Saaristomeren uskomaton jäätalvi, osa 1: Meri jäätyy

Meri jäätyi kunnolla ulkosaaristoa myöten viimeksi talvella 2018 ja sitä ennen vielä pidemmälle ainakin talvella 2011. Tälläkään kertaa odotukset eivät olleet korkealla marras-joulukuun viikkoja jatkuneissa leudoissa vesisateissa, kunnes vuodenvaihteesta alkaen lämpötila putosi pitkäksi aikaa pakkaselle lounaissaaristossakin.

Pakkaset synnyttivät uskomattoman jäätalven, jonka veroista ei välttämättä enää koskaan tule. Seurasin meren jäätymistä kotona Kemiönsaarella sekä Saaristomeren ulkolaidalla Jurmossa.

Lue lisää

Kuvapankkiin lisätty paljon uusia kuvia

Nykyisenä tekoälyn ja puoli-ilmaisten kuvapankkikuvien aikana valokuvien myynti on luultavasti kaikkein huonoin tapa rikastua luontokuvauksella. Todennäköisesti olisi kannattavampaa käyttää sama aika vaikka tyhjien pullojen keräämiseen kadulta. Vuonna 2025 kuvien myynti on kuitenkin ollut melkein järkevää touhua. Alvien ja muiden verojen jälkeen saattaisin elää kuvamyynnin tuloilla jopa yli kolme päivää. Kuvien käyttötarkoituksia on ollut monia erilaisia: verkkosivukäyttöä, kirjoja, lehtiä, matkailumainoksia, esitteitä, kalentereita ja niin edelleen.

Kuvamyyntien kasvusta motivoituneena sain vihdoin aikaiseksi käydä läpi vuosien 2019-2025 kuvasatoa ja lisätä parhaat palat kuvapankkiin. Näihin vuosiin mahtui esimerkiksi erittäin runsaasti kirjojen kuvausreissuja eri puolilla Suomea sijaitseville suo- ja metsäalueille sekä muutto Saaristomeren rannalle.

Lue lisää

Alkukesän vaellus Käsivarren erämaassa

Alkukesäinen Lappi on parasta, mitä Suomen luonnossa tiedän. Useina aiempina vuosina olen järjestänyt kesäkuulle aikaa vaeltamiseen, joskin parina vuonna ne korvautuivat roadtrip-henkisillä kirjakuvausreissuilla. Kirjoja tehdessä niin kuvausreissut kuin vaelluksetkin suuntautuivat pääosin soisiin ja metsäisiin kairoihin, joten kesällä 2025 oli aika palata vaihtelun vuoksi avotunturiin.

Edelliset reissut avontunturiin eivät olleet sujuneet ilman vaikeuksia. Paistunturin erämaassa kesäkuussa 2018 pyrytti lunta, ja tuuli puhalsi tunturiylängöllä lähemmäs 20 m/s. Pari vuotta aiemmin Ruotsin ja Norjan puolella reissu sujui muuten hyvin, mutta jalkani eivät kestäneet kävelyä vaelluskengillä, ja loppumatka meni nilkuttamiseksi. Kaikkien aikojen floppi taas oli nuorella, kokemattomalla ja heikosti varustetulla porukalla tehty reissu Käsivarren erämaahan elokuussa 2012. Vuorokauden mittainen räntämyräkkä, jatkuvat sateet ja porukan sairastelu pakottivat lyhentämään reissua huomattavasti, eikä maisemista nähty kuin pieniä vilauksia. 

Nyt palasin Käsivarren erämaahan valmiina revanssiin: paremmin varustautuneena ja kokeneempana, mukana vain yksi luotettava retkikaveri.

Lue lisää

Kanervanummien ja kauriiden Örö

Alkusyksy on suosikkiaikaani saaristossa monestakin syystä: kesän turistilaumat ovat kaikonneet, ilmat ovat sopivan lämpimiä, kanervat kukkivat, lintujen syysmuutto on käynnissä. Syyskuun alussa järjestyi mahdollisuus lähteä perheen kanssa yhdeksi yöksi reissuun. Päädyimme telttaretkelle Örön saarelle, jonne on hyvät yhteydet Kasnäsin satamasta, vain vartin ajomatkan päästä kotoamme.

Olimme käyneet Örön entisellä rannikkolinnakkeella pari kertaa aiemminkin, mutta emme koskaan tähän vuodenaikaan. Vain reilun vuorokauden mittaiselle visiitille osui nähtävää niin paljon, että jälkikäteen reissun olisi voinut luulla kestäneen ainakin viikon.

Lue lisää

Landsortin majakalla Ruotsissa

Lapseni ehti varttua 6-vuotiaaksi ennen kuin olimme käyneet kertaakaan perheenä ulkomailla. Kotimaata on tullut kierrettyä paljon muun muassa kirjaprojektien vuoksi, mutta nyt kun yhtään kirjaa ei ole tekeillä, saatoimme kerrankin lomailla vain lomailun vuoksi.

Perhelomat ovat aina kompromisseja, mutta onnistuin vakuuttamaan muun perheen ulkosaariston viehätyksestä. Niinpä päädyimme viettämään elokuun alussa osan lomaviikosta Tukholman eteläpuolisessa ulkosaaristossa Öjan saarella, jossa sijaitsee Landsortin kylä ja Ruotsin vanhin majakka. Saarella toimii myös lintuasema, joten luontokaan ei voi aivan kelvotonta olla.

