Vuosi 2023 alkoi surkealla tavalla, kun kaamoshiihtoretki kirkkaiden kuutamoöiden ja tykkylumien ääreen Sallaan vaihtui koronavuoteella makaamiseen. Sen jälkeen hyviä asioita tapahtuikin liukuhihnalta, suurimpina Retki suolle -kirjan julkaisu ja muutto Saaristomeren äärelle.
Pohjois-Karjala
Kesäinen syysretki Pohjois-Karjalan villiin itään
Kolmantena vuonna peräkkäin oli haastavaa karata arjesta ruskaretkelle kokonaiseksi viikoksi, mikä rajasi pidemmän Lapin-vaelluksen käytännössä pois. Hyväksi ideaksi muutaman päivän retkeilyyn on osoittautunut Suomi-neidon puoliväli, tarkemmin sen itäinen puolisko. Kahtena edellisenä vuonna laavuretkeilin Kainuussa, nyt vuorossa oli Pohjois-Karjala.
Olen liikkunut itärajan luonnossa erityisesti talvisin, ja monet Pohjois-Karjalan kohteista ovatkin jääneet sulan maan aikaan tyystin käymättä. Erityisesti on kiehtonut yksi alueen laajimmista luontokohteista, Koivusuon ja Koitajoen alue Ilomantsissa. Se on muistorikas paikka, sillä aloitin siellä kaamosajan talviretkeilyn joulukuussa 2010 upeissa kirkkaissa paukkupakkasissa tähtitaivaan ja revontulien alla.
Räntäsateinen kevättalvi Patvinsuon kansallispuistossa
En ole kovin usein harrastanut kevättalvisia hiihtoreissuja, koska valokuvaajana viehätyn enemmän sydäntalven loivasta valosta ja tykkylumisista pakkasmaisemista. Retkeilyn kannalta kevättalvi on kuitenkin monin verroin mukavampaa. Saa viilettää vauhdikkaasti kantohangilla ja nauttia kevätauringon valosta ja lämmöstä. Paitsi jos sääennuste lupaa juuri retken ajalle lähes pelkästään plussakeliä ja räntäsadetta, kuten tällä kertaa.
Edellisestä vierailustani Patvinsuon kansallispuistoon oli vierähtänyt tasan kymmenen vuotta. Maaliskuun puolivälissä lähdimme osin samalla porukalla katsastamaan, olisiko yksi Pohjois-Karjalan laajimmista ja erämaisimmista luontokohteista vielä tallella. Mikäpä olisi parempi tapa juhlistaa Retki suolle -kirjan julkaisua kuin retki suolle hyvässä seurassa.
Syysretki kansallispuistoihin ja Kainuun rajamaille
Vuosi sitten laavuretkeilin ruska-aikaan eri puolilla Kainuuta. Kun tänäkin syksynä järjestyi muutama lomapäivä, jatkoin samalla konseptilla Pohjois-Karjalan ja Kainuun harvaan asutulle rajaseudulle.
Alueella sijaitsee eteläsuomalaisittain poikkeuksellisen paljon luontokohteita, kuten Hiidenportin ja Tiilikkajärven kansallispuistot, Jonkerinsalo, Mujejärvi, Kieverrysjärvet ja vaikka mitä. Lisäksi alueella on joitakin autiotupia, jäänteitä takavuosien retkeilyreiteistä sekä kulttuurihistoriaa talomuseosta talvisotaan.
Haluaisin joskus tehdä alueella pidemmän vaelluksen, mutta sitä odotellessa pieni tutkimusmatka kameran kanssa kelpasi. Saatan tarvita tuleviin retkeilykirjoihin kuvamateriaalia Pohjois-Karjalan ja Kainuun luonnosta, joten samalla oli hyvä tilaisuus täydentää kuva-arkiston mustia aukkoja.
Vuoden 2020 kohokohdat
Erikoinen vuosi 2020 alkaa vihdoin lähestyä loppuaan. Maailman myllerryksistä huolimatta valokuvia on jälleen kertynyt muistikorteille ja saappaani ovat tallanneet Suomen maaperää länsirannikon kallioluodoilta Itä-Lapin tuntureille.
Koronavirus sotki keväällä yritystoimintaa, mutta kesän tullen valokuvaushommia riitti lopulta sen verran, ettei vuoden liikevaihto jää juuri edellistä vuotta huonommaksi.
Telttayöt Kolilla ja Mujejärvellä
Kuhmon petokojureissun meno- ja paluumatkalla oli aikaa tutustua muihin Itä-Suomen luontokohteisiin. Menomatkan yöpymispaikaksi valikoitui Kolin kansallispuistossa sijaitseva Rykiniemi ja paluumatkalla nukuimme Mujejärven rannalla Nurmeksessa. Saimme nauttia aurinkoisista ja lämpimistä kesäilloista Pohjois-Karjalan komeissa järvimaisemissa.
Kun mukana on auto ja täysi repullinen kameroita, retkeilyharrastus menee aivan naurettavaksi. Toivottavasti kukaan ei nähnyt, kun kannoin retkeilykamppeet epämääräisessä irtokassissa puolen kilometrin matkan parkkipaikalta. Olin tällä kertaa itse juuri se retkeilijätyyppi, jolle aina hyväntahtoisesti naureskelen kulkiessani syvällä erämaassa.
Liukulumikengillä Kolin vaaramaisemissa
Perinteinen vuodenvaihteen retki idän tai pohjoisen hangille viivästyi tänä vuonna muutamalla päivällä. Suurin osa joululomasta kului kotona keittiötä remontoidessa, ja ulkoiluun oli varattu vain neljä päivää. Niin lyhyeksi aikaa ei kannattanut Lappiin lähteä, joten matkakohteeksi valikoitui Pohjois-Karjala. Olen kiertänyt varsin kattavasti tuon myyttisen itäisen maakunnan luontokohteita – sellaisiakin, joista harva on koskaan kuullut. Toisaalta kaikkein tunnetuin nähtävyys, Koli, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Nyt oli sen vuoro.