesän kuvausreissulla, osa 2: Vaara-Kainuun maisemissa
Alkukesän kuvausreissun ensimmäisessä osassa seikkailtiin Kuhmon ja Kuusamon metsissä ja soilla. Matka jatkui lännemmäs, Kainuun keskiosien vaaramaisemiin. Loppureissun pääkohteeksi oli suunniteltu Paljakan alue, joka tunnetaan monipuolisesta vaaraluonnostaan ja poikkeuksellisen edustavista kuusimetsistään. Laajalle alueelle mahtuu niin tiukasti suojeltu luonnonpuisto kuin laskettelukeskuskin. Seudulle puuhataan myös Vaara-Kainuun taidekansallispuistoa.
Lammaspaimenena Koloveden kansallispuistossa
Heinäkuun ja kesäloman viimeinen viikko oli vuoden odotetuin: pääsimme ystäväperheen mukaan lammaspaimeniksi Koloveden kansallispuistossa sijaitsevaan Huhtiniemen taloon. Aiempina vuosina olimme saaneet nauttia vastaavasta pestistä Kuusamossa sekä Isojärven kansallispuistossa.
Saimaan vesistön erämaisimmat ja jylhimmät järvimaisemat yhdistettynä jykevään hirsitaloon, jonka pihapiirin perinnemaisemissa laiduntavat lampaat. Onko mitään täydellisempää olemassa?
Laavuretkellä Kainuun ruskamailla
Lapin ruska oli tänä vuonna hienoin vuosikausiin, mutta syyskuun ruskaviikoille osui liikaa muuta ohjelmaa. Syys-lokakuun vaihteessa onnistuin kuitenkin mahduttamaan töiden, lapsenhoidon ja syysflunssien väliin neljän päivän loman. Siinä vaiheessa Lapin ruska oli jo ohi, eikä lyhyessä aikaikkunassa kannattanut muutenkaan niin kauas lähteä.
Muutaman sata kilometriä etelämpänä Kainuussa ruska vielä hehkui, ja tiesin maakunnasta löytyvän paljon itselleni käymättömiä korpimaita. Kun vielä erääseen kirjaprojektiin tarvittiin mahdollisesti pari kuvaa kainuulaisesta luonnosta, oli syysloman suunnitelma selvä. Pakkasin mukaan rinkan, kasan kamerakalustoa sekä yhden retkikaverin ja lähdin varhain torstaiaamuna ajelemaan kohti Kuhmoa.
Pirkanmaan vanhoissa metsissä
Pohjanmaan lakeuksien ja Järvi-Suomen väliin jää Satakunnasta kohti Kainuuta kaartuva Suomenselän karu vedenjakajaseutu. Historiallisista syistä sinne on keskittynyt paljon valtion maanomistusta. Ei olekaan ihme, että alueelle osuu useita kansallispuistoja ja muita valtion maille perustettuja suojelu- ja virkistysalueita. Seudun valttikortti retkeilijälle ovat metsät ja suot: alueella sijaitsee huomattava osa Etelä-Suomen vanhan metsän sirpaleista ja useita suoluontomme ehdottomia helmiä.
Omat suosikkimaastoni löytyvät Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoista ja niitä ympäröiviltä alueilta. Edellisestä käynnistäni seudulla oli vierähtänyt jo luvattoman monta vuotta, joten helatorstaina suuntasin neljäksi päiväksi nauttimaan Pirkanmaan metsien keväästä. Vaikka kumpikin kansallispuisto riittäisi jo yksinään nelipäiväisen vaelluksen kohteeksi, tällä kertaa pääpaino oli kansallispuistojen ulkopuolella. Se tarkoitti välillä tylsiä siirtymiä metsäautoteitä pitkin, mutta vastineeksi sain nauttia retkiseurueeni kanssa omasta rauhasta turistipolkujen ulkopuolella. Jätettäköön tarkempi reitti arvoitukseksi.