Alkukesän vaellus Käsivarren erämaassa

Alkukesäinen Lappi on parasta, mitä Suomen luonnossa tiedän. Useina aiempina vuosina olen järjestänyt kesäkuulle aikaa vaeltamiseen, joskin parina vuonna ne korvautuivat roadtrip-henkisillä kirjakuvausreissuilla. Kirjoja tehdessä niin kuvausreissut kuin vaelluksetkin suuntautuivat pääosin soisiin ja metsäisiin kairoihin, joten kesällä 2025 oli aika palata vaihtelun vuoksi avotunturiin.

Edelliset reissut avontunturiin eivät olleet sujuneet ilman vaikeuksia. Paistunturin erämaassa kesäkuussa 2018 pyrytti lunta, ja tuuli puhalsi tunturiylängöllä lähemmäs 20 m/s. Pari vuotta aiemmin Ruotsin ja Norjan puolella reissu sujui muuten hyvin, mutta jalkani eivät kestäneet kävelyä vaelluskengillä, ja loppumatka meni nilkuttamiseksi. Kaikkien aikojen floppi taas oli nuorella, kokemattomalla ja heikosti varustetulla porukalla tehty reissu Käsivarren erämaahan elokuussa 2012. Vuorokauden mittainen räntämyräkkä, jatkuvat sateet ja porukan sairastelu pakottivat lyhentämään reissua huomattavasti, eikä maisemista nähty kuin pieniä vilauksia. 

Nyt palasin Käsivarren erämaahan valmiina revanssiin: paremmin varustautuneena ja kokeneempana, mukana vain yksi luotettava retkikaveri.

Lue lisää

Vaellus Metsä-Lapin erämaiden ja ikimetsien poikki

Metsä-Lapin maanseläksi kutsutaan vedenjakajaa, jonka kulkureitille osuvat muun muassa Puljun erämaa, Lemmenjoen kansallispuiston eteläosa, Hammastunturin erämaan eteläosa ja Peurakaira. Samalla seudulla kulkee myös kuusimetsien pohjoisraja. Suunnilleen vedenjakajaa seuraillen on mahdollista vaeltaa Länsi-Lapista Itä-Lappiin erämaista reittiä, jota hallitsevat havumetsät ja aapasuot.

Useimmat Lapin halki patikoivat vaeltajat valitsevat hieman pohjoisemman reittilinjauksen, jota noudattamalla pääsee talsimaan enemmän tunturipaljakassa. Itse olen kuitenkin pohjimmiltani enemmän soiden ja metsien ystävä kuin tunturivaeltaja. Viehätyn erityisesti retkikohteista, jotka sijaitsevat kaukana retkeilypalveluista ja joissa vain harvat ovat liikkuneet.

Niinpä olin jo vuosia sitten piirrellyt maastokartalle reittiviivaa, joka kulkisi läheltä Ounastunturia kohti itää ja Nelostietä mahdollisimman luonnontilaisten metsien kautta. Retki päättyisi lähelle Kiilopäätä ja Urho Kekkosen kansallispuistoa.

Haaveesta tuli totta kesäkuussa 2024, kun vaelsin retkikaverini kanssa parin sadan kilometrin matkan Peltovuoman kylän läheltä Kakslauttaseen pääosin poluttomissa metsissä ja soilla.

Lue lisää

Paluu alkukesäiseen Muotkatunturiin

Vaelsin ensimmäistä kertaa alkukesän aikaan Lapissa vuonna 2014, jolloin lumouduin Muotkatunturin erämaan yöttömästä yöstä. Sillä reissulla ymmärsin, että juuri kesäkuun alku on parasta aikaa pohjoisessa. Lumet ovat sulaneet, valoa riittää vuorokauden ympäri, lintumaailma on aktiivisimmillaan eikä räkkä vielä yleensä pahemmin kiusaa.

Kahdeksan vuoden ja monen muun erämaan kiertelyn jälkeen tänä kesänä oli aika palata Muotkalle, jota pidän maastoltaan yhtenä mukavimmista vaellusalueista omien polkujen kulkijoille. Kesäkuun puoliväli tarjosi kaikkea mahdollista kesäisestä lämmöstä kylmään harmauteen.

Lue lisää

Varustekokemuksia Puljun erämaasta

Jostain syystä talvivaelluksilla kertyy muistivihkoon paljon havaintoja varusteiden toimivuudesta, eivätkä kaikki havainnot aina ole kovin painokelpoisia. Puljun erämaan pakkasissa ja syvässä umpihangessa varusteet pääsivät jälleen kunnon testiin. Valittamisen aiheilta ei tälläkään kertaa säästytty.

Lue lisää

Hiihtovaelluksella helmikuisessa Puljun erämaassa

Helmikuun viimeisellä viikolla suuntasin kahden tietokirjailijan ja retkeilyn ammattilaisen kanssa Puljun erämaahan. Tavanomaisen hiihtovaelluksen ohessa tavoitteena oli saada talvisia kuvia pariinkin tulevaan kirjaan sekä testata muutamia varusteita.

Puitteet autenttisille talvikuville olivat totisesti kohdallaan, sillä tykkylumen kuorruttama erämaa tarjoili useina päivinä kireää pakkasta, kovaa tuulta ja kunnon lumipyryä. Syvässä puuterilumessa ei ollut toivoa kantavista kerroksista, joten jopa lähes kolmimetrisillä metsäsuksilla eteneminen osoittautui raskaaksi.

Lue lisää

Atom Packs The Mo 60 – vihdoinkin kunnollinen reppu vaelluksille

Retkeilyvarustukseni on vuosi vuodelta keventynyt. Kun viikon reissulle ei enää tarvitse pakata 20 kiloa tavaraa, kantolaitteeksi riittää muukin kuin järeä rinkka. Ostin jo vuonna 2016 GoLite Jam 70:n, joka on kevyiden mutta tilavien reppujen klassikko. Siinä ei kuitenkaan ollut kunnollista tukirankaa vaan ainoastaan ohut muovinen jäykiste. Totesin sen epämukavaksi kantaa yli 10 kilon kuormilla.

Kaikkein kevyimmät vaellusreput ovat Jamin tapaan rangattomia ja ne voivat olla hyviä valintoja, jos kantamuksen paino pysyy lähempänä 10 kuin 15 kiloa. Itse kannan kuitenkin järeää kamerakalustoa, joten ylimääräistä painoa tulee vähintään pari kiloa.

Lähdin speksaamaan tukirangalla varustettua ja riittävän tilavaa, mutta silti kevyttä reppua. Pitkän harkinnan jälkeen tilaukseen lähti Atom Packs The Mo 60. Syyskuun alussa reppu pääsi mukaan vaellukselle Tsarmitunturin erämaahan, joten nyt voin kirjoittaa ensikokemukset sen toimivuudesta.

Lue lisää

Alkusyksyn vaellus Tsarmitunturin erämaassa

Harvaa vaellusreissua olen odottanut yhtä paljon kuin tätä. Edellisestä vaelluksesta oli erinäisten vaiheiden jälkeen ehtinyt vierähtää ikuisuus eli yli kaksi vuotta. Nyt palaset loksahtivat viimein kohdalleen: syyskuun alkuun järjestyi lomaa sekä töistä että kotoa, vaellusseuraa löytyi eikä koronapandemiakaan estänyt matkustamista.

Olen erikoistunut retkeilemään mahdollisimman epämuodikkaissa paikoissa, eikä tämä kerta ollut poikkeus. Vaelluskohteeksi valikoitui pieni ja harvan tuntema Tsarmitunturin erämaa, joka sijaitsee Inarin kunnassa Nellimin ja Raja-Joosepin välimaastossa. Tsarmin sanotaan olevan kuin Lappi pienoiskoossa. Lähdimme retkikaverini kanssa ottamaan selvää, pitääkö määritelmä paikkansa.

Lue lisää

Vuosikymmen vaellusharrastusta: opinko jotain?

Aloitin pidemmät telttavaellukset kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen olen kuljeskellut rinkan tai ahkion kanssa useimmissa Lapin erämaissa ja kansallispuistoissa sekä eri puolilla Etelä- ja Itä-Suomea. Yhteensä patikka- ja hiihtoretkiä on kertynyt kymmeniä, joista noin viikon mittaisia vaelluksia parisenkymmentä.

Jos nyt lähtisin uudestaan samoille reissuille, tekisinkö jotain toisin? Opinko kymmenessä vuodessa jotain hyödyllistä?

Lue lisää

Retkelle julkisilla ja muita vinkkejä maata pitkin matkustamiseen

Ilmastonmuutos on tehnyt lentoliikenteen päästöistä pysyvän keskusteluaiheen matkailualalle. Samalla maata pitkin matkustaminen on nousemassa matkailutrendiksi. Keskustelun sävy on kuitenkin omasta näkökulmastani erikoinen. Puhutaan siitä, miten tulevaisuudessa joutuu ehkä luopumaan mukavasta lentämisestä ja matkustamaan hitaasti, vaikeasti ja kalliisti.

Olen matkustanut valtavasti valokuvaus- ja vaelluskohteiden perässä. Parhaina vuosina reissun päällä on kulunut lähes jokainen viikonloppu ja taatusti jok’ikinen lomapäivä. Olen nähnyt satoja uskomattoman hienoja paikkoja ja kokenut hetkiä, joita on vaikea jälkeenpäin uskoa todeksi.

Lentokonetta en ole vielä matkoihini tarvinnut. Syy ei ole oikeastaan ollut ilmastonmuutos vaan paljon yksinkertaisempi: kaikkein kiinnostavimpiin paikkoihin pääsee mukavammin muilla kulkuneuvoilla.

Lue lisää

Arktinen alkukesä Paistunturin erämaassa

Toissa vuonna päätin, etten enää vaella kesällä, vaikka Lapin luonto herääkin upeaan loistoon. Kuumuus ja räkkä eivät ole ystäviäni. Niitä voi kuitenkin hyvällä tuurilla välttää, jos lähtee riittävän aikaisin. Silloin voi joutua kamppailemaan lunta, vettä ja kylmyyttä vastaan, mutta ne ovat itselleni mieluisampia vastuksia.

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä astuin kaverini kanssa yöjunan kyytiin ja suuntasin kohti Utsjokea. Kuiva ja aurinkoinen kevät oli sulattanut lumet Paistunturin erämaasta jo toukokuun aikana. Vaellusviikon koittaessa säät viilenivät ja ennuste lupasi lämpötilan laskevan lähelle nollaa. Emme silti osanneet arvata, millainen talvisää ja pohjoisen puhuri tuntureilla olisi vastassa.

Lue lisää