Pohdiskelin aiemmin, miksei mistään saa kelvollisia retkeilyvarusteita. Erityisesti kevyiden varusteiden saatavuus on ollut Suomessa perinteisesti huono. Ilmassa alkaa kuitenkin näkyä merkkejä siitä, että muutos kevyempään suuntaan on tapahtumassa täällä kaukaisessa pohjolassakin. Yhä useamman suuren ulkoiluliikkeen valikoimaan on ilmestynyt myös kevyitä vaihtoehtoja, eikä niitä enää unohdeta alan lehdissäkään.
Kesällä kävi niin, että Internetissä ihmeteltiin, miksei Suomessa ole kevytretkeilyaiheista Facebook-ryhmää. Kannatusta asialle riitti, joten otin lusikan kauniiseen käteen ja perustin sellaisen. Tervetuloa mukaan kaikki aiheesta kiinnostuneet!
Mutta mitä on kevytretkeily ja miksi siitä pitäisi tietää jotain?
Peruskäsitteitä
Määritelmiä on monia, mutta yksinkertaisimmillaan kevytretkeily on retkeilyä, jossa kiinnitetään tavallista enemmän huomiota varusteiden painoon.
Tarkempia määritelmiä voi hakea laskemalla repun painon suhdetta kantajansa painoon tai ihan vain repun painoa mittaamalla. (Fyysikoille pahoittelut sanan paino väärinkäytöstä. Massaahan tässä punnitaan.) Rapakon takana kevytretkeilyn (lightweight backpacking) rajana on usein repun peruspaino (base pack weight) 20 lb eli noin 9 kg. Metrisessä järjestelmässä voidaan yhtä hyvin käyttää tasalukua 10 kg. Tähän pystyy kuka tahansa, kuten vaikkapa oma parin vuoden takainen esimerkkini osoittaa. Kun repun paino on alle 10 lb eli noin 4,5 kg, puhutaan ultrakevyestä retkeilystä (ultralight backpacking).
Siis mikä peruspaino? Sillä tarkoitetaan repun painoa ilman retken aikana kuluvia asioita, kuten ruokaa ja polttoainetta. Jos päällä olevat vaatteetkin lasketaan mukaan, puhutaan kokonaispainosta (skin out weight).
Miksi?
Suomalainen varustekulttuuri on paljolti peräisin Partiosta ja armeijasta. Varusteista huokuu perinteisyys ja usein samalla myös painavuus. Suomalaisen vaeltajan tunnistaa ulkomaillakin kaukaa Savotan putkirinkasta ja Trangiasta. Edes Trangian kotimaassa Ruotsissa ei käytetä klassikkokeitintä yhtä paljon.
Mutta mennäänpä ajassa vähän taaksepäin. Silloin kun korpisuomalaiset metsästivät elääkseen ja yöpyivät pyyntiretkillään luonnossa, ei tarjolla ollut tunnelitelttoja ja putkirinkkoja. Kaikki tarpeellinen mahtui pieneen reppuun. Yövyttiin asentokuusen alla tai korkeintaan louekankaan suojissa. Trangian sijaan ruoka valmistettiin nuotiolla. Erätaidot korvasivat puutteelliset varusteet. Kevytretkeily on siis tavallaan paluuta juurille, mutta nykyajan mahdollisuuksin.
Keveys tuo mukanaan useita hyötyjä:
- Kävely on mukavampaa, selkä ja jalat rasittuvat vähemmän.
- Jaksat halutessasi kävellä pitempiä päivämatkoja.
- Voit tehdä ajallisesti pitempiä vaelluksia, sillä rinkan lähtöpaino ei kasva mahdottomaksi isonkaan ruokamäärän kanssa.
- Kevyt kantamus on turvallisempi vaikeissa maastoissa.
- (Jaksat ottaa mukaan enemmän harrastusvälineitä. Rinkka ei tosin tällä tavalla kevene… terveisin nimimerkki ”5 kg kameroita”.)
Filosofinen välihuomio
Kevytretkeilyllä on perusvaeltajien silmissä hieman kyseenalainen maine. Grammanviilaajat vertailevat hifistelyvarusteita kohtisohvalla sen sijaan että liikkuisivat oikeasti luonnossa. Kevytvarusteet eivät kestä käyttöä ja niitä on uusittava koko ajan. Titaanilusikoihin poraillaan reikiä parin gramman tähden.
On totta, että kevytretkeilyyn saa uppoamaan rahaa ja keveys voidaan joissain tapauksissa saavuttaa kestävyydestä tinkimällä. Tällainen skenaario ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen. Kevyin varuste on se, joka jää kotiin. Halvin se, joka jää kauppaan. Ekologisin se, jota ei koskaan valmisteta. Kevyet varusteet ovat usein myös rakenteeltaan yksinkertaisia, mikä pudottaa hintaa ja lisää kestävyyttä. Mitä vähemmän rikki meneviä osia, sitä turvallisempi varuste on käytössä. Itse tekemällä saa juuri sellaisia varusteita kuin haluaa.
Kokemuksen merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Retkeilytaitojen kehittyessä pystyy selviämään mahdollisista vastoinkäymisistä vähemmillä varusteilla. Tällöin voi jättää kotiin tarpeettomia ”varmuuden vuoksi” -osastoon kuuluvia kamppeita, kuten ylimääräisiä varasukkia ja ekstravillapaitoja. Myös varusteiden monikäyttöisyyttä kannattaa pohtia. Voisiko T-paita toimia pyyhkeenä? Untuvatakki tyynynä? Rinkka makuualustan jatkeena?
Kevytretkeilyn filosofia ei siis perustu erikoiskalliin materian haalimiseen, vaan harkittuun askeettisuuteen ja erätaitojen kehittämiseen. Kun on vähemmän tavaraa, täytyy käyttää enemmän älyä.
Mistä kannattaa aloittaa?
Ensimmäiseksi osta vaaka. Kuten aiemmin kirjoitin, eniten rinkkaani keventänyt varuste on parin kympin keittiövaaka. Se on lahjomaton. Vaikka kuinka tuntuisi, ettei pari villapaitaa mitään paina, vaaka paljastaa armotta totuuden. Kun kirjaat kaikkien varusteiden painot Excel-taulukkoon, saat selville paljonko rinkkasi oikeasti painaa. Mitä ei voi mitata, sitä ei voi parantaa.
Kun varusteiden painot on selvitetty ja ilmeisimmät turhat varusteet on jätetty kotiin, on aika keventää olemassaolevia varusteita. Koska rahaa on todennäköisesti käytettävissä rajallisesti, kannattaa mahdolliset uudet hankinnat keskittää niihin varusteisiin, joiden kohdalla painonsäästö on merkittävin. Niitä on kolme: rinkka, makuupussi ja majoite.
Makuupussi: Keveimmissä pusseissa on käytetty mahdollisimman laadukasta untuvaa (fill power > 800) ja ohutta päällikangasta, kuten Pertex Quantumia. Pussin paksuus valitaan olosuhteiden mukaan. Suomessa monikäyttöisin on pussi, jolla selviää pikkupakkasiin asti. Sillä retkeilee keväästä myöhäiseen syksyyn, etelässä joskus talvellakin. Jos harrastaa paljon kesäretkiä, voi keventää hankkimalla erikseen ohuen kesäpussin. Sen käyttöaika jää kuitenkin niin lyhyeksi, etten ole itse kokenut sellaista tarpeelliseksi. Sopivan pituinen ja levyinen pussi on lämpimin ja materiaaleiltaan kevyin, joten kokoon kannattaa kiinnittää huomiota. Kevytretkeilyssä käytetään usein makuupussin sijasta myös retkipeittoa (quilt), joka on makuupussia keveämpi vaihtoehto plussakeleille tai pikkupakkasille asti.
Myös makuualustalla on vaikutusta sekä makuupussin koettuun lämpimyyteen että rinkan painoon. Liian pitkä tai leveä alusta tuo tarpeetonta lisäkuormaa. Toisaalta liian ohut alusta on epämukava ja kylmä.
Rinkka on usein kompromissi kantomukavuuden ja painon suhteen. Painavissa malleissa on tukevampi ranka ja kunnolla pehmustettu jämäkkä lantiovyö ja olkaimet. Kevyimmät rinkat ovat rangattomia säkkejä, joissa lantiovyön virkaa toimittaa ohut lirpake. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. On olemassa malleja, joissa on käytetty kevyitä materiaaleja ja jätetty tarpeettomia osia pois. Silti lantiovyö ja olkaimet voivat olla mukavasti pehmustettuja. Esimerkiksi rinkan läppä painaa aika paljon, eikä sitä siksi monissa kevytrinkoissa ole. Samoin ylimääräiset vetoketjut ja remmit ovat turhaa lisäpainoa. On myös huomattava, että muiden varusteiden keventyessä ei kantolaitteenkaan enää tarvitse olla kovin järeä.
Majoitteessa on useimmissa olosuhteissa varaa keventää kaikkein eniten. Talvisessa tunturissa järeä tunneliteltta on paikallaan, mutta ajatellaanpa hetki vaikka syksyistä Metsä-Lappia. Tuulenkestoa ei juurikaan vaadita. Iso absidi on melko turha. Ötököitä varten on hyvä olla verkko, mutta erillistä sisätelttaa ei tarvita. Riittäisikö puolen kilon painoinen tarppi tai louekangas ja hyttysverkko? Tai kompakti yksikerrosteltta? Jos mukana kulkee vaellussauva, sitä voi hyödyntää kevytmajoitteen pystytyksessä. Painoa säästyy helposti pari kiloa keskimääräiseen kaksikerrostelttaan verrattuna.
Jäljelle jäävistä kakuista suurin on keitinvalinta ja ruoanlaittofilosofia. Varma tulentekotaito ja risukeitin voi olla kokeneelle retkeilijälle erinomaisen kevyt ratkaisu. Pieni kaasukeitin ja lisää-vain-vesi-tyyppiset ateriat on yleisemmin käytetty yhdistelmä. Oman retkikeittiöni keventäminen on vielä vaiheessa: keitin on kyllä kevyt, mutta monimutkaiset ruuat pakottavat ottamaan reilusti kaasua.
Kokonaan oma lukunsa ovat jalkineet. Ne eivät vie painoa pois hartioilta, mutta kulkemisen keveyteen niillä on iso merkitys. Hurjia kilometrimääriä taivaltavat kevyretkeilijät luottavat usein maastolenkkareihin tai vastaaviin vaelluskenkiä kevyempiin ratkaisuihin. Kun reppu on kevyempi, ei jalkineidenkaan tarvitse olla yhtä tukevat. En ole itse kokeillut lenkkareita pitemmillä vaelluksilla, mutta käytän niitä mielelläni lyhyillä kesäretkillä. Lämpimällä säällä jalkojen kastuminen ei haittaa, ja pidän ohuen pohjan tuomasta hyvästä maastotuntumasta. Vaelluksilla suosin monesti kumisaappaita, koska tällöin voin esimerkiksi mennä seisoskelemaan keskelle puroa tai vetistä suota, jos maisemakuvaus sellaista toimintaa vaatii. Saapasretkeilyn ideologia vaatisi kokonaan oman kirjoituksen, ei mennä siihen nyt. 🙂
Loppu on kosmetiikkaa. Vaatteet, otsalamppu, retkipyyhe, EA-pakkaus, puukko ja muut tilpehöörit kannattaa toki punnita ja niistäkin voi irrota satojen grammojen painonsäästö. Niillä ei kuitenkaan muuteta kuormaa kevyeksi, jos yllä mainitut isot tavarat ovat raskaammasta päästä.
Yhteenveto
Kevytretkeily sopii kaikille. Sen ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin, eikä leirimukavuudesta ole pakko tinkiä lainkaan. Vaikkei ostaisi yhtään uutta varustetta, voi mukaan otettavia tavaroita optimoimalla säästää hartioitaan. Jo parin kilon kevennyksen huomaa kyllä maastossa.
Jos aihe alkoi kiinnostaa, lisää luettavaa löytyy vaikkapa tästä:
- Outa.fi: Kevyellä repulla vaellukselle
- Luontoon.fi: Kevytretkeily
- Backpacking North: Ultralight Makeover
Ruotsia ymmärtäville painetun sanan ystäville suosittelen mainiosti suomalaisiin vaellusoloihin soveltuvaa Jörgen Johanssonin kirjaa Vandra fjäderlätt och njut mer av färden. Ainakin pääkaupunkiseudulla se kuuluu kirjaston valikoimiin.
Muutama hyvä ”sääntö” repunkeventäjille:
-Vaatteet. Kaikki mukana kulkeva vaate pitää mahtua samanaikaisesti päälle, muuten varavaatteista ei saa lämpöhyötyä. Varasukat ei nyt välttämättä mahdu kenkien kanssa, mutta yöksi pitäisi mahtua päällekkäin. Myös se vaikuttaa missä varavaatetta tarvitsee. Jos lisäeristettä tarvitsee illalla puuhasteluun niin päiväsajan kulkuvaatteet ei tarvitse mitään muuta varalle. Pienen poikkeuksen tekee sellainen toiminta jossa kastuminen on jo vaarallista kylmyyden takia kuten jäillä liikuminen, melonta yms.
-Kaikki pikkusälä mahtuu litran astiaan mukaanlukien ea, lamppu, hammasjutut, wc, kompassi, kartta, puhelin… yms. Jos ei mahdu niin jotain on liikaa.
Itselläni äärigrammaus on vuosien varrella muuttunut takaisin painavampiin varusteisiin, mutta niitä on huomattavasti vähemmän. Yksittäisten esineiden painolla ei juurikaan ole väliä jos niitä on vain muutama. Yöpyminen yleensä painaa porukalla selkeästi eniten varustekokonaisuuksista joten siinä kannattaa miettiä aika pitkään mikä on riittävä ja mikä ei.
Viikon varustus vajaassa 50 litraisessa repussa. http://4.bp.blogspot.com/-O7-eY7Z6ib8/VeQZwY0TkeI/AAAAAAAAMO0/stQ0nkgiwWQ/s1600/21021344951_3535a95e28_k.jpg
Hyviä vinkkejä! Olen täysin samaa mieltä näistä. Tuo kuvan varustus on aika vaikuttava – itse en ole saanut vielä edes 70-litraiseen GoLite Jamiin tungettua viikon kamoja.
Jep yllättävän helppoa on mahduttaa alle 10kg tavaraa rinkkaan vaikkei tarkoitus alunperin olisikaan gramman viilailu. Eli periaatteessa mitä enemmän ”äijä” sitä helpommin askeettisesti pärjää ja sitä myöten ei tarvii kermapersetavaraa reppuun. Periaatehan on että se MATKA ja ELÄMYS on se pointti ei se mitä löydät repusta muutoinhan kannattaa tavaroineen jäädä kämpille niin ei turhaan hukkaa aikaa elämysten ja matkojen luona kun niistä ei kuitenkaan hilppeen lomassa ennätä nauttia. Kokemukset ja tapahtumat on elämän suola. Itsekin hommasin roimasti tavaraa ennen eka reissua ja sen jälkeenkin mutta ennenkuin enemmän reissaan niin olen jo pienentänyt tavaraa ja tehnyt testihiihtoja yms. ja yrittänyt ottaa opikseni.
Otan varauksen siihen että vaattet voi kastua joten pitää olla myös sitä ylimääräistä vaatetta jotta voi vaihtaa kastuneiden tilalle johonkin kerrokseen tms. Ensimmäinen vaihde on että kun näyttää tarkenevan nykytalvella näissäkin -10-15 asteen pakkasilla hyvin niin voi kasata ikäänkuin loppukevät-lokakuu väliselle ajalle ikäänkuin all time varustuksen ja jos lähtee vaativalle reissulle joskus niin ahkio perään ja loput tavarat vuokraa kuten paksumpaa makuupussia tms. ekstraa, samoten ahkio.
Siltikin vaikka kasaan all time varustusta niin äkkiseltään menee pieneen tilaan ja tykkään teräksestä en alumiinista joten kaikki ruokailuun viittaava on puhdasta terästä. Kiloja ehkä tulee näistä maksimissaan 3,5kg, todennäköisesti paljon vähemmän ja eniten painaa hiiliteräspannu. Siltikin tuo ”kesäkausi”-rinkka painaa alle 10kg helposti. En panosta majoitteeseen hirvittävästi mutta makuulaustoihin kyllä, toki teltta on mutta se on lähinnä kosmeettinen kuin varma peli. Eli mukana on aina kevytpeite joka takaa 100% sateen ja tuulensuojan. Tarkoitus on talvisin opetella myös osittaista lumimajoitusta joka katetaan sitten vaikka kevytpeitteellä ja tuetaan suksisauvoilla ja suksilla ja naruilla. Itse en osaa erotella ultaretkeilyä ja reilaisia muita kevytretkeilymuotoja koska ajattelen vain käytännöllisyyttä ja lopullista hyvää ja siedettävää omaa tapaa retkeillä mahdollisimman suurella säteellä retkeilinpä sitten pitkiä matkoja vaiko ei. Ja tuo teidän mainitsema retkeilytaitojen oppiminen on varmasti yksi tärkeimmistä asioista.
Itse olen kantanut yhden päivän ajan vain 17kg ja 17km. Mukana oli noin 3l nestettä ja vaatetta jota ei ollut tarkoitus käyttääkään aan olivat mukana jotta voin testata paljonko reppu kutakunkin täytenä voisi painaa. Ruokaa oli niin paljon mukana että olisin pärjännyt varmaan sen 3 ehkä neljä päivää ennenkuin tulisi huomattua että hitto safka loppuu. Vaatetta oli päälläkin niin paljon että hiki tuli anyway jos lisäsi yhtään.
Hiihtäessä vaatetta on helpompi sommittaa päälle, syytä en osaa selittää, kuin mitä +2-+5 asteen kelillä viime lokakuun alussa kävelyreissulla. Hiihtoreissulla rinkan kanssa kevytretkeily on mielestäni erittäin järkevää koska on miltei hengenvaarallista hiitää yli 8 kilon reppu selässä jos sattuu kaatumaan niin menee kuin tukki rintalasta edellä maahan, koeiltu on vaikka kuin turvallisuusnäkökanta oli ykkösasia, mutta joskus reagointi saattaa vaimentua, sillon ei hyvä heilu. Ahkio suotavaa vaikka kuin kevyesti menee. Talvella taas varsinainen kastuminen vaikeampaa muulla tavoin kuin hikoilemalla joten siltäkin osin talvireissua tasoittanee vaatevalinta. Ihan hyin pysty olemmaan ilma piataa -10 kelillä kuivatellen ihoa ja heiluttaen teknistä että merinopaitaa ja kuivuvatkin pakkasilmassa sen verran että kun päälle kiskasi niin parissa minuutissa alko tuntumaan olo kuivalta. Vähän varto, joi vettä ja puraisi patukan naamaan ja lähti hiihtämään niin oli paidat jo tuntumaltaan mukana kuivat ja lämpimät. Suomessa viimaton -10- -15 astetta ei siis ole juttu eikä mikään. Jos vaatteilla tarkenee niin pitäisi kaiken järjen mukaan tareta melko yksinkertaisella makuupussilla, varsinkin jos se on untuvaa.
Itseltäni puuttuu untuvatakki, sen hommaan jos vain ennätän mutta yhä enemmä itsekin keskityn ekologisuuteen ja valmistajilla on paljon parannettavaa. Miksi maksaa 500 euroa tuotteista joilla myrkyttää itseään, tuo on järjen vastaista. Mutta kuten arvattu niin vaihtoehtojakaan ei hirvittävästi ole tarjolla.
Niin yövaatteet otan ihan erikseen mukaan jotta on aina kuivat varmuudella ja olenkin miettinyt että alusvaatekertana se riittäisi myöskin varavaatteeksi joten joustavuuttakin löytyy. Omat vaatteeni ja merinokalsarit näyttää painavan niin paljon ettei kilot säikäytä. Karsittava löytyy lähinnä turhista tavaraoista ja ehkä joitakin voi korvata toisenlaisella.
Bambuvaatteet ja merino tai muutkaan vaatteet tuskin yhtään vähemmän myrkyttää vesistöjä valmistusprosessin kautta kuin teknisetkään mutta luontoon kadotettuna ne varmasti maatuvat paremmin, tosin niissäkin varmsti on ompelulanka monestikin polyesteriä vaikka maininta oliskin 100% merino. Onhan niissä myös lantioresori joka selkeästi jonkinsortin kumia tai keinomateriaalia eikä siitäkään ole mainintaa. Ainostaan ostamani tam silkki.villa kalsareissa oli kuminauha mikä olis mahdolista valmistaa myös luonnonkumista. Muttei ole tietoa onko näin. Nämä vaatteet painavat jotain 150g kappale kun puntaroin. Eli ei paljon mitään,