tunturikihu

Alkukesän vaellus Käsivarren erämaassa

kirjoittaja

Alkukesäinen Lappi on parasta, mitä Suomen luonnossa tiedän. Useina aiempina vuosina olen järjestänyt kesäkuulle aikaa vaeltamiseen, joskin parina vuonna ne korvautuivat roadtrip-henkisillä kirjakuvausreissuilla. Kirjoja tehdessä niin kuvausreissut kuin vaelluksetkin suuntautuivat pääosin soisiin ja metsäisiin kairoihin, joten kesällä 2025 oli aika palata vaihtelun vuoksi avotunturiin.

Edelliset reissut avontunturiin eivät olleet sujuneet ilman vaikeuksia. Paistunturin erämaassa kesäkuussa 2018 pyrytti lunta, ja tuuli puhalsi tunturiylängöllä lähemmäs 20 m/s. Pari vuotta aiemmin Ruotsin ja Norjan puolella reissu sujui muuten hyvin, mutta jalkani eivät kestäneet kävelyä vaelluskengillä, ja loppumatka meni nilkuttamiseksi. Kaikkien aikojen floppi taas oli nuorella, kokemattomalla ja heikosti varustetulla porukalla tehty reissu Käsivarren erämaahan elokuussa 2012. Vuorokauden mittainen räntämyräkkä, jatkuvat sateet ja porukan sairastelu pakottivat lyhentämään reissua huomattavasti, eikä maisemista nähty kuin pieniä vilauksia. 

Nyt palasin Käsivarren erämaahan valmiina revanssiin: paremmin varustautuneena ja kokeneempana, mukana vain yksi luotettava retkikaveri.

Lue lisää

Paluu alkukesäiseen Muotkatunturiin

kirjoittaja

Vaelsin ensimmäistä kertaa alkukesän aikaan Lapissa vuonna 2014, jolloin lumouduin Muotkatunturin erämaan yöttömästä yöstä. Sillä reissulla ymmärsin, että juuri kesäkuun alku on parasta aikaa pohjoisessa. Lumet ovat sulaneet, valoa riittää vuorokauden ympäri, lintumaailma on aktiivisimmillaan eikä räkkä vielä yleensä pahemmin kiusaa.

Kahdeksan vuoden ja monen muun erämaan kiertelyn jälkeen tänä kesänä oli aika palata Muotkalle, jota pidän maastoltaan yhtenä mukavimmista vaellusalueista omien polkujen kulkijoille. Kesäkuun puoliväli tarjosi kaikkea mahdollista kesäisestä lämmöstä kylmään harmauteen.

Lue lisää

Yöttömän yön kuvausreissulla Utsjoen tunturiylängöillä

kirjoittaja

Vuoden 2021 merkittävin kuvausreissuni ajoittui touko-kesäkuun vaihteeseen. Yhdeksän pohjoisessa vietetyn päivän aikana syntyi yli 10 000 valokuvaa, joista riittää materiaalia ainakin yhteen tulevaan tietokirjaan ja pariin lehtiartikkeliin. Aikaa jäi myös hupikuvauksiin, ja reissun huipentumana pääsin pariksi vuorokaudeksi kiertelemään Utsjoen tunturiylänköjä. Samalla uusi peilitön kalustoni Canon R6 + RF 100-500 mm f/4.5-7.1L IS USM tuli testattua kunnon kenttäolosuhteissa.

Kolme vuotta sitten samoilla seuduilla hyinen Jäämeren tuuli puhalteli lähes myrskylukemissa ja lumikuurot seurasivat toisiaan. Nyt sää oli tyyni ja lämpötila huiteli 20-25 asteen tienoilla. Kun hyttysiäkään ei vielä juuri näkynyt, retkeilyolosuhteet olivat mukavammat kuin koskaan. Mukavaa leirielämää maastosta ei tosin varsinaisesti lähdetty etsimään, vaan edessä oli tuntikausien kuvaussessioita patikoiden, kontaten ja ryömien.

Lue lisää

Yöttömän yön Muotkatunturi

kirjoittaja

Alkukesälle järjestyi hieman yllättäen viikon loma ja Lappiinhan sitä oli päästävä. Edelliskesän yritys lähteä Kuusamoon kesää karkuun epäonnistui surkeasti: saimme kärsiä ennätyshelteestä ja mäkäräräkästä. Nyt pelattiin varman päälle ja lähdettiin kertaluokkaa pohjoisemmas, yöttömän yön maahan.

Retkikohteeksi valikoitui Suomi-neidon pään länsiosassa sijaitseva Muotkatunturin erämaa, joka vaikutti toukokuun lumikarttojen perusteella vähälumisimmalta seudulta. Muotka on kokeneempien vaeltajien suosiossa, koska maasto on pääosin helppokulkuista eikä muita kulkijoita ole ruuhkaksi asti – erämaasta puuttuvat merkityt reitit eikä autiotupiakaan juuri ole. Tupia en kesällä kaipaa ja turistireittejä välttelen muutenkin.

Viikon varrelle mahtui paistetta ja sadetta, karua tunturia ja lehtevää metsää, äänetöntä hiljaisuutta ja korviahuumaavaa lintujen mekastusta. Alkukesäinen tunturi tarjosi hetkiä, joita ei missään muualla Suomen luonnossa voi kokea.

Lue lisää