Vuoteen 2025 mahtui yhden kirjan julkaisu ja paljon retkiä Suomen ääripäissä. Lounaisrannikon lähiluonnon vastapainoksi vuoden pääreissu suuntautui Käsivarren suurtuntureille alkukesäiseen yöttömään yöhön.
hiihtovaellus
Talviretkeilijän opas johdattelee talviseen luontoon
Talvi on upeaa retkeilyaikaa, mutta vaatii hieman enemmän varustautumista kuin kesä. Tuoreemmalle retkeilijälle talvivaellus voi vaikuttaa salatieteeltä, jossa on osattava läjäpäin ihmeellisiä taitoja ja haalittava kaapit täyteen kummallisia erikoisvarusteita.
Jouni Laaksosen tuore Talviretkeilijän opas (SKS Kirjat 2022) madaltaa kynnystä talviretkille kokoamalla aiheeseen liittyvät tiedot ja taidot helposti ymmärrettävään pakettiin. Olin kirjan tekemisessä mukana pienessä sivuroolissa: kävimme helmikuussa 2021 Puljun erämaa-alueella kuvaamassa ja testaamassa talvivarusteita Talviretkeilijän opasta sekä Ossi Määtän Vaellusvarusteet-kirjaa (SKS Kirjat 2022) varten. Minä ja varusteeni esiinnymme muutamissa Talviretkeilijän oppaan kuvissa ja kuvasin kirjaa varten sarjan tunneliteltan pystyttämisestä.
Hiihtovaelluksella helmikuisessa Puljun erämaassa
Helmikuun viimeisellä viikolla suuntasin kahden tietokirjailijan ja retkeilyn ammattilaisen kanssa Puljun erämaahan. Tavanomaisen hiihtovaelluksen ohessa tavoitteena oli saada talvisia kuvia pariinkin tulevaan kirjaan sekä testata muutamia varusteita.
Puitteet autenttisille talvikuville olivat totisesti kohdallaan, sillä tykkylumen kuorruttama erämaa tarjoili useina päivinä kireää pakkasta, kovaa tuulta ja kunnon lumipyryä. Syvässä puuterilumessa ei ollut toivoa kantavista kerroksista, joten jopa lähes kolmimetrisillä metsäsuksilla eteneminen osoittautui raskaaksi.
Tee-se-itse ahkiokassi, osa 2: Valmiin kassin ompelu
Tuskastuin muutama vuosi sitten Fjellpulkenin ahkiokassiin, jonka vetoketjut jäätyivät kovalla pakkasella ja joka oli Paris-pulkkaani liian lyhyt. Suunnittelin paremman ahkiokassin ja ompelin prototyypin jo vuonna 2017, mutta lopullisen kassin toteutus sai odottaa neljä vuotta.
Nyt sain vihdoin kassin aikaiseksi ja se pääsi heti mukaan hiihtovaellukselle. Tässä ohjeita kassin ompeluun ja muutamia ensikokemuksia.
Vuosikymmen vaellusharrastusta: opinko jotain?
Aloitin pidemmät telttavaellukset kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen olen kuljeskellut rinkan tai ahkion kanssa useimmissa Lapin erämaissa ja kansallispuistoissa sekä eri puolilla Etelä- ja Itä-Suomea. Yhteensä patikka- ja hiihtoretkiä on kertynyt kymmeniä, joista noin viikon mittaisia vaelluksia parisenkymmentä.
Jos nyt lähtisin uudestaan samoille reissuille, tekisinkö jotain toisin? Opinko kymmenessä vuodessa jotain hyödyllistä?
Milloin on paras aika vaeltaa Lapissa?
Merkittävä osa Lapin viehätystä on vuodenaikojen äärimmäinen vaihtelu. Kaamoksen sininen hämärä paukkupakkasineen vaihtuu hetkessä kirkkaisiin keväthankiin ja yöttömän yön vehreyteen. Pian maiseman värjää ruskan väriloisto ennen kuin lumi verhoaa jälleen maan. Olen yrittänyt ajoittaa vaelluksiani eri vuosina eri kuukausille löytääkseni oman suosikkiaikani. Tässä näkemykseni vuodenaikojen keskinäisestä paremmuudesta.
Varustekokemuksia Litokairan hiihtovaellukselta
Jokainen talvivaellus on olosuhteiltaan ainutkertainen, joten uusia havaintoja omien retkeilyvarusteiden toimivuudesta kertyy väistämättä. Litokairassa mukana oli kokonaan uusiakin varusteita, muun muassa tuunattu pulkka-ahkio. Tässä muutamia varustekokemuksia matkan varrelta.
Vuodenvaihteen vaellus Litokairan pakkasissa
Seitsemännen kerran peräkkäin suuntasin vuodenvaihteen tienoilla hiihtelemään valtakunnan syrjäperille. Epävarmoiksi muuttuneet alkutalvet ovat sysänneet retkiä kohti pohjoista ja itää, mutta menneenä syksynä pysyvä lumipeite satoi Oulun korkeudellekin jo hyvissä ajoin. Retkikohteeksi valikoitui Litokaira, Pudasjärven ja Ranuan välillä sijaitseva suometsäerämaa. Viikkoon osui kerrankin kunnollinen pakkasjakso, joka toi mukanaan kauniita, kirkkaita retkipäiviä.
Pääsiäisvaellus Ounastunturilla
Pääsiäisenä järjestyi aikaa lähteä neljäksi yöksi Lappiin nauttimaan keväthangista ja kiskomaan ahkiota pitkin metsiä ja tuntureita. Kohteeksi valikoitui Pallas-Yllästunturin kansallispuiston pohjoisin osa Ounastunturi, jonne looginen lähtöpaikka on Hetta. Sinne on bussimatkaa Kolarin rautatieasemalta vain parin tunnin verran.
Talvivaelluksen varustelista
Talviretkeily metsäisessä maastossa ei sinänsä ole kovin vaikeaa, mutta mukaan lähtevä varustevuori kasvaa helposti kaksinkertaiseksi kesäretkiin nähden. Keveyttä tärkeämpää on varusteiden takuuvarma toimivuus kaikissa olosuhteissa.
Seuraava varustelista on alun perin muodostunut muutamien Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon suuntautuneiden vuodenvaihteen retkien jäljiltä. Viimevuotisella Itäkairan kaamosvaelluksella oli varauduttava vielä hieman kylmempiin säihin, mutta muuten melkein sama varustus kelpasi. Olosuhteethan ovat metsässä varsin samanlaiset, vaikka paikka vaihtuisi muutaman sata kilometriä pohjoisempaan. Pääsiäisenä suuntaan hiihtelemään Pallas-Yllästunturin kansallispuiston ympäristöön lähes samoilla varusteilla. Kevättalvella päivät voivat olla lämpimiä, mutta öisin on edelleen varauduttava kireisiin pakkasiin.
Avotunturivaelluksille listaani ei pidä käyttää mallina, sellaisille varustautumisesta en (vielä) ole hankkinut kokemusta kuin teoriassa.