Syksyn kuvaukset ovat Tsarmitunturin vaellusta ja Liesjärven kevytretkeilytapaamista lukuun ottamatta rajoittuneet lähiretkeilyyn Keski-Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun maastoissa. Lähiseudultakin löytyy useita kiinnostavia retkikohteita, joten aivan hukkaan ei syksyn kuvaussesonki valunut.
elokuu
Kylmiä ja trooppisia aamuja
Elokuun loppu ja syyskuun alku ovat tarjonneet useita kunnon usva-aamuja. Moni aamu on jäänyt kuvaamatta töiden takia, mutta onnekkaasti myös viikonlopuille on riittänyt kuvauksellisia säitä.
Voisi helposti ajatella, että usva-aamut toistuvat aina melko samanlaisina, joten miksipä niitä kaikkia tarvitsisi kuvata. Asiahan on juuri päinvastoin: harvoin kaksi peräkkäistäkään aamua on identtisiä.
Usvatunnelmia Tuusulanjärveltä
Kesä oli vähällä livahtaa ohi ilman ainuttakaan aamuista kuvausreissua. Ei jaksanut tai huvittanut lähteä. Tällainen luikertelu on poikkeuksellista, sillä mieluiten kuvaan juuri aamuvarhaisella. Parhaina kesinä olen herännyt auringonnousuun suunnilleen joka toisena aamuna.
Elokuussa päätin ryhdistäytyä, odottaa riittävän hienoa aamua ja sellaisen sattuessa lähteä Tuusulanjärvelle, väsytti tai ei.
Tähtikirkas viikonloppu Jurmossa
Elokuusta näytti jo tulevan yökuvien osalta täydellinen floppi, mutta kuun viimeinen viikonloppu pelasti lopulta tilanteen. Vietin sen telttaillen Saaristomeren kansallispuistossa Jurmon saarella, joka on yksi Etelä-Suomen valosaasteettomimmista paikoista. Taivas pysyi lähes pilvettömänä koko retken ajan ja sain vihdoin kuvata Linnunrataa sydämeni kyllyydestä.
Elokuun yöt eivät suosi
Olen viettänyt kaikki elokuun viikonloput maastossa yötaivasta kuvaten. Luonto ei ole ollut kanssani samalla puolella: jokainen kerta on epäonnistunut.
Piilolan polulla ja kolmen valtakunnan rajalla
Perinteinen elokuun Lapin-vaellus suuntautui tänä vuonna Inarijärven taakse Vätsärin erämaahan. Alkuperäisenä ideana oli kävellä Paatsjoen tieltä Norjan rajaa seuraillen pohjoiseen ja päättää reissu Sevettijärvelle. Sitten luonto puuttui peliin ja reissu muuttui Piilolan polkuun tutustumiseksi. Maanmittarihenkisen vaelluksen varsinainen tavoite oli kuitenkin käydä kolmen valtakunnan rajapyykillä – vähemmän tunnetulla sellaisella. Suomi, Norja ja Venäjä kohtaavat Muotkavaarassa Vätsärin erämaan kaakkoispuolella.
Yökuvauskauden avaus
Yöt alkavat olla taas riittävän pimeitä tähtitaivaan ja revontulien kuvaamiseen. Vielä elokuun alussa Etelä-Suomen taivas on liian vaalea, mutta kuun puolivälin paikkeilla kannattaa jo ulkoiluttaa kameraa öisissä maisemissa. Tänä vuonna elokuu on tarjonnut harvinaisen paljon kirkkaita öitä. Nautin niistä viime viikonloppuna lähes valosaasteettomassa Puulan saaristossa. Samalla reissulla aukesi myös revontulikausi. Auringon aktiivisuus jatkui viikonlopun yli ja maanantai-iltana suuntasin Suomenlinnaan tarkoituksena kuvata revontulia Helsingin siluetin yllä.
Karvalehmien ja kanervien Jurmo
Olin hädin tuskin ehtinyt kotiutua Koilliskairan vaellukselta, kun tavarat oli jo pakattava seuraavaa reissua varten. Elokuun viimeisen viikon matkakohteeksi valikoitui tuttu ja turvallinen Jurmon saari. Olin käynyt saarella aiemmin vain keväisin sekä kerran loppusyksyllä, ja nyt halusin nähdä kuuluisien kanervanummien kesäisen väriloiston.
Alun perin oli tarkoitus viipyä saaressa vain parin mökkiyön verran, mutta sääennusteen luvattua kahdelle ensimmäiselle päivälle karmeaa rankkasadetta, osoittautui järkeväksi venyttää reissua kahdella telttayöllä.