Kuten blogin molemmat vakilukijat hyvin tietävät, päivitin kalustoani viime vuonna peilittömään Canon R6-runkoon ja uuteen RF 100-500 mm telezoomiin. Varmuuden vuoksi säilytin vanhat EF-teleputket, jos moderni tekniikka osoittautuisi kelvottomaksi. Ei osoittautunut, vaan ihastuin keveään ja terävään RF-teleen niin paljon, että vanhat EF-lasit ovat jääneet tyystin pölyttymään kaapin perälle. Nyt on aika siirtyä kalustopäivityksen seuraavaan vaiheeseen ja hankkiutua eroon tarpeettomaksi jääneistä laatuputkista.
Canon EF 70-200mm f/4L IS
Kojukuvausta Kuhmossa, osa 3: Välineet ja vinkit
Kirjoitussarjan aiemmissa osissa keskityttiin ensimmäisen ja toisen kojuyön tunnelmiin, ja teknisempää puolta sivuttiin vain lyhyesti. Tässä kirjoituksessa kerron tarkemmin, millaisella kalustolla ja kameran asetuksilla lähdin jahtamaan kesäyössä kirmaavia suurpetoja. Lisäksi paljastan muutaman käytännön vinkin, joista voi olla hyötyä kojureissua suunnitteleville.
Kojukuvausta Kuhmossa, osa 2: susien yö
Ensimmäinen kojussa vietetty yö ylitti jo kaikki odotukset moninkertaisesti, joten toiselle yölle ei ollut paineita nähdä mitään erikoista. Saimme mahdollisuuden vaihtaa kojua alueen oikeaan laitaan. Tartuimme tilaisuuteen: oikeasta kojusta pystyisi kuvaamaan paremmin hienolle tupasvilla-alueelle, jonka suunnasta sudet ja karhu edellisenä yönä saapuivat.
Kojukuvausta Kuhmossa, osa 1: ahman, susien ja karhun kohtaaminen
Olen retkeillyt useasti mahdollisimman syrjäisissä paikoissa, erityisesti Itä-Suomen salomailla. Yhtenä haaveenani on ollut kohdata jokin maamme suurpedoista villissä luonnossa, edes vilaukselta kaukaa.
Olen päässyt hiihtelemään tuoreilla suden, ahman ja ilveksen jäljillä ja kahdesti on karhunkin tassunpainaumia näkynyt. Kerran Itäkairassa otsalampun valokeilaan osui kiiluva silmäpari, joka saattoi kuulua jollekin suurpedolle. Sen lähemmäksi en ole kuitenkaan päässyt, kuvaamisesta puhumattakaan.
Varmimpia paikkoja nähdä suurpetoja muualla kuin eläintarhassa ovat itärajan kaupalliset kuvauskojut. Niistä otetaan noin 99,9 % kaikista Suomen karhu-, susi- ja ahmakuvista. Vaikka viihdyn luontokuvaajana enemmän omilla poluilla, ajattelin, että olisi hienoa edes kerran elämässä nähdä jokin suurpedoistamme.
Syötteellä lunta etsimässä
Etelä-Suomen umpisurkea talvi alkoi kauniisti sanottuna kyllästyttää. Sitä oli lähdettävä pakoon lumisempaan paikkaan, jollainen löytyi Oulun ja Kuusamon puolivälissä sijaitsevasta Syötteen kansallispuistosta.
Talvi on sikäli inhottava vuodenaika, että vallitseva säätyyppi vaikuttaa ratkaisevasti retken lopputulokseen. Kunnon korkeapainejakso tietää kireitä pakkasia ja kirkkaita päiviä ja öitä. Lauhojen länsivirtausten vallitessa matalapaineita vyöryy jatkuvalla syötöllä Suomen yli, ja taivas voi pysyä pilvessä päiväkausia. Lisäksi melkein koko ajan sataa märkää lumihilettä naamaan, ja pahimmillaan lumipuuro pakkautuu suksenpohjiin kymmenien senttien koroksi.
Tietysti edellisellä viikolla pakkanen paukkui parhaimmillaan -20 asteen lukemissa ja taivaalla loimusivat upeat revontulet. Nyt todellisuus oli toisenlainen. Mitään toivoa edes hetkellisestä taivaan kirkastumisesta ei sääennusteessa annettu. Lähtöpäivänä voimakas matalapaine pyyhkäisi koko Suomen yli vesiräntämyräkän ja nostatti lämpötilan plussalle Hangosta Utsjoelle. Pahempaa alkua ei voinut toivoa: lähtisivätkö vähätkin tykkylumen rippeet puista?