Lue lisää

Vuosikymmenen pakkasviikko lounaisrannikolla

Yksi Kemiönsaarelle muutossa epäilyttäneistä asioista oli, miten kestäisin lounaisrannikon lauhoja talvia. Pääsisinkö lainkaan hiihtämään, jäätyisikö edes meri koko talvena? Enpä olisi arvannut, että heti ensimmäisenä talvena hiihtokelit alkavat joulukuun alussa. Vuodenvaihteen tienoilla koko Suomea koetteli 2000-luvun kovin pakkasjakso, josta osansa sai myös maan lounaisnurkka.

Mitä kireämpi pakkanen, sitä komeammat kuvauskelit. Vietin kaikki pakkasjaksolle osuneet vapaapäivät kuljeskellen kameran kanssa rannikolla, metsissä tai koskien äärellä. En vielä hallitse uuden kotiseutuni luonnon kaikkia kujeita, joten välillä olin aivan väärässä paikassa väärään aikaan. Niilläkin retkillä syntyi kuvia.

Lue lisää

Kesäinen syysretki Pohjois-Karjalan villiin itään

Kolmantena vuonna peräkkäin oli haastavaa karata arjesta ruskaretkelle kokonaiseksi viikoksi, mikä rajasi pidemmän Lapin-vaelluksen käytännössä pois. Hyväksi ideaksi muutaman päivän retkeilyyn on osoittautunut Suomi-neidon puoliväli, tarkemmin sen itäinen puolisko. Kahtena edellisenä vuonna laavuretkeilin Kainuussa, nyt vuorossa oli Pohjois-Karjala.

Olen liikkunut itärajan luonnossa erityisesti talvisin, ja monet Pohjois-Karjalan kohteista ovatkin jääneet sulan maan aikaan tyystin käymättä. Erityisesti on kiehtonut yksi alueen laajimmista luontokohteista, Koivusuon ja Koitajoen alue Ilomantsissa. Se on muistorikas paikka, sillä aloitin siellä kaamosajan talviretkeilyn joulukuussa 2010 upeissa kirkkaissa paukkupakkasissa tähtitaivaan ja revontulien alla.

Lue lisää

Lammaspaimenena Pielpajärven erämaakirkolla Inarissa

Jotenkin on käynyt niin, että olemme useina kesinä päätyneet lammaspaimeniksi eri puolille Suomea. Metsähallituksen supersuosituille lammasviikoille pääsee arvalla, ja arpaonni on suosinut perhettämme peräti kolme kertaa vajaan kymmenen vuoden aikana. Lisäksi olemme olleet lammaspaimenina kavereiden vieraina.

Tällä kertaa onnetar heitti meidät kauemmas kuin koskaan aiemmin. Pielpajärven erämaakirkko sijaitsee Inarissa, nimensä mukaisesti erämaisissa maisemissa viitisen kilometriä lähimmältä tieltä. Vuonna 1760 rakennettu hirsinen kirkko on yksi harvoista Lapin kirkoista, jota ei poltettu Lapin sodan aikana 1944-1945. Paikka on syystäkin suosittu nähtävyys, ja Pielpajärven paimenten tehtäviin kuului enemmän turistien kuin lampaiden kaitsemista.

Lue lisää

Alkukesän kuvausreissulla, osa 2: Vaara-Kainuun maisemissa

Alkukesän kuvausreissun ensimmäisessä osassa seikkailtiin Kuhmon ja Kuusamon metsissä ja soilla. Matka jatkui lännemmäs, Kainuun keskiosien vaaramaisemiin. Loppureissun pääkohteeksi oli suunniteltu Paljakan alue, joka tunnetaan monipuolisesta vaaraluonnostaan ja poikkeuksellisen edustavista kuusimetsistään. Laajalle alueelle mahtuu niin tiukasti suojeltu luonnonpuisto kuin laskettelukeskuskin. Seudulle puuhataan myös Vaara-Kainuun taidekansallispuistoa.

Lue lisää

Alkukesän kuvausreissulla, osa 1: Kuhmosta Kuusamoon

Vuoden odotetuin retkeily- ja valokuvausaika on taitekohta, jossa kevät ja kesä lyövät kättä. Lumien sulamisen ja helteisen hyttyskesän väliin jäävä lyhyt aikaikkuna on retkeilyn kannalta parasta. Luonnossa tapahtuu paljon, onhan menossa lintujen aktiivisin pesimäaika.

Pari vuotta sitten tein alkukesän yöttömässä yössä huikean kuvausreissun, jonka aikana kierrettiin kolmen hengen porukalla puoli Suomea ja kuvattiin muun muassa pohjoista suoluontoa Utsjoen tunturiylängöillä. Moni kuvista päätyi Retki suolle -kirjaan. Tänä vuonna jatkoimme samalla konseptilla seuraavan retkeilykirjan kuvauksia Kainuun ja Kuusamon suunnalla.

Mahdollisten kirjakohteiden lisäksi mahdutimme reissuun muutamia syrjäisiä alueita, joihin halusin tutustua omasta mielenkiinnosta. Bonuksena kaikista reissun paikoista kirjattiin ylös lintuhavainnot lintuatlasta varten. Ideana on, että vuosina 2022-2025 jokaiselta 10 km x 10 km atlasruudulta kirjataan lintujen pesimävarmuusindeksit. Näin saadaan kattava kuva kaikkien lintulajien levinneisyydestä.

Lue lisää