Marraskuun tihkusateisina iltoina on sopiva hetki käydä läpi menneen syksyn kuvasatoa. Värikkäiden ruskakuvien sekaan oli jäänyt vaille huomiota muutama iltahämärissä otettu kaupunkikuva.

Perjantai 11. syyskuuta. Revontuliaktiivisuus koholla. Pahaksi onneksi illalle on sovittu toinen meno keskustassa. Otan kameran varalta mukaan tarkoituksena livistää kuvaamaan heti tilaisuuden tullen. Ei onnistu. Ehdin Ullanlinnanmäelle vasta lähellä puoltayötä. Ei jälkeäkään revontulista. Pystytän kuitenkin jalustan ja otan yhden tähtitaivaskuvan kohti etelää. Yllättävän pimeä on pääkaupungin taivas.

Sunnuntai 18. lokakuuta. Päivä on ollut pitkä.  Yö ja aamupäivä ovat menneet purjehdusretkellä, ilta Vuoden luontokuva -tapahtumassa Kulttuuritalolla. Samalle illalle osuu Linnanmäen valokarnevaali, mutta sen jätän suosiolla väliin. Sattumalta olen kävelemässä Pasilan asemalle juuri valokarnevaalin huipentavien ilotulitusten aikaan. Pystytän jalustan Pasilan sillalle ja suuntaan kameran kohti ilotulitteita. Kuvauspaikka on huono ja hölmöilen asetusten kanssa. Ei kuvia.

Hetken kuluttua ilotulitusten savu jää leijumaan kaupungin ylle ja hohtaa hopeisena kaupungin valoissa. Ei sittenkään aivan menetetty kuvaustilanne.

Perjantai 23. lokakuuta. Olen palaamassa kuvauskeikalta Suvilahdesta. Aution kentän, teollisuusrakennusten, nostokurkien ja sinisen hämärän muodostamassa kokonaisuudessa on jotain kolkon kuvauksellista. Vielä saisi olla vähän hämärämpää, mutta nyt en jaksa jäädä odottamaan. Alkaa sataa.

Pakkaan kamerat ja polkaisen kohti kotia. Kurvin kohdalla sadepilvet alkavat hehkua ihmeellisen sävyisinä. On pakko pysähtyä kuvaamaan.

Tajuan, että vieressä menee metrorata. Vuoroväli on niin tiheä, että kohta metron täytyy osua kohdalle. Kuin kutsuttuna oranssi juna syöksyy paikalle. Äkkiä kuva, seuraavan tullessa taivaan pinkki sävy voi olla jo kadonnut.