Valokuvaaja Teemu Saloriutta
Erikoinen vuosi 2020 alkaa vihdoin lähestyä loppuaan. Maailman myllerryksistä huolimatta valokuvia on jälleen kertynyt muistikorteille ja saappaani ovat tallanneet Suomen maaperää länsirannikon kallioluodoilta Itä-Lapin tuntureille.
Koronavirus sotki keväällä yritystoimintaa, mutta kesän tullen valokuvaushommia riitti lopulta sen verran, ettei vuoden liikevaihto jää juuri edellistä vuotta huonommaksi.
Etelärannikollakin nähtiin jo puolentoista kuukauden mittainen talvikausi, johon mahtui useampia lumisia hetkiä ja jonka aikana lämpötila pysyi pääosin nollan alapuolella. Viime sunnuntaina ikkunasta näkyi puhtaan valkoinen maisema kuin talven loppuhuipennuksena. Sen jälkeen lumesta ei ole ollut tietoakaan, eivätkä tulevat päivätkään tuo valkoista maata takaisin. Ikuistin talven viime hetket kotinurkillani Pitäjänmäen, Talin ja Pajamäen maastoissa.
Touko-kesäkuussa valoisaa aikaa riittää iltamyöhään saakka ja kuvattavaa löytyy vaikka takapihalta. Kuvausretkiä ei tarvitse rajoittaa viikonloppuihin, vaan töiden jälkeen ehtii hyvin retkeillä lähiympäristössä. Keskityin kiertelemään Länsi-Helsinkiä maisemia, kasveja ja eläimiä kuvaten. Tässä kuvakooste parhaista hetkistä.
Talven tuntuun ei tarvita kuin sentti lunta ja aurinkoinen päivä. Vaikka lähtö pohjoiseen on lähellä, ehdin tänään piipahtaa pikaisella kuvausreissulla Mätäjoen varrella.
Tähti- ja revontulikuvausobjektiivini Samyang 24mm f/1.4 on jäänyt valoisaan vuodenaikaan vähälle käytölle. Se on sääli, sillä kapean syväterävyyden mahdollistava laajakulma kelpaa muuhunkin kuin yötaivaan taltiointiin. Toukokuun lopussa pakotin itseni kävelylle lähimaastoon Samyang ainoana objektiivina. Vehreästä Mätäjokilaaksosta löytyi sopivia kuvauskohteita.
Valojen puolesta talven parasta aikaa kestää Helsingissä suunnilleen joulukuun alusta tammikuun puoliväliin: matalalta paistava aurinko tarjoaa koko lyhyen päivän ajan pehmeästi muotoilevaa valoa. Valitettavasti lumet ja pakkaset ajoittuvat vain harvoin samaan ajankohtaan. Tällä kertaa kävi tuuri: tammikuu oli toki loskainen ja synkkä, mutta joulukuun loppuun osui upea pakkasjakso.
Onnekkaasti lumet saapuivat kesken joululoman, joten valoisan ajan saattoi käyttää kuvauspuuhiin. Aurinkoiset päivät houkuttelivat ulkoilemaan eri puolille Helsinkiä: Seurasaareen, Talin golfkentän ympäristöön ja Merisataman edustan saariin.
Pimeänharmaa sää pitää edelleen Helsinkiä otteessaan. Lumeton epätalvi tarjoaa niukasti kuvausmahdollisuuksia: maisemat eivät säväytä eikä valo riitä juuri muidenkaan kohteiden taltiointiin. Jotta itsensä saa huijattua pois tietokoneen äärestä, tarvitaan hyviä tekosyitä. Sellaisia voi etsiä vaikka lintuhavaintopalvelu Tiirasta. Jos kilometrin päässä kotoa asustelee huuhkaja, jaksaa laiskempikin pyöräillä sitä katsomaan.