Laajasalon luontokohteita ja kummitushuviloita

Länsi-Helsingissä asuvana kaupungin itäiset luontokohteet jäävät usein vähemmälle huomiolle. Olen suunnitellut vierailua Laajasalon Kruunuvuorenlammen ympäristöön ainakin viimeiset kymmenen vuotta. Alue tunnetaan rappeutuneista kummitushuviloistaan, jotka tullaan aikanaan purkamaan, kun viereinen Kruunvuorenrannan asuinalue rakentuu. Nyt huviloiden ollessa vielä pystyssä alkoi olla korkea aika suunnata katsomaan niitä. Samaan reissuun oli helppo yhdistää myös kaksi muuta Laajasalon nähtävyyttä: Tullisaaren puisto ja Tahvonlahdenharju.

Pyörämatkaa Laajasalon pohjoisosassa sijaitsevaan Tullisaaren puistoon kertyi kotiovelta noin 16 kilometriä. Pysähdyimme yhdellä puiston huviloista nauttimassa keittolounaan ja kasvispiirakkaa – sattui olemaan Ravintolapäivä ja kuin tilauksesta yksi päivän pop-up-ravintoiloista oli syntynyt juuri pyöräreittimme varrelle.

20160521_1257-27_020

Puistossa huomion kiinnittivät ensimmäiseksi valtavat tammet. Yksi niistä on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä. Melkoinen ilmestys.

20160521_1254-59_013

Lisää komeita tammia löytyi lähistöltä, eivätkä muutkaan jalopuut kovin kitukasvuisilta vaikuttaneet.

20160521_1258-24_024

20160521_1300-26_031

20160521_1302-13_035

Matka jatkui pari kilometriä länteen. Jätimme pyörät tien päähän ja jatkoimme jalkapatikassa Kruunuvuoren metsiin. Ensimmäinen huvila pilkisti puiden takaa heti kulman takana. Aika kehnossa kunnossa.

20160521_1323-26_044

Läheiseltä kalliolta avautui mukava maisema kohti Herttoniemenrantaa. Vesiliikennettä riitti joka puolella, eikä ihme. Kauniita viikonloppuja ei avovesikauteen kovin montaa satu.

20160521_1330-23_058

Kapeat polut kuljettivat meidät viidakkomaisten metsien halki seuraaville huviloille. Romahtaneita ja graffitien peittämiä nekin. Varmasti hyviä paikkoja tietynlaisiin kuvausprojekteihin, mutta aurinkoinen kesäinen keskipäivä on takuulla huonoin mahdollinen aika kummitustalojen kuvaamiseen. Pitää tulla uudestaan pimeänä syysiltana.

20160521_1351-41_068

20160521_1422-04_098

Jatkoimme matkaa Kruunuvuorenlammen rantaan. Järeiden, osittain veteen kaatuneiden puiden reunustama lampi osoittautui juuri sellaiseksi paratiisiksi kuin odotin. Kallioiden reunustamaan laaksoon ei kaupungin häly kanna. Olisi voinut kuvitella seisovansa erämaan keskellä. Vain telkkäpoikueen polskuttelu ja mustapääkertun laulu rikkoivat hiljaisuuden.

20160521_1435-54_119

Kruunuvuoren metsissä vallitsi muutenkin erämainen tunnelma. Puusto on saanut vanheta kaikessa rauhassa ja sekaan mahtuu muutamia jättimäisiä ikihonkia. Mistään karuista männiköistä ei kuitenkaan ole kyse, sillä seassa on reilusti lehtipuuta. Yhtä hienoa metsää ei Etelä-Suomesta löydy ihan joka pitäjästä.

20160521_1427-33_102

Kruunuvuoressa olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän, mutta halusin ehtiä käväistä myös Stansvikin kartanon ympäristössä ja Tahvonlahdenharjulla. Harjumuodostelma työntyy terävänä kiilana merelle ja sen kärjestä aukeaa näkymä kohti Santahaminan sotilassaarta. Kartanon mailla näytti olevan juhlat käynnissä, joten emme jääneet pihalle pyörimään. Ajoimme helppokulkuista polkua harjun perukoille merinäköalaa katselemaan. Mainio eväspaikka. Kuvat jäivät ruokailuun keskittyessä vähiin ja harjuun tutustuminen jäi pintapuoliseksi. Täytyy joskus palata paremmalla ajalla, vaikkapa tyynenä iltana.

20160521_1529-21_144

5 kommenttia

  1. Åke Boström 8 kesäkuun, 2016 at 11:48

    Pirusti häiritsee kun kuvat on täys kaatuvia linjoja sekä muutenkin vinossa, miksi ei vaivauduta korjaamaan kuvia vai kuuluuko se ”luonnollisuuteen? vaikuttaa aivan aloitelijoiden kuvilta joka testaa ensimmäisiä kuvia uudella kameralla.

    Vastaa
    1. Teemu 8 kesäkuun, 2016 at 21:27

      Kaatuvat pystylinjat ovat laajakulman ominaisuus, jota ei voi välttää ellei pääse kuvaamaan kohdetta muuten kuin alaviistosta. Metsän keskellä olevien rakennusten kohdalla ei helposti onnistu. Jälkikäsittelyssä on horisontit oikaistu, mutta pystylinjoja en ole tällä kertaa korjannut. Niin voisi tehdä, mutta samalla kuvia joutuisi rajaamaan rankasti, jolloin osa kohteesta jäisi kuvan ulkopuolelle. Tästä syystähän arkkitehtuurikuvaajat käyttävät tilt&shift-objektiiveja, itse kuvaan rakennuksia niin harvoin etten koe sellaista tarpeelliseksi.

      Vastaa
    2. Kyösti Välitalo 14 kesäkuun, 2016 at 02:19

      Olipahan harvinaisen typerä kommentti Åkelta. Suomalaista negatiivisuutta parhaimmillaa! Takerrutaan huonoihin ja itseä häiritseviin asioihin ja unohdetaan kaikki muu. Käytöstavatkin näköjään, kun varsin tökerösti oman mielipiteesi ilmaisit. Et sitten, omia sanojasi lainaten, vaivautunut katsomaan kuvaajan muita otoksia mitä hänellä on täällä esillä? On kaikkea muuta kuin aloittelijan jälkeä, oikein kateeksi käy kun on niin hienoa tavaraa esillä!

      Mutta asiaan! Komeat kuvat, kesän vihreys oikein puskee läpi nuista. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka jos pääkaupunkiseudulla kesäaikaan vierailen!

      Vastaa
      1. Teemu 14 kesäkuun, 2016 at 07:29

        Kiitti! Toisaalta arvostan kyllä, että ihmiset kertovat mielipiteitään omalla nimellään, enkä itsekään ole kaatuvien pystylinjojen suurin fani. Siksi kuvaan maisemia aika paljon teleputkilla.

        Vastaa
  2. Johanna @ Out of Office 7 heinäkuun, 2016 at 13:59

    Hienoja kuvia! En tiennytkään että tuollainen paratiisi löytyy Helsingistä.

    Vähän kaipailen tähän WordPressin ”tykkää”-painiketta, jolla voisi jättää tarvittaessa myös ”pikapeukutuksen” 🙂

    Vastaa

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *