Kevät ei tänäkään vuonna tullut ilman että sitä lähdettiin hakemaan Saaristomereltä. Suuntasin jälleen telttailemaan aavalle Jurmon saarelle, kuten olen tehnyt jokaisena keväänä vuodesta 2011. Tällä kertaa ajankohdaksi valikoitui vappuviikonloppu. Saariston tuulissa vietetyt päivät eivät menneet hukkaan, vaan vaihtelevat sääolosuhteet tarjosivat aamuin illoin hienoja kuvausvaloja.
Vappuaaton taittuessa kohti iltaa lähes täpötäysi M/S Eivor jätti Jurmon satamaan muutaman matkustajan. Valtaosa oli matkalla vielä kauemmas, Utön saarelle. Siellä majoituskapasiteettia on enemmän ja saari on muun muassa lintuharrastajien ja -kuvaajien suosiossa. Jurmossakin lintuharrastajia toki riittää jo saarella toimivan lintuaseman ansiosta. Itse lähdin matkaan tuttuun tapaan lähinnä maisemakuvat mielessä.
Auringonlaskun valot olivat juuri sopivasti parhaimmillaan, kun saimme tavarat ulos laivasta. Telttojen pystytys sai odottaa kuvaussession päättymistä.
Aamuvaloa ja tiirakuvia
Aurinko nousi puoli kuuden aikaan osittain pilviselle taivaalle. Kiipesin läheiselle kukkulalle valottamaan muutaman otoksen. Aivan parasta väri-iloittelua ei tällä kertaa tarjoiltu, mutta aikainen herääminen ei jäänyt harmittamaan. Kun saa itsensä kammettua ylös teltasta kukonlaulun aikaan, on koko päivä aikaa nauttia saariston keväästä.
Aamuvalojen mentyä maisemakuvaajalla on aikaa hengähtää hetki ja kuljeskella ympäri saarta. Joskus on huojentavaa retkeillä ilman pakonomaista tarvetta dokumentoida ympäristöään. Olen ehtinyt kuvata Jurmon maisemia niin moneen kertaan, etten koe enää tarpeelliseksi taltioida niitä kehnoissa valoissa. Kävelykierroksen jälkeen palasin leiripaikalle. Siellä kalatiirat kisailivat läheisellä lahdella. Jäin istumaan kivelle ja napsautin pari helppoa lintukuvaa.
Vapunpäivän iltana kaksi tiiraa syöskähteli toistensa perässä ympäri saarta. Vastapäätä aurinkoa oli muodostunut kuvauksellisia tummia pilviä, ja taas oli mentävä istuskelemaan kivelle. Yleensä kuvaan 6D:n keskimmäisellä tarkennuspisteellä, mutta nyt sillä ei olisi pitkälle pötkitty. Siispä kaikki tarkennuspisteet käyttöön ensimmäisen kerran lähes kahteen vuoteen. Yllättävän hyvin tarkennus nappasi kohdalleen hurjaa vauhtia syöksyviin tiiroihin. Melkein jokaisesta sarjasta löytyi vähintään yksi terävä ruutu.
Kuvauspäivä oli vähällä eksyä kokonaan sivuraiteille. Maisemiahan täällä piti räiskiä! Ennen illan hämärtymistä oli aikaa pienelle kuvausretkelle Högbergetin kallioille. Aurinko hävisi pilveen, mutta toisella puolella saarta nousi paria vuorokautta vajaa täysikuu.
Sateen ja tuulen päivä
Seuraavaksi päiväksi oli luvattu sadetta aamuyöstä iltaan saakka. Se tiesi toisaalta mahdollisuutta lepoon. Laitoin kellon herättämään vasta kahdeksan aikoihin, epäinhimillisen aikaisia aamuvaloja ei tarvitsisi kytätä. Teltan kattoon ropisi aamuyöstä muutama pisara, mutta sitten tapahtui odottamattomia asioita: heräsin kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Kömpiessäni ulos teltasta aurinko paistoi jo melkein pilvettömältä taivaalta tarjoten lämpimän ja kuivan aamuhetken.
Jurmoon kerääntyy usein keväisin sadoittain punarintoja. Tälläkin kertaa niitä tiksutti lähes jokaisessa katajapensaassa. Leirialueen kesy yksilö oli välillä vaikea saada mahtumaan kuvaan.
Sadetta ei kuulunut, joten uskaltauduin kävelyretkelle saaren etelärantaan. Mielenkiintoisin luontohavainto oli yllättävä: rannalta löytyi aivan tuore kyyn nahka. Käärme luo nahkansa monta kertaa vuodessa eli harvinaisesta tapahtumasta ei sinänsä ole kyse.
Iltapäivällä taivaalle alkoi kerääntyä synkkiä pilviä ja lopulta sade alkoi. Yli puolen vuorokauden mittaiseksi ennustettu sade kesti Jurmossa vain kolme tuntia. Sadealueen reuna kiersi saarta onnekkaasti muutaman kilometrin päästä. Illalla luoteistuuli yltyi ja taivas kirkastui. Luoteis- ja pohjoistuulella Moringharun kalliot ovat erinomainen paikka aaltojen kuvaamiseen. Hieman ennen auringonlaskua tökkäsin jalustan sopivaan kallionkoloon ja yritin tallentaa aaltojen liikettä. Muutama kelvollinen ruutu tarttui mukaan.
Samaaan aikaan Kuu oli noussut vastakkaiselle suunnalle. Käänsin jalustan ympäri ja sommittelin illan päätteeksi pari kuukuvaa.
Viimeinen aamu
Kuukuvauksen varsinaiset odotukset oli kasattu viimeiselle aamulle. Silloin vuorokautta vajaan täysikuun lasku tapahtuisi samaan aikaan kuin auringonnousu, jolloin sekä Kuun että maiseman pystyy helposti valottamaan samaan ruutuun. Jo kotona oli luonnollisesti pidetty karttasulkeiset parhaan kuvauspaikan löytämiseksi. Kohteeksi valikoitui Högberget, jonka huipulta katsottuna Kuu laskisi Jurmon sataman ja Moringharun taakse.
Kurkistin ulos teltasta viiden aikoihin. Taivas näytti lupaavan puolipilviseltä, mutta juuri Kuun suunnalle oli pesiytynyt paksu pilviverho. Se siitä suunnitelmasta. Torkuin hetken ja nousin puoli kuudelta kuvaamaan aamuvaloja. Ne olivatkin reissun upeimmat: idässä hehkuivat purppuraiset pilvet, lännessä auringon valaisemat kalliot. Kaikkialla aamun raikas tuoksu ja keväinen äänimaisema. Näiden hetkien takia palaan Saaristomeren kevääseen yhä uudestaan.
Tsiisus, miten ihania kuvia! 🙂
Kiitti!