Parin vesisateisen viikon jälkeen perjantaina saatiin vihdoin uutta lunta Etelä-Suomeen. Kaupungissa pyry satoi tosin räntänä, joka suli lähes kokonaan pois. Mutta näillä säillä lumiraja on jyrkkä. Nuuksion järviylängöllä tilanne voi olla aivan erilainen kuin rannikolla. Solvallan säähavaintoasemalla näytti olevan lunta 31 senttiä. Ehkäpä se riittäisi hiihtämiseen?
maisemakuvaus
Kaamosvaloja Kuusamon Närängänvaaralla
Vuoden takainen kaamosvaellus oli hieno, mutta ahkion päivittäinen liikuttelu vei valokuvauspuuhilta parhaan terän. Lisäksi reilusti napapiirin pohjoispuolella ei päässyt nauttimaan auringon kultaisesta valosta. Varmimmin sekä lunta että aurinkoa on vuodenvaihteessa tarjolla Kuusamon seudulla, minne matkani vei tällä kertaa. Kun majapaikaksi järjestyi upeissa Etelä-Kuusamon vaaramaisemissa sijaitseva Närängän erämaatila, olivat puitteet valokuvaus-hiihtoreissulle paremmat kuin koskaan.
Merisavun verhoama Suomenlinna
Kahdenkympin pakkaset yhdistettynä sulaan mereen eivät ole Helsingissä aivan jokatalvinen ilmiö. Silloin kun moinen onni potkaisee, on suunnattava kiireesti kuvaamaan, sillä tiedossa on näyttävää merisavua. Paukkupakkasjakson keskelle osui loppiainen. Mikäpä olisi parempi tapa viettää hyytävää vapaapäivää kuin kökkiä Suomenlinnan jäisillä rannoilla.
Talviaurinkoa Mätäjoella
Talven tuntuun ei tarvita kuin sentti lunta ja aurinkoinen päivä. Vaikka lähtö pohjoiseen on lähellä, ehdin tänään piipahtaa pikaisella kuvausreissulla Mätäjoen varrella.
Joulukuun valoa ja pimeyttä
Retkeilytauko ehti venyä loppusyksyn pimeydessä jo yli kahden kuukauden mittaiseksi. Viimeksi elämääni on mahtunut yhtä pitkä jakso ilman maastoöitä talvella 2008-2009. Viikonloppuna 19.-20.12. ehdin vihdoin yöksi ulos, eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä.
Helsingin hämäriä syysiltoja
Marraskuun tihkusateisina iltoina on sopiva hetki käydä läpi menneen syksyn kuvasatoa. Värikkäiden ruskakuvien sekaan oli jäänyt vaille huomiota muutama iltahämärissä otettu kaupunkikuva.
Muisto syyskuulta: usva-aamu Mätäjoella
Syys-lokakuussa tyyniä usva-aamuja taisi olla ainakin parikymmentä, paljon enemmän kuin tavallisesti. Useimpia niistä ihailin työmatkalla pyörän selästä, ilman kameraa. Vain yhtenä aamuna jaksoin varta vasten herätä kuvaamaan. Syyskuisena viikonloppuna suuntasin tuttua tutummille paikoille Mätäjoen varteen Malminkartanon ja Kannelmäen rajoille. Kuvat unohtuivat arkistojen kätköihin muutamaksi viikoksi, kunnes löysin ne uudestaan tänään.
Superkuun nousu ja Baanan valotaidetta
Sunnuntaina ja maanantaina 27.-28.9. oli luvassa kuukuvaajan huippuhetkiä. Ensin illalla superkuun nousu ja muutamaa tuntia myöhemmin täydellinen kuunpimennys. Jälkimmäinen tapahtuma jäi valitettavasti Helsingissä pilvien taa. Iltakaan ei ollut täysin kirkas, mutta polkaisin Hernesaareen kuvaamaan Kuun nousua ja paluumatkalla koukkasin Baana-pyörätien tunneleihin kuvaamaan viikonlopun ajaksi tehtyjä valotaideteoksia.
Yökuvauskauden avaus
Yöt alkavat olla taas riittävän pimeitä tähtitaivaan ja revontulien kuvaamiseen. Vielä elokuun alussa Etelä-Suomen taivas on liian vaalea, mutta kuun puolivälin paikkeilla kannattaa jo ulkoiluttaa kameraa öisissä maisemissa. Tänä vuonna elokuu on tarjonnut harvinaisen paljon kirkkaita öitä. Nautin niistä viime viikonloppuna lähes valosaasteettomassa Puulan saaristossa. Samalla reissulla aukesi myös revontulikausi. Auringon aktiivisuus jatkui viikonlopun yli ja maanantai-iltana suuntasin Suomenlinnaan tarkoituksena kuvata revontulia Helsingin siluetin yllä.
Talkoita ja täysikuu Hangon Uddskatanilla
Heinä-elokuun vaihteessa nousi taivaalle kesän kolmas täysikuu. Yhtä mones kuvausyritys aiheesta sijoittui manner-Suomen lounaisimpaan kolkkaan, Hangon Uddskatanille, missä vietin viikonlopun talkoolaisena. Aiemmat kuutamot osuivat Malminkartanon täyttömäelle ja Puulaveden saaristoon.