Liikkuvan luontokuvaajan objektiivit
Tämän sivuston ylivoimaisesti luetuimpia kirjoituksia ovat kameravarusteista kertovat tekstit. Esimerkiksi Canon 6D:n ensivaikutelmista kertovaa kirjoitusta on luettu jo kymmeniä tuhansia kertoja. Voisitteko ihmiset hankkia elämän ja mennä vaikka ulos kuvaamaan? 😉
Ollakseni rehellinen, lueskelen itsekin paljon kameratekniikkaan liittyviä kirjoituksia. Niiden antama näkökulma luontokuvauksesta on varsin telekeskeinen. Pääpaino on usein mahdollisimman järeissä teleobjektiiveissa. Vähemmän huomiota saa helposti liikuteltavan, mutta silti laadukkaan ja monipuolisen kamerakaluston valinta. Esittelen neljä tapaa rakentaa sellaisen ja kerron, miten olen omiin valintoihini päätynyt. Näkökulma on Canon-keskeinen, mutta eiköhän sitä voi osittain muidenkin merkkien maailmaan soveltaa.
Käärmeitä ja sammakoita kuvaamassa
Huhtikuun loppupuolisko on käärme- ja sammakkokuvauksen sesonkia. Käärmeet heräilevät horroksesta ja jäävät joksikin aikaa talvehtimispaikoille hengailemaan. Sammakot puolestaan kerääntyvät lammikoihin kutemaan. Vain noin viikon tai pari kestävän rupeaman jälkeen kurnuttajat kaikkoavat, eikä niitä sen jälkeen saa juuri kuvattua.
Pääsiäisenä Jurmon saarella kohdalle sattui elämäni käärmepäivä: sain parissa tunnissa enemmän onnistuneita käärmekuvia kuin edellisten kahdeksan vuoden aikana yhteensä. (Se ei tosin vielä ole mikään suuri saavutus.) Sekä kyy että rantakäärme suostuivat poseeraamaan hyvillä taustoilla.
Heti seuraavana päivänä kuvaukset jatkuivat Espoossa sammakoiden parissa. Tutuilla kutulammikoilla kosiomenot olivat kiihkeimmillään ja bonuksena eräällä lammella kutupuuhissa hillui myös rupikonnia.
Helmikuun kirous ja muita kuvaustilastoja
Harmaiden päivien keskellä intouduin tutkimaan kuvaustilastoja. En muista vuosiin tarkastelleeni yksityiskohtaisesti kuvaustottumuksiani. Mitkä ovat suosituimmat objektiivit, polttovälit, aukot ja herkkyydet? Entä mikä on tilastollisesti vuoden paras kuvauskuukausi ja milloin kameralle on vähiten käyttöä?
Tässä kirjoituksessa siis luvassa tylsiä käppyröitä ja pari vinkkiä kuvaustietojen penkomiseen.
Kroppirungosta täyskennoon: Kannattiko 6D:n hankinta?
Hankin viime maaliskuussa Canon EOS 6D:n ja siirryin siten samalla täyskennoisten kameroiden maailmaan. Kuukautta myöhemmin kirjoittelin kamerasta ensivaikutelmat. Nyt kun täyskennoilua on takana kymmenen kuukautta, on aika vetää johtopäätöksiä, kannattiko 6D:n hankinta ja kennokoon vaihto.
Valokuvaus talviretkillä
Kesällä luonnossa tapahtuu eniten, mutta sisäinen maisemakuvaajani on parantumaton talvifani. Myös retkeilyaikana talvi on kiehtonut vuosi vuodelta enemmän.
Talvi on valokuvausmielessä hieman muita vuodenaikoja haastavampi ja erityisesti vaikeudet korostuvat retkillä, joiden aikana ei ole mahdollista päästä välillä sisälle lämpimään. Tässä muutama vinkki talviretkeilijöille, jotka haluavat retkeilyn ohella dokumentoida lumen ja jään valtaamia maisemia.
Kameran käyttöohjeessa saatetaan kieltää sen käyttö alle 0 asteen lämpötiloissa. Todellisuudessa nykyiset digikamerat kestävät helposti Suomen ankariakin talvioloja. Epävarmaa on sen sijaan, kieltäytyisikö valmistaja korjaamasta kamerassa ilmennyttä vikaa takuuseen, jos kameraa on käytetty pakkasessa. Vie siis kamera talvella ulos omalla vastuulla!