Vuosi 2013 oli kahdeksas aktiivinen kuvausvuoteni ja kenties kaikista tähänastisista paras. Osa kiitoksesta kuuluu uudelle kameralle, joka on mahdollistanut kuvaamisen myös aiemmin saavuttamattomissa olosuhteissa ja antanut lisäintoa yrittää uudenlaisten aiheiden vangitsemista kennolle. Vuoteen mahtui myös poikkeuksellisen monta unohtumatonta kuvausreissua ja vaellusta, jotka ovat osaltaan lisänneet kuvamääriä.

Lightroom näyttää vuoden 2013 saldoksi 13 600 kuvaa, luvusta siis puuttuvat poistetut otokset. Vuoden 2012 vastaava luku on vaivaiset 8 700 kuvaa ja aiempi ennätys vuodelta 2009 11 100. Pelkkä kuvien määrä on tietysti huono kriteeri vuoden onnistumisen arviointiin, mutta yleensä huikeista tilanteista syntyy paitsi laadullisesti parempia kuvia niin myös enemmän ruutuja.

Vuosi 2014 on alkanut uusien kujeiden merkeissä. Vietän vajaat puoli vuotta Lundissa, Etelä-Ruotsissa vaihto-opiskellen. Mukana on luonnollisesti lähes täysi kameravarustus, joten alkuvuonna luvassa on kuvia hieman eteläisemmistä näkymistä.

Tässä koosteena vuoden 2013 ikimuistoisimmat kuvaushetket:

1. Komeetta ja vuosikymmenen revontulet Helsingissä

Alkuvuosi ei kuvauksellisesti ollut kummoinen, mutta maaliskuussa räjähti. Ensin taivaalle ilmestyi komeetta PanSTARRS, jota kuvasin innosta puhkuen uudella kameralla. Muutamaa päivää myöhemmin kotikaupunkini taivaalla hulmusivat komeetan kera näyttävimmät revontulet yli kymmeneen vuoteen. Vuosikausien odotus päättyi odottamattoman hienolla tavalla. Ilman komeettaprojektia revontulet olisivat saattaneet jäädä näkemättä.

2. Revontulet Muoniossa

Vuosi jatkui pääsiäisreissulla Muonioon ja Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Eräänä iltana taivalla välkkyi himmeitä revontulinauhoja, kunnes yhtäkkiä syttyivät kirkkaimmat revontulet, mitä olen koskaan nähnyt. Toki Helsingissä seuraamani maaliskuun megashow olisi ollut tätäkin näyttävämpi valosaasteettomasta paikasta nähtynä.

3. Täysikuu Suomenlinnan yllä

Tietokoneen ääressä tehdyt suunnitelmat harvoin toteutuvat luonnossa sellaisinaan, mutta joskus sellainenkin ihme tapahtuu. Huhtikuinen täysikuu nousi Suomenlinnan ylle täsmälleen toivomallani tavalla.

4. Vappuyön tähtitaivas Jurmossa

Kaukana Saaristomerellä voi vielä nähdä valosaasteettoman tähtitaivaan Linnunratoineen. Vapun tienoon Jurmon retkellä pilvipeite repeili viimeisenä yönä paljastaen öisen taivaan koko laajuudessaan.

5. Laulujoutsenten ylilento Närängänvaaran kupeessa

Kesäkuun alun vaelluskohteeni Kuusamon Närängänvaara tunnetaan Suomen komeimmista metsistä, perinnemaisemien ympäröimästä vanhasta erämaatilasta ja vaarakuusikoiden salaperäisestä asukista, sinipyrstöstä. Vaelluksen hienoin hetki osui vaaran kupeessa sijaitsevan Suojärven rannalle, jonka lähellä sijaitsevalla laavulla yövyimme.

Kuvatessani kasveja iltavaloissa alkoi kaukaa kuulua laulujoutsenten ääntä, joka tuntui lähestyvän. Hetken kuluttua 16 laulujoutsenen laivue suoritti ylilennon iltavalojen ollessa parhaimmillaan. Kamerassa oli sattumalta kiinni laajakulma – juuri passeli objektiivi tilanteen vangitsemiseen.

6. Hanikan metsäkauriit

Kävin eräänä elokuun iltana tutustumassa Etelä-Espoossa sijaitsevaan Hanikan luontopolkuun. Jätin pyörän Kaitalahden lintutornille vievän polun kupeeseen ja talsin pitkospuita kohti tornia. Yhtäkkiä rantaruovikosta alkoi kuulua omituista, hieman koiran haukunnan kaltaista karjuntaa. Tallensin sitä muutaman sekunnin:

Ihmettelin ääntä aikani, ja pian ruovikosta paukahti esiin kaksi kiimaista metsäkaurista. Hetken aikaa sain kuvata niitä kaikessa rauhassa, kunnes ne sukelsivat takaisin ruovikon kätköihin jatkamaan tärkeitä puuhiaan.

7. Kehrääjä Meikon kesäyössä

Elokuun illan hämärtyessä Meikonsalon kallioilla lehahti puidenlatvojen yllä kaksi tummaa hahmoa. Suviöiden salaperäiset surisijat, kehrääjät, yllättivät kuvaajan täysin. Tätä lintua pääsee harvoin näkemään, mutta ääni kantaa kauas, ja on varmasti tuttu monelle alