Etelä-Suomen ruska tuli ja meni, hetken aikaa värit olivat kohdallaan. Jatkoin kuljeskelua Keski-Uudenmaan maastoissa ja löysin niistä uusiakin kuvauspaikkoja. Yksi viikonloppureissu Etelä-Savoon mahtui myös syksyn ohjelmaan.
auringonnousu
Usvatunnelmia Tuusulanjärveltä
Kesä oli vähällä livahtaa ohi ilman ainuttakaan aamuista kuvausreissua. Ei jaksanut tai huvittanut lähteä. Tällainen luikertelu on poikkeuksellista, sillä mieluiten kuvaan juuri aamuvarhaisella. Parhaina kesinä olen herännyt auringonnousuun suunnilleen joka toisena aamuna.
Elokuussa päätin ryhdistäytyä, odottaa riittävän hienoa aamua ja sellaisen sattuessa lähteä Tuusulanjärvelle, väsytti tai ei.
Ensi kertaa Utön saarella
Erottamaton osa keväitäni on vierailu Saaristomerellä. Aiempina vuosina olen matkannut telttailemaan Jurmon saarelle, mutta nyt päätin olla radikaali ja vaihtaa matkakohdetta. Varasin mökin Utöstä, joka sijaitsee noin 12 km Jurmosta etelälounaaseen ja on Saaristomeren yhteisalus M/S Eivorin päätepysäkki.
Merisavun verhoama Suomenlinna
Kahdenkympin pakkaset yhdistettynä sulaan mereen eivät ole Helsingissä aivan jokatalvinen ilmiö. Silloin kun moinen onni potkaisee, on suunnattava kiireesti kuvaamaan, sillä tiedossa on näyttävää merisavua. Paukkupakkasjakson keskelle osui loppiainen. Mikäpä olisi parempi tapa viettää hyytävää vapaapäivää kuin kökkiä Suomenlinnan jäisillä rannoilla.
Saaristomeren vappu
Kevät ei tänäkään vuonna tullut ilman että sitä lähdettiin hakemaan Saaristomereltä. Suuntasin jälleen telttailemaan aavalle Jurmon saarelle, kuten olen tehnyt jokaisena keväänä vuodesta 2011. Tällä kertaa ajankohdaksi valikoitui vappuviikonloppu. Saariston tuulissa vietetyt päivät eivät menneet hukkaan, vaan vaihtelevat sääolosuhteet tarjosivat aamuin illoin hienoja kuvausvaloja.
Retkeilyä suviyössä
Motivaationi liikkua ulkona laskee samaa tahtia nousevan lämpötilakäyrän kanssa. Helteellä ei huvita lähteä edes kävelylle lähimetsään, saati sitten rinkan kanssa pidemmälle vaellukselle. Ainoastaan öisin lämpötilat pysyttelevät siedettävällä tasolla, joten retkeilyt on ajoitettava yön tunneille. Onneksi kesäisin näkee kulkea ja kuvata läpi yön – itse asiassa silloin valo on paljon mielenkiintoisempaa kuin keskipäivän jyrkässä auringonpaisteessa.
Eräänä heinäkuisena viikonloppuna kalenteriin järjestyi juuri yön verran tyhjää. Kotoa irtauduttiin pikaisen pakkausoperaation jälkeen yhdeksän aikaan illalla ja maastoon asti selvittiin kymmenen korvilla. Juuri sopiva aika aloittaa yöllinen minivaellus – auringonlaskuun olisi vielä puolisen tuntia, mutta lämpötila jo riittävän alhainen reppuselkäiselle kulkijalle.
Vuoden 2013 huippuhetket
Vuosi 2013 oli kahdeksas aktiivinen kuvausvuoteni ja kenties kaikista tähänastisista paras. Osa kiitoksesta kuuluu uudelle kameralle, joka on mahdollistanut kuvaamisen myös aiemmin saavuttamattomissa olosuhteissa ja antanut lisäintoa yrittää uudenlaisten aiheiden vangitsemista kennolle. Vuoteen mahtui myös poikkeuksellisen monta unohtumatonta kuvausreissua ja vaellusta, jotka ovat osaltaan lisänneet kuvamääriä.
Lightroom näyttää vuoden 2013 saldoksi 13 600 kuvaa, luvusta siis puuttuvat poistetut otokset. Vuoden 2012 vastaava luku on vaivaiset 8 700 kuvaa ja aiempi ennätys vuodelta 2009 11 100. Pelkkä kuvien määrä on tietysti huono kriteeri vuoden onnistumisen arviointiin, mutta yleensä huikeista tilanteista syntyy paitsi laadullisesti parempia kuvia niin myös enemmän ruutuja.
Vuosi 2014 on alkanut uusien kujeiden merkeissä. Vietän vajaat puoli vuotta Lundissa, Etelä-Ruotsissa vaihto-opiskellen. Mukana on luonnollisesti lähes täysi kameravarustus, joten alkuvuonna luvassa on kuvia hieman eteläisemmistä näkymistä.
Tässä koosteena vuoden 2013 ikimuistoisimmat kuvaushetket:
Usva-aamujen matematiikkaa
Tällä viikolla valokuvaajia on hellitty täydellisillä syyssäillä. Aurinkoisia päiviä ovat seuranneet tyynet yöt, jotka tähän aikaan vuodesta synnyttävät usein kuvauksellisia aamu-usvia vesistöjen ylle ja aukeille paikoille.
Näihin aikoihin auringonnousu ajoittuu etelärannikolla mukavasti noin puoli seitsemäksi, joten epäinhmillisen aikaista herätystä ei tarvita ja kuvaussession jälkeen ehtii vielä helposti töihin tai muihin pakollisiin rientoihin.
Mutta minne usva-aamuja pitäisi mennä kuvaamaan? Yleensä valokuvaajat pyrkivät suosimaan paikkoja, joissa pääsee kuvaamaan usvan läpi kohti nousevaa aurinkoa. Usvaa syntyy varmimmin pienehköille järville tai lammille, joilta pienet tuulenvireet eivät pääse puhaltamaan sitä pois.
Mitä pienempi ja suojaisampi lampi, sitä myöhemmin aurinko näkyy. Pahimmillaan valot ovat jo ohi ja usvat haihtuneet, kun aurinko viimein suvaitsee kivuta esiin puiden takaa. Onneksi pienillä karttaharjoituksilla ja peruskoulun matematiikalla onnistumismahdollisuuksia voi parantaa rutkasti. Esimerkkinä toimii eilisaamun kuvaussessio Espoon Mössenkärrille.