Valokuvaaja Teemu Saloriutta
Kolme vuotta sitten tammikuu tarjosi lunta ja pakkasta. Varasin helmikuulle mökin Jurmosta toiveenani päästä kuvaamaan Saaristomeren talvea. Välittömästi varauksen tehtyäni säätyyppi muuttui lauhaksi ja epävakaiseksi. Matkustin 9 tuntia suuntaansa päästäkseni yhdeksi päiväksi katsomaan mustaa maata…
Vietin viime viikonloppuna kolme yötä Jurmon saarella. Edellisellä reissulla elokuussa taivas näyttäytyi alusta loppuun täysin kirkkaana. Nyt oli vuorossa toinen ääripää: tasaisen harmaa pilviverho pysytteli Saaristomeren yllä koko retken ajan. Eipä ainakaan tarvinnut riekkua yötä myöten tähtiä…
Elokuusta näytti jo tulevan yökuvien osalta täydellinen floppi, mutta kuun viimeinen viikonloppu pelasti lopulta tilanteen. Vietin sen telttaillen Saaristomeren kansallispuistossa Jurmon saarella, joka on yksi Etelä-Suomen valosaasteettomimmista paikoista. Taivas pysyi lähes pilvettömänä koko retken ajan…
Kevät ei tänäkään vuonna tullut ilman että sitä lähdettiin hakemaan Saaristomereltä. Suuntasin jälleen telttailemaan aavalle Jurmon saarelle, kuten olen tehnyt jokaisena keväänä vuodesta 2011. Tällä kertaa ajankohdaksi valikoitui vappuviikonloppu. Saariston tuulissa vietetyt päivät eivät menneet…
Kun Saaristomeren yhteysalus M/S Eivor jätti minut ensi kerran Jurmon satamaan huhtikuisen yön pimeydessä vuonna 2011, tiesin heti, ettei vierailu saarella taatusti jäisi viimeiseksi. Meren tuoksu, keväinen äänimaailma ja yläpuolella kaartuva Linnunrata saivat hetken piirtymään…
Vuosi 2013 oli kahdeksas aktiivinen kuvausvuoteni ja kenties kaikista tähänastisista paras. Osa kiitoksesta kuuluu uudelle kameralle, joka on mahdollistanut kuvaamisen myös aiemmin saavuttamattomissa olosuhteissa ja antanut lisäintoa yrittää uudenlaisten aiheiden vangitsemista kennolle. Vuoteen mahtui myös…