LISÄYS: Kirjoituksen jatko-osa julkaistu 15.1.2014: Kannattiko 6D:n hankinta?

Valtaosa valokuvauksen harrastajista hankkii ensijärkkärikseen APS-C- tai Micro Four Thirds -kokoisella kennolla varustetun mallin. Harrastuksen edetessä monen ajatuksiin hiipii niin sanotun täyskennoisen kameran hankkiminen. Niin kävi myös minulle, ja maaliskuussa ajatus realisoitui Canon EOS 6D:n hankinnaksi.

Jo pari vuotta sitten havaitsin tarvitsevani useammin korkeita herkkyyksiä ja laajaa dynamiikkaa kuin huippunopeaa tarkennusta tai kapeaa kuvakulmaa. Hankinnan hidasteena oli kuitenkin paitsi täyskennoisten korkea hinta, myös niiden paino. Kun retkillä on mukana toistakymmentä kiloa muita varusteita, ei kamerakalusto saisi painaa grammaakaan liikaa.

Canon ratkaisi molemmat ongelmat kertaheitolla tuomalla markkinoille 6D:n, jota myydään reilusti alle 2000 eurolla ja joka painaa ainoastaan 770 grammaa. Tasapuolisuuden nimissä mainittakoon, että samaan aikaan Nikon toi markkinoille vastaavan ja osin jopa paremman D600:n. Merkin vaihto ei entisten objektiivien vuoksi tullut kuitenkaan kyseeseen.

Tässä kirjoituksessa kerron ensivaikutelmia Canonin 6D:stä ja täyskennoon siirtymisestä reilun kuukauden kokemuksen perusteella. Vertailukohtana on vanha kroppirunkoni 40D, joka ei toki edusta ihan kroppirunkojen nykytasoa.

Hämäräkuvaus

40D:llä ei voinut nostaa herkkyyksiä juuri ISO 800:n yläpuolelle ilman merkittävää kuvanlaadun heikkenemistä, eikä esimerkiksi tähtitaivaan kuvaaminen onnistunut haluamallani tavalla. Havainnollistuksena tässä Porkkalanniemessä ISO 3200:lla otetussa kuvassa näkyy häiritsevän paljon kohinaa, vaikka kuvankäsittelyssä on yritetty kaikin keinoin sitä poistaa:

6D:llä kaikki on toisin. Yötaivasta voi huoletta valottaa erittäin korkeilla herkkyyksillä maksimaalisen tähti-iloittelun aikaansaamiseksi. Esimerkkinä vappuyönä Jurmossa kuvattu tähtitaivas ISO 12800:lla, kuvanlaatu selvästi parempi kuin 40D:n ISO 3200:lla. Arvioisin, että 6D:llä saa noin kolmen aukon verran etua.

(Kuva aukeaa isommaksi klikkaamalla)

Dynamiikka ja käsittelyvara

Äärimmäisten dynamiikkatilanteiden suorituskykyä on vaikea arvioida, sillä jokainen ulkona kuvattu tilanne on aina vähän erilainen. Tuntuma kuitenkin on, että esimerkiksi kirkkaan taivaan ja tumman maan valottaminen yhdellä ruudulla onnistuu 6D:llä helpommin kuin 40D:llä.

Esimerkki kuvankäsittelyvarasta maaliskuulta. Sumuisena aamuna Espoon Laajalahdella kuvailin maisemia herkkyydellä ISO 100. Kuviin pystyi vääntämään Lightroomista rajusti lisää kontrastia ilman minkäänlaista posterisaatiota tai muita kuvanlaadullisia häiriöitä. 40D:llä olisi joutunut tyytymään latteampiin tuloksiin.

(Kuva aukeaa isommaksi klikkaamalla)

Tarkennus

Useissa testeissä on kehuttu 6D:n kykyä tarkentaa keskimmäisellä pisteellä heikossa valossa. Toden totta, esimerkiksi teerikuvauksissa aamuhämärän verhoamalla suolla tarkennus napsahteli kuva toisensa jälkeen kohdalleen. Tilanteessa lisähaasteena oli vielä etualan kasvillisuus, jonka läpi oli ajoittain kuvattava.

Muuten tarkennusnopeudesta en pysty vielä sanomaan luotettavaa arviota, koska liikkuvien kohteiden kuvaaminen on jäänyt vähiin. Merkittävän eron 40D:n tarkennusnopeuteen olisin varmaan jo huomannut, joten kamerat lienevät melko tasaväkisiä.

Erilaiset kuvakulmat

Canonin kroppirungoilla objektiivien kuvakulmat ovat 1,6 kertaa kapeammat kuin täyskennolla. Niinpä esimerkiksi 70-200mm objektiivi on vastannut kuvakulmaltaan 112-320mm objektiivia.

Maisemakuvauksen näkökulmasta muutos laajempaan suuntaan näyttäisi tervetulleelta. Useammin tuntuu olevan käyttöä lyhyelle teleobjektiiville, ja 112mm vastaava kuvakulma saattaa olla jo liian kapea. Sen sijaan 70mm on mukavan laaja moneen tilanteeseen.

Laajakulmien osalta jouduin tekemään yhden muutoksen: EF-S 10-22mm f/3.5-4.5 vaihtui EF 17-40mm f/4L -objektiiviin. Ensin mainittu vastaa kuvakulmaltaan 16-35mm objektiivia, joten muutos ei ole suuren suuri.

Aika näyttää, jääkö 40 ja 70 millimetrin väliin niin suuri rako, että olisi harkittava esimerkiksi 24-105mm objektiivin hankintaa. Sille voisi olla käyttöä lähinnä vaelluksilla, joilla objektiivia ei aina jaksa jatkuvasti vaihtaa.

Muuta

Muista 6D:n ominaisuuksista olen erityisen tyytyväinen LiveView-toimintoon, joka mullistaa hämärässä ja vaikeissa asennoissa työskentelyn. Ominaisuus on toki ollut jo muutaman vuoden kaikissa järkkäreissä, joten erityisesti 6D:n tai täyskennoisen kameran etu se ei ole.

6D:n käyttölogiikka poikkeaa jonkin verran 40D:n logiikasta, mutta enimmäkseen hyvään suuntaan. Eräs positiivinen ero on virtakytkimen sijainti valintakiekon vieressä alareunan sijaan. Myös valintakiekon lukitus on erinomainen asia, kuvaustila ei pääse vaihtumaan itsekseen. Kuvien selaustoiminto on mielestäni 40D:ssä loogisempi, mutta se lienee lähinnä tottumiskysymys.

6D:n muista nykyjärkkäreistä erottavat ominaisuudet, GPS ja Wi-Fi, ovat vielä testaamatta. GPS:n hyöty kuvien sijaintitietojen tallentamisessa on ilmeinen, mutta pidemmillä maastoretkillä se todennäköisesti syö liikaa akkua. Onneksi Lightroomilla on helppo sijoittaa kuvat kartalle ulkoisen GPS-laitteen jäljen perusteella, mikä onkin kokonaan toinen tarina.

Ehkäpä kesän jälkeen olisi tarkemman analyysin aika. Ensivaikutelma on joka tapauksessa positiivinen ja odottelen innolla kaikkia niitä kuvausaiheita, jotka ovat ennen olleet tekniikan ulottumattomissa.