Meri jäätyi kunnolla ulkosaaristoa myöten viimeksi talvella 2018 ja sitä ennen vielä pidemmälle ainakin talvella 2011. Tälläkään kertaa odotukset eivät olleet korkealla marras-joulukuun viikkoja jatkuneissa leudoissa vesisateissa, kunnes vuodenvaihteesta alkaen lämpötila putosi pitkäksi aikaa pakkaselle lounaissaaristossakin.
Pakkaset synnyttivät uskomattoman jäätalven, jonka veroista ei välttämättä enää koskaan tule. Seurasin meren jäätymistä kotona Kemiönsaarella sekä Saaristomeren ulkolaidalla Jurmossa.
Merisavuja Kemiönsaarella
Ennen kuin meri jäätyi, kireä pakkanen toi mahdollisuuden kuvata merisavuja. Niiden syntyminen vaatii vähintään noin -15 asteen pakkasen, jotta lämpötilaero sulaan veteen riittää nostattamaan vesihöyryä. Meinasin missata koko tilanteen, koska sääennuste ei edellisenä iltana ollut luvannut rannikolle tarpeeksi pakkasta. Aamulla mittari näytti kuitenkin -17, ja säntäsin Taalintehtaan kylän kallioille kameran kanssa.
Koska yhtä upeita kuvauspäiviä ei montaa talveen mahdu, täytyi iltapäivän valotkin hyödyntää maastossa. Purunpään rannikolta löytyi vielä merisavujen rippeitä, eikä valoissa muutenkaan ollut valittamista.
Illansuussa meri alkoi jo jäätyä suojaisilla sisälahdilla. Seuraavina päivinä sää muuttui kuitenkin hyvin tuuliseksi, eikä kovassa länsituulessa jäätyminen edistynyt kunnolla.
Muutaman päivän kuluttua suuntasin toisaalle Kemiönsaaren länsirannikolle kuvaamaan jäisiä rantakallioita ja kiviä. Kauaa ei rannalla huvittanut kökkiä rapsakassa pakkasessa ja hyisessä merituulessa.
Jurmon pakkasissa
Kaikkien odotusten vastaisesti tammikuun alun pakkasjaksoa ei seurannut leuto lopputalvi, vaan pakkaset jatkuivat viikosta toiseen. Pari kertaa aiemmin olin vuodenvaihteen pakkasista innostuneena varannut helmikuulle mökin Jurmosta – ja päätynyt matkustamaan tuntikausia ulkosaariston perukoille vain nähdäkseni vesisadetta ja plussakelejä. Silläkin riskillä, että näin tapahtuisi uudestaan, bongasin Jurmosta vapaan mökin ja varasin sen tammi-helmikuun taitteeseen.
Merenpinnan korkeus oli laskenut poikkeuksellisen matalaksi, eikä yhteysalus m/s Utö pystynyt ajamaan Jurmon matalaan satamaan. Niinpä yhteysaluksella päästiin Aspön saarelle, josta pienempi koppivene kuljetti minut ja perheeni Jurmoon.
Edellisestä käynnistä oli vierähtänyt jo 7 vuotta, mutta Klasun mökeissä kaikki oli ennallaan. Otsalamppua ei tarvittu, kun kuutamo valaisi Jurmon maisemat kävellessämme tuttua hiekkatietä satamasta kylälle.
Aamuhämärissä en joutunut lähtemään kauas kuvaamaan, vaan mökin viereiseltä rannalta aukeni maisema, joka toi mieleen Grönlannin tai Etelämantereen. Kuu laski jääkuorrutteisen rannan taakse.
Hämärän hetkien jälkeen kävelin Högbergetille, josta aukeaa näköala eri suuntiin. Auringonnousun puolella pilvet eivät asettuneet kuvauksellisesti, mutta vastakkaisella suunnalla saaret ja taivas saivat nätimpiä sävyjä. Myös yhteysalus m/s Utö tallentui mukaan valokuvaan.
Keskipäivällä teimme perheretken Moringharuun. Tylsissä valoissa ei kuvia syntynyt, ja navakka tuuli jäädytti kaikkien naamat ja näpit. Palasimme mökille lämmittelemään ja kokkailemaan. Iltahämärissä kävin vielä lapsen kanssa retkeilemässä kappelin rannassa. Kamera kannatti olla mukana, kun tummat pilvet ja meri muodostivat dramaattisia kontrasteja valkoisena hohtavien jäämuodostumien kanssa. Myös Kuu kurkisti pikaisesti pilvien takaa.
Aamulla palasin uudestaan samoille rannoille. Valaistus oli vähemmän dramaattinen, mutta lähestyvät lumikuuropilvet sentään toivat taivaalle hieman muutakin kuin tasaista harmaan sävyä.
Paluumatka sujui menomatkan tavoin pienemmällä veneellä Aspön satamaan, josta matka jatkui m/s Utön kyydissä Pärnäisiin. Seisoin lähes koko matkan aluksen kannella kuvaamassa jäätyvää Saaristomerta.
Yhteysalusmatkalle osui sekä auringonlasku että täysikuun nousu, mikäpä sen parempi päätös retkelle! Kun laiva vielä juuttui Berghamnin edustalle putsamaan keulavisiiriä, ehtivät valot sillä välin parantua entisestään. Talvehtivia kyhmyjoutsenia ja vesilintuja näkyi paljon sulapaikoilla. Pakkasten jatkuessa nekin joutuisivat pian vetäytymään ulommas merelle.
