Alkukesän kuvausreissulla, osa 1: Kuhmosta Kuusamoon

Vuoden odotetuin retkeily- ja valokuvausaika on taitekohta, jossa kevät ja kesä lyövät kättä. Lumien sulamisen ja helteisen hyttyskesän väliin jäävä lyhyt aikaikkuna on retkeilyn kannalta parasta. Luonnossa tapahtuu paljon, onhan menossa lintujen aktiivisin pesimäaika.

Pari vuotta sitten tein alkukesän yöttömässä yössä huikean kuvausreissun, jonka aikana kierrettiin kolmen hengen porukalla puoli Suomea ja kuvattiin muun muassa pohjoista suoluontoa Utsjoen tunturiylängöillä. Moni kuvista päätyi Retki suolle -kirjaan. Tänä vuonna jatkoimme samalla konseptilla seuraavan retkeilykirjan kuvauksia Kainuun ja Kuusamon suunnalla.

Mahdollisten kirjakohteiden lisäksi mahdutimme reissuun muutamia syrjäisiä alueita, joihin halusin tutustua omasta mielenkiinnosta. Bonuksena kaikista reissun paikoista kirjattiin ylös lintuhavainnot lintuatlasta varten. Ideana on, että vuosina 2022-2025 jokaiselta 10 km x 10 km atlasruudulta kirjataan lintujen pesimävarmuusindeksit. Näin saadaan kattava kuva kaikkien lintulajien levinneisyydestä.

Lue lisää

Syysretki kansallispuistoihin ja Kainuun rajamaille

Vuosi sitten laavuretkeilin ruska-aikaan eri puolilla Kainuuta. Kun tänäkin syksynä järjestyi muutama lomapäivä, jatkoin samalla konseptilla Pohjois-Karjalan ja Kainuun harvaan asutulle rajaseudulle.

Alueella sijaitsee eteläsuomalaisittain poikkeuksellisen paljon luontokohteita, kuten Hiidenportin ja Tiilikkajärven kansallispuistot, Jonkerinsalo, Mujejärvi, Kieverrysjärvet ja vaikka mitä. Lisäksi alueella on joitakin autiotupia, jäänteitä takavuosien retkeilyreiteistä sekä kulttuurihistoriaa talomuseosta talvisotaan.

Haluaisin joskus tehdä alueella pidemmän vaelluksen, mutta sitä odotellessa pieni tutkimusmatka kameran kanssa kelpasi. Saatan tarvita tuleviin retkeilykirjoihin kuvamateriaalia Pohjois-Karjalan ja Kainuun luonnosta, joten samalla oli hyvä tilaisuus täydentää kuva-arkiston mustia aukkoja.

Lue lisää

Laavuretkellä Kainuun ruskamailla

Lapin ruska oli tänä vuonna hienoin vuosikausiin, mutta syyskuun ruskaviikoille osui liikaa muuta ohjelmaa. Syys-lokakuun vaihteessa onnistuin kuitenkin mahduttamaan töiden, lapsenhoidon ja syysflunssien väliin neljän päivän loman. Siinä vaiheessa Lapin ruska oli jo ohi, eikä lyhyessä aikaikkunassa kannattanut muutenkaan niin kauas lähteä.

Muutaman sata kilometriä etelämpänä Kainuussa ruska vielä hehkui, ja tiesin maakunnasta löytyvän paljon itselleni käymättömiä korpimaita. Kun vielä erääseen kirjaprojektiin tarvittiin mahdollisesti pari kuvaa kainuulaisesta luonnosta, oli syysloman suunnitelma selvä. Pakkasin mukaan rinkan, kasan kamerakalustoa sekä yhden retkikaverin ja lähdin varhain torstaiaamuna ajelemaan kohti Kuhmoa.

Lue lisää

Vuoden 2020 kohokohdat

Erikoinen vuosi 2020 alkaa vihdoin lähestyä loppuaan. Maailman myllerryksistä huolimatta valokuvia on jälleen kertynyt muistikorteille ja saappaani ovat tallanneet Suomen maaperää länsirannikon kallioluodoilta Itä-Lapin tuntureille.

Koronavirus sotki keväällä yritystoimintaa, mutta kesän tullen valokuvaushommia riitti lopulta sen verran, ettei vuoden liikevaihto jää juuri edellistä vuotta huonommaksi.

Lue lisää

Kojukuvausta Kuhmossa, osa 3: Välineet ja vinkit

Kirjoitussarjan aiemmissa osissa keskityttiin ensimmäisen ja toisen kojuyön tunnelmiin, ja teknisempää puolta sivuttiin vain lyhyesti. Tässä kirjoituksessa kerron tarkemmin, millaisella kalustolla ja kameran asetuksilla lähdin jahtamaan kesäyössä kirmaavia suurpetoja. Lisäksi paljastan muutaman käytännön vinkin, joista voi olla hyötyä kojureissua suunnitteleville.

Lue lisää

Kojukuvausta Kuhmossa, osa 2: susien yö

Ensimmäinen kojussa vietetty yö ylitti jo kaikki odotukset moninkertaisesti, joten toiselle yölle ei ollut paineita nähdä mitään erikoista. Saimme mahdollisuuden vaihtaa kojua alueen oikeaan laitaan. Tartuimme tilaisuuteen: oikeasta kojusta pystyisi kuvaamaan paremmin hienolle tupasvilla-alueelle, jonka suunnasta sudet ja karhu edellisenä yönä saapuivat.

Lue lisää

Kojukuvausta Kuhmossa, osa 1: ahman, susien ja karhun kohtaaminen

Olen retkeillyt useasti mahdollisimman syrjäisissä paikoissa, erityisesti Itä-Suomen salomailla. Yhtenä haaveenani on ollut kohdata jokin maamme suurpedoista villissä luonnossa, edes vilaukselta kaukaa.

Olen päässyt hiihtelemään tuoreilla suden, ahman ja ilveksen jäljillä ja kahdesti on karhunkin tassunpainaumia näkynyt. Kerran Itäkairassa otsalampun valokeilaan osui kiiluva silmäpari, joka saattoi kuulua jollekin suurpedolle. Sen lähemmäksi en ole kuitenkaan päässyt, kuvaamisesta puhumattakaan.

Varmimpia paikkoja nähdä suurpetoja muualla kuin eläintarhassa ovat itärajan kaupalliset kuvauskojut. Niistä otetaan noin 99,9 % kaikista Suomen karhu-, susi- ja ahmakuvista. Vaikka viihdyn luontokuvaajana enemmän omilla poluilla, ajattelin, että olisi hienoa edes kerran elämässä nähdä jokin suurpedoistamme.

Lue lisää