Valokuvaaja Teemu Saloriutta
Pyramiditeltan prototyypin ompelusta on vierähtänyt kohta vuosi. Kevään aikana suunnittelin teltan lopulliset mitat, leikkasin kaavat ja aloitin ompelutyön. Huhtikuusta lokakuun puoliväliin vapaa-aika meni niin tiiviisti ulkona, ettei teltan tekoon jäänyt aikaa. Vasta pimenevinä syysiltoina ehdin suunnitella loput yksityiskohdat…
Vietin viime viikonloppuna kolme yötä Jurmon saarella. Edellisellä reissulla elokuussa taivas näyttäytyi alusta loppuun täysin kirkkaana. Nyt oli vuorossa toinen ääripää: tasaisen harmaa pilviverho pysytteli Saaristomeren yllä koko retken ajan. Eipä ainakaan tarvinnut riekkua yötä myöten tähtiä…
Jos syysyö on tyyni ja kirkas, muodostuu alaville paikoille näyttäviä usvia. Tänä syksynä kauniita säitä on riittänyt. Syyskuussa en ehtinyt nauttia usva-aamuista, mutta lokakuun alussa järjestyi aikaa koukata yhtenä arkiaamuna Mätäjokilaakson kautta. Tuttu paikka ei…
Vaikka syyskuu on ollut lämmin, on kai pakko todeta kesän päättyneen. Mennyt suvi oli jälleen lyhyt, mutta vähäluminen. Vietin lähes kaikki viikonloput ja lomien rippeet mahdollisimman kaukana kaupungin hälystä. Kamera kulki mukana.
Pohdiskelin aiemmin, miksei mistään saa kelvollisia retkeilyvarusteita. Erityisesti kevyiden varusteiden saatavuus on ollut Suomessa perinteisesti huono. Ilmassa alkaa kuitenkin näkyä merkkejä siitä, että muutos kevyempään suuntaan on tapahtumassa täällä kaukaisessa pohjolassakin. Yhä useamman suuren ulkoiluliikkeen…
Tämän sivuston ylivoimaisesti luetuimpia kirjoituksia ovat kameravarusteista kertovat tekstit. Esimerkiksi Canon 6D:n ensivaikutelmista kertovaa kirjoitusta on luettu jo kymmeniä tuhansia kertoja. Voisitteko ihmiset hankkia elämän ja mennä vaikka ulos kuvaamaan? 😉 Ollakseni rehellinen, lueskelen itsekin…
Elokuusta näytti jo tulevan yökuvien osalta täydellinen floppi, mutta kuun viimeinen viikonloppu pelasti lopulta tilanteen. Vietin sen telttaillen Saaristomeren kansallispuistossa Jurmon saarella, joka on yksi Etelä-Suomen valosaasteettomimmista paikoista. Taivas pysyi lähes pilvettömänä koko retken ajan…
Olen viettänyt kaikki elokuun viikonloput maastossa yötaivasta kuvaten. Luonto ei ole ollut kanssani samalla puolella: jokainen kerta on epäonnistunut.
Vaelluskertomuksen ensimmäisessä osassa seikkailtiin Duoibalin poluttomalla ylängöllä. Reissun jälkimmäisellä puoliskolla palasimme merkityille reiteille ja lähdimme tavoittelemaan unelmaa suurtunturista. Tarkoituksena oli kruunata vaellus huiputtamalla jokin lähelle 1500 metriä kohoava tunturi.
Jos aikoo Lappiin ennen räkkää ja kuumuutta, vaellus on syytä ajoittaa heti kesäkuun alkuun. Tänä vuonna saimme järjestettyä yhteistä lomaa vasta juhannuksesta eteenpäin, aivan liian myöhään. Päätimme lähteä tutustumaan Suomen, Ruotsin ja Norjan raja-alueella sijaitseviin…