Vuosi 2023 alkoi surkealla tavalla, kun kaamoshiihtoretki kirkkaiden kuutamoöiden ja tykkylumien ääreen Sallaan vaihtui koronavuoteella makaamiseen. Sen jälkeen hyviä asioita tapahtuikin liukuhihnalta, suurimpina Retki suolle -kirjan julkaisu ja muutto Saaristomeren äärelle.
Patvinsuon kansallispuisto
Kesäinen syysretki Pohjois-Karjalan villiin itään
Kolmantena vuonna peräkkäin oli haastavaa karata arjesta ruskaretkelle kokonaiseksi viikoksi, mikä rajasi pidemmän Lapin-vaelluksen käytännössä pois. Hyväksi ideaksi muutaman päivän retkeilyyn on osoittautunut Suomi-neidon puoliväli, tarkemmin sen itäinen puolisko. Kahtena edellisenä vuonna laavuretkeilin Kainuussa, nyt vuorossa oli Pohjois-Karjala.
Olen liikkunut itärajan luonnossa erityisesti talvisin, ja monet Pohjois-Karjalan kohteista ovatkin jääneet sulan maan aikaan tyystin käymättä. Erityisesti on kiehtonut yksi alueen laajimmista luontokohteista, Koivusuon ja Koitajoen alue Ilomantsissa. Se on muistorikas paikka, sillä aloitin siellä kaamosajan talviretkeilyn joulukuussa 2010 upeissa kirkkaissa paukkupakkasissa tähtitaivaan ja revontulien alla.
Räntäsateinen kevättalvi Patvinsuon kansallispuistossa
En ole kovin usein harrastanut kevättalvisia hiihtoreissuja, koska valokuvaajana viehätyn enemmän sydäntalven loivasta valosta ja tykkylumisista pakkasmaisemista. Retkeilyn kannalta kevättalvi on kuitenkin monin verroin mukavampaa. Saa viilettää vauhdikkaasti kantohangilla ja nauttia kevätauringon valosta ja lämmöstä. Paitsi jos sääennuste lupaa juuri retken ajalle lähes pelkästään plussakeliä ja räntäsadetta, kuten tällä kertaa.
Edellisestä vierailustani Patvinsuon kansallispuistoon oli vierähtänyt tasan kymmenen vuotta. Maaliskuun puolivälissä lähdimme osin samalla porukalla katsastamaan, olisiko yksi Pohjois-Karjalan laajimmista ja erämaisimmista luontokohteista vielä tallella. Mikäpä olisi parempi tapa juhlistaa Retki suolle -kirjan julkaisua kuin retki suolle hyvässä seurassa.