Päivitin kaksi vuotta sitten teleobjektiivini astetta järeämpään: pitkään palvellut Canon EF 300 mm f/4L IS vaihtui valovoimaisempaan 2.8-versioon. Nyt on aika kertoa kokemuksia, miten muusinuijaksikin joskus leikillisesti kutsuttu 300 mm f/2.8L IS on käytössäni toiminut.
Canon EF 300mm f/4L IS
Kiitos Canon 300mm f/4L IS USM 2009-2017
Kesäkuussa 2009 yksi haave toteutui: sain hankittua ensimmäisen oikean teleobjektiivin. Valintani oli erinomaisena kompromissina tunnettu Canon 300mm f/4L IS USM. Se on pieni ja kevyt, melko valovoimainen ja hinnaltaan kohtuullinen. Käyttöä ei tarvitse rajata vain lintukuvaukseen, sillä 1,5 metrin lähin tarkennusetäisyys mahdollistaa objektiivin hyödyntämisen hyönteisten ja muiden pikkuotusten taltioinnissa. Käyttämällä 1,4X telejatketta saa lisää ulottuvuutta, tosin valovoiman kustannuksella.
Vietin objektiivin kanssa 7,5 ikimuistoista vuotta. Se toimi jokaisena kuvauspäivänä moitteettomasti ja tuotti monta kelpo kuvaa. Joskus tulee kuitenkin aika siirtyä elämässä eteenpäin. Päivitin kamerareppuuni pykälää järeämmän Canon 300mm f/2.8L IS USM:n ja luovuin rakkaasta f/4-versiosta. Nyt on syytä muistella yhteisiä vuosiamme.
Liikkuvan luontokuvaajan objektiivit
Tämän sivuston ylivoimaisesti luetuimpia kirjoituksia ovat kameravarusteista kertovat tekstit. Esimerkiksi Canon 6D:n ensivaikutelmista kertovaa kirjoitusta on luettu jo kymmeniä tuhansia kertoja. Voisitteko ihmiset hankkia elämän ja mennä vaikka ulos kuvaamaan? 😉
Ollakseni rehellinen, lueskelen itsekin paljon kameratekniikkaan liittyviä kirjoituksia. Niiden antama näkökulma luontokuvauksesta on varsin telekeskeinen. Pääpaino on usein mahdollisimman järeissä teleobjektiiveissa. Vähemmän huomiota saa helposti liikuteltavan, mutta silti laadukkaan ja monipuolisen kamerakaluston valinta. Esittelen neljä tapaa rakentaa sellaisen ja kerron, miten olen omiin valintoihini päätynyt. Näkökulma on Canon-keskeinen, mutta eiköhän sitä voi osittain muidenkin merkkien maailmaan soveltaa.
Talkoita ja täysikuu Hangon Uddskatanilla
Heinä-elokuun vaihteessa nousi taivaalle kesän kolmas täysikuu. Yhtä mones kuvausyritys aiheesta sijoittui manner-Suomen lounaisimpaan kolkkaan, Hangon Uddskatanille, missä vietin viikonlopun talkoolaisena. Aiemmat kuutamot osuivat Malminkartanon täyttömäelle ja Puulaveden saaristoon.
Kaupunkihuuhkajaa etsimässä
Pimeänharmaa sää pitää edelleen Helsinkiä otteessaan. Lumeton epätalvi tarjoaa niukasti kuvausmahdollisuuksia: maisemat eivät säväytä eikä valo riitä juuri muidenkaan kohteiden taltiointiin. Jotta itsensä saa huijattua pois tietokoneen äärestä, tarvitaan hyviä tekosyitä. Sellaisia voi etsiä vaikka lintuhavaintopalvelu Tiirasta. Jos kilometrin päässä kotoa asustelee huuhkaja, jaksaa laiskempikin pyöräillä sitä katsomaan.
Käärmeitä ja sammakoita kuvaamassa
Huhtikuun loppupuolisko on käärme- ja sammakkokuvauksen sesonkia. Käärmeet heräilevät horroksesta ja jäävät joksikin aikaa talvehtimispaikoille hengailemaan. Sammakot puolestaan kerääntyvät lammikoihin kutemaan. Vain noin viikon tai pari kestävän rupeaman jälkeen kurnuttajat kaikkoavat, eikä niitä sen jälkeen saa juuri kuvattua.
Pääsiäisenä Jurmon saarella kohdalle sattui elämäni käärmepäivä: sain parissa tunnissa enemmän onnistuneita käärmekuvia kuin edellisten kahdeksan vuoden aikana yhteensä. (Se ei tosin vielä ole mikään suuri saavutus.) Sekä kyy että rantakäärme suostuivat poseeraamaan hyvillä taustoilla.
Heti seuraavana päivänä kuvaukset jatkuivat Espoossa sammakoiden parissa. Tutuilla kutulammikoilla kosiomenot olivat kiihkeimmillään ja bonuksena eräällä lammella kutupuuhissa hillui myös rupikonnia.
Kuukuvausta matkajalustalta
Vietin pitkän viikonlopun Helsingissä, ja sunnuntaille osui sopivasti täysikuu. Valitettavasti uskollinen jalustani jäi Ruotsin-kotiin, koska tavaraa oli muutenkin mukana liikaa. Onneksi Suomessa sijaitsi sentään uusi matkajalustani Sirui T-025X, joka pääsi heti pahimpaan mahdolliseen testiin.
Helmikuun kirous ja muita kuvaustilastoja
Harmaiden päivien keskellä intouduin tutkimaan kuvaustilastoja. En muista vuosiin tarkastelleeni yksityiskohtaisesti kuvaustottumuksiani. Mitkä ovat suosituimmat objektiivit, polttovälit, aukot ja herkkyydet? Entä mikä on tilastollisesti vuoden paras kuvauskuukausi ja milloin kameralle on vähiten käyttöä?
Tässä kirjoituksessa siis luvassa tylsiä käppyröitä ja pari vinkkiä kuvaustietojen penkomiseen.
Kroppirungosta täyskennoon: Kannattiko 6D:n hankinta?
Hankin viime maaliskuussa Canon EOS 6D:n ja siirryin siten samalla täyskennoisten kameroiden maailmaan. Kuukautta myöhemmin kirjoittelin kamerasta ensivaikutelmat. Nyt kun täyskennoilua on takana kymmenen kuukautta, on aika vetää johtopäätöksiä, kannattiko 6D:n hankinta ja kennokoon vaihto.