Pilvisinä talvina yötaivaan kuvaaminen jää vähiin, mutta usein maaliskuu tuo mukanaan kirkkaita ilmoja. Niin tänäkin vuonna. Tähtikuvauksen kannalta Helsinki on lähes huonoin mahdollinen paikka. Taivaalla on kuitenkin muutakin nähtävää: lauantai-iltana lupailtiin mahdollisuutta revontulien esiintymiseen ja lisäksi taivaalla komeili kuunsirppi.
ilta
Helsingin hämäriä syysiltoja
Marraskuun tihkusateisina iltoina on sopiva hetki käydä läpi menneen syksyn kuvasatoa. Värikkäiden ruskakuvien sekaan oli jäänyt vaille huomiota muutama iltahämärissä otettu kaupunkikuva.
Kahden illan revontulet Helsingissä
Lokakuu on esitellyt tällä viikolla kauniita aurinkoisia pakkaspäiviä ja kirkkaita öitä. Onnekkaasti samaan aikaikkunaan on sattunut varsin mukavaa revontuliaktiivisuutta. Torstaina 7.10. nähtiin kirkkaudeltaan melkein maaliskuun 17. päivän veroinen näytelmä, joskin paljon lyhytkestoisempi. Katselin ja kuvasin illan parhaat palat Malminkartanon täyttömäeltä. Aktiivisuus jatkui seuraavaan iltaan ja revontulet loimusivat jälleen Helsingin taivaalla. Näytöksen alkaessa seisoin kameroineni Ullanlinnanmäellä.
Täysikuu täyttömäeltä
Täysikuun nousu ajoittui 3.6. auringonlaskun tienoille. Alkuperäisenä ideana oli lähteä Kauppatorille, sillä kesällä näkymä kohti Eteläsatamaa aukeaa täsmälleen täysikuun noususuuntaan. Tiukka aikataulu pakotti valitsemaan B-suunnitelman: Malminkartanon täyttömäki on aina varma valinta taivaan ilmiöiden havainnointiin ja kuvaamiseen.
Paluu Lauttasaareen
Tätä kirjoittaessani meri on jo täysin sula ja lumet ovat lähes kaikonneet maastosta. Viikko Lauttasaaren tähtikuvausretken jälkeen olosuhteet olivat vielä melkein talviset. Kirkkaan aurinkoinen päivä näytti jatkuvan iltaan asti selkeänä, joten suuntasin jälleen Lauttasaaren merimaisemien ääreen.
Retkeilyä suviyössä
Motivaationi liikkua ulkona laskee samaa tahtia nousevan lämpötilakäyrän kanssa. Helteellä ei huvita lähteä edes kävelylle lähimetsään, saati sitten rinkan kanssa pidemmälle vaellukselle. Ainoastaan öisin lämpötilat pysyttelevät siedettävällä tasolla, joten retkeilyt on ajoitettava yön tunneille. Onneksi kesäisin näkee kulkea ja kuvata läpi yön – itse asiassa silloin valo on paljon mielenkiintoisempaa kuin keskipäivän jyrkässä auringonpaisteessa.
Eräänä heinäkuisena viikonloppuna kalenteriin järjestyi juuri yön verran tyhjää. Kotoa irtauduttiin pikaisen pakkausoperaation jälkeen yhdeksän aikaan illalla ja maastoon asti selvittiin kymmenen korvilla. Juuri sopiva aika aloittaa yöllinen minivaellus – auringonlaskuun olisi vielä puolisen tuntia, mutta lämpötila jo riittävän alhainen reppuselkäiselle kulkijalle.
Vuoden 2013 huippuhetket
Vuosi 2013 oli kahdeksas aktiivinen kuvausvuoteni ja kenties kaikista tähänastisista paras. Osa kiitoksesta kuuluu uudelle kameralle, joka on mahdollistanut kuvaamisen myös aiemmin saavuttamattomissa olosuhteissa ja antanut lisäintoa yrittää uudenlaisten aiheiden vangitsemista kennolle. Vuoteen mahtui myös poikkeuksellisen monta unohtumatonta kuvausreissua ja vaellusta, jotka ovat osaltaan lisänneet kuvamääriä.
Lightroom näyttää vuoden 2013 saldoksi 13 600 kuvaa, luvusta siis puuttuvat poistetut otokset. Vuoden 2012 vastaava luku on vaivaiset 8 700 kuvaa ja aiempi ennätys vuodelta 2009 11 100. Pelkkä kuvien määrä on tietysti huono kriteeri vuoden onnistumisen arviointiin, mutta yleensä huikeista tilanteista syntyy paitsi laadullisesti parempia kuvia niin myös enemmän ruutuja.
Vuosi 2014 on alkanut uusien kujeiden merkeissä. Vietän vajaat puoli vuotta Lundissa, Etelä-Ruotsissa vaihto-opiskellen. Mukana on luonnollisesti lähes täysi kameravarustus, joten alkuvuonna luvassa on kuvia hieman eteläisemmistä näkymistä.
Tässä koosteena vuoden 2013 ikimuistoisimmat kuvaushetket:
Revontulten jäljillä, osa 2
Pääsiäisen turistilomailu Muoniossa ei mennyt kuvauksen kannalta hukkaan, sillä koko viikon jatkunut selkeä sää tarjosi erinomaisen tilaisuuden väijyä revontulia. Nyt mukana oli myös vasta hankkimani Canonin 17-40mm f/4L toimittamassa laajakulmaobjektiivin virkaa.
Ensimmäisenä iltana 27.3. hiihtelin Sammaltunturin rinteelle kuvaamaan täysikuun nousua. Revontuliaktiivisuus näytti jo iltapäivällä lupaavalta, joten osasin odottaa taivaalle myös muuta kuin kuunvaloa.
Revontulten jäljillä
Sunnuntai-iltana 17.3. nähtiin Suomessa kirkkaimmat revontulet vuosikausiin. Sosiaalinen media täyttyi revontulipäivityksistä, ja Ursan Taivaanvahdissa sekä muilla areenoilla julkaistiin toinen toistaan upeampia valokuvia.
Olen seurannut revontulihälytyksiä tiiviisti seitsemän vuotta. Tulokset ovat olleet onnettomia: aina kun magneettikentän häiriöisyys on ollut koholla, mahdollinen näytelmä on peittynyt raskaan pilvipeitteen taakse. Silloin harvoin kun taivas on ollut selkeä, ovat revontulet jääneet liian himmeiksi näkyäkseen pääkaupungin valosaasteen keskellä. Pari kertaa olen myös onnistunut missaamaan hälytykset ja nukkunut onneni ohi.