Elokuusta näytti jo tulevan yökuvien osalta täydellinen floppi, mutta kuun viimeinen viikonloppu pelasti lopulta tilanteen. Vietin sen telttaillen Saaristomeren kansallispuistossa Jurmon saarella, joka on yksi Etelä-Suomen valosaasteettomimmista paikoista. Taivas pysyi lähes pilvettömänä koko retken ajan ja sain vihdoin kuvata Linnunrataa sydämeni kyllyydestä.
kansallispuisto
Sotahistorian ja pöllöjen Örö
Sata vuotta suljettuna sotilassaarena ollut Örö avattiin viime vuonna yleisölle ja liitettiin Saaristomeren kansallispuistoon. Saarelle pääsee kesäisin Kemiönsaaren perukoilta Kasnäsistä lähtevällä yhteysaluksella. Vietin saarella kesäkuussa pari päivää, eivätkä ne menneet hukkaan. Örö tarjosi paljon nähtävää sekä historian että luonnon osalta.
Pääsiäisvaellus Ounastunturilla
Pääsiäisenä järjestyi aikaa lähteä neljäksi yöksi Lappiin nauttimaan keväthangista ja kiskomaan ahkiota pitkin metsiä ja tuntureita. Kohteeksi valikoitui Pallas-Yllästunturin kansallispuiston pohjoisin osa Ounastunturi, jonne looginen lähtöpaikka on Hetta. Sinne on bussimatkaa Kolarin rautatieasemalta vain parin tunnin verran.
Räntäsateinen viikonloppu Jurmossa
Tammikuun alussa näytti, että saamme vihdoin nähdä kunnon talven. Varasimme Jurmon saarelta kahden hengen pikkumökin helmikuun puoleenväliin, keskelle syvintä talvea. Olen vieraillut saarella useita kertoja sulan maan aikaan. Nyt toiveissa oli ikuistaa siellä lumen ja jään peittämiä maisemia. Helmikuun vesisateet veivät toiveet talvesta, mutta reissua ei enää auttanut perua. Tiedossa oli viikonlopun verran räntäsateista nollakeliä.
Aurinkoinen syyspäivä Nuuksiossa
Viime viikot ovat näyttäneet, ettei syksy ole välttämättä masentavan harmaa ja sateinen vuodenaika. Kun vielä ruska alkaa olla Etelä-Suomessa parhaimmillaan, ei tarvitse kahta kertaa miettiä viettäisikö vapaa-aikaa sisällä vai ulkona. Viikonloppuna suuntasin päiväretkelle Nuuksion kansallispuiston maisemiin.
Piilolan polulla ja kolmen valtakunnan rajalla
Perinteinen elokuun Lapin-vaellus suuntautui tänä vuonna Inarijärven taakse Vätsärin erämaahan. Alkuperäisenä ideana oli kävellä Paatsjoen tieltä Norjan rajaa seuraillen pohjoiseen ja päättää reissu Sevettijärvelle. Sitten luonto puuttui peliin ja reissu muuttui Piilolan polkuun tutustumiseksi. Maanmittarihenkisen vaelluksen varsinainen tavoite oli kuitenkin käydä kolmen valtakunnan rajapyykillä – vähemmän tunnetulla sellaisella. Suomi, Norja ja Venäjä kohtaavat Muotkavaarassa Vätsärin erämaan kaakkoispuolella.
Saaristomeren vappu
Kevät ei tänäkään vuonna tullut ilman että sitä lähdettiin hakemaan Saaristomereltä. Suuntasin jälleen telttailemaan aavalle Jurmon saarelle, kuten olen tehnyt jokaisena keväänä vuodesta 2011. Tällä kertaa ajankohdaksi valikoitui vappuviikonloppu. Saariston tuulissa vietetyt päivät eivät menneet hukkaan, vaan vaihtelevat sääolosuhteet tarjosivat aamuin illoin hienoja kuvausvaloja.
Jälleen Linnunradan alla
Maaliskuu on ollut kuluvan tähtikuvauskauden ylivoimaisesti parasta aikaa. Kirkkaita öitä on osunut kohdalle enemmän kuin edellisenä viitenä kuukautena yhteensä. Taivaan ilmiöiden kuvaajille on muutenkin tarjoiltu mannaa kaksin käsin: ihan joka viikolle ei osu sekä huikeita revontulia että auringonpimennystä. Jälkimmäinen tapahtuma tosin jäi itseltäni pelkkään katseluun puuttellisten kuvausvälineiden vuoksi.
Viime viikonloppu jatkui tähtikuvausteemalla Kemiönsaaren edustalla sijaitsevalla Högsåran saarella. Saaristomeren kansallispuistoon osittain kuuluva saari sijaitsee kaukana kaupunkien valoista ja tarjoaa melkein yhtä näyttävän tähtitaivaan kuin suosikkipaikkani Jurmo. Högsåran itäosassa sijaitsevassa kylässä asuu ympäri vuoden noin 50 ihmistä. Saareen kulkee läpi talven lauttavuoro Svartnäsin laiturista.
Tähtiyö taivasalla
Mennyt talvi oli retkeilymielessä katastrofaalinen: vuodenvaihteen kaamosvaelluksen jälkeen maastoöitä ei kertynyt ainuttakaan eikä metsäsuksille löytynyt etelän loskakeleillä käyttöä. Nyt keväällä vahinko on tarkoitus ottaa takaisin korkojen kera. Tänä viikonloppuna kalenteri näytti täydeltä, mutta upeiden kevätsäiden vuoksi oli pakko tunkea ohjelmaan väkisin yksi maastoyö. Spontaaneille retkille tuttu ja turvallinen Nuuksio on helpon saavutettavuutensa ansiosta aina hyvä vaihtoehto.
Perjantaina työpäivän jälkeen pikapakkasimme kotona reput ja hyppäsimme bussiin seitsemältä illalla. Mukaan otettiin vain aivan välttämättömät tavarat – esimerkiksi teltta ja keitin saivat jäädä kotiin. Illan ja aamun selviää helposti eväillä, eikä kirkkaana kevätyönä tarvitse pelätä sadetta.
Kirkkaat revontulet Kemihaarassa
Kaamosvaellus päättyi onnistuneesti saunaan ja poronkäristykseen Kemihaarassa. Tuskin olimme ehtineet jälkiruokaa lusikoida, kun ulkona leimusi koko taivaankannen yli kaartuva vihreä revontulivyö. Juosten hakemaan jalusta ja kamera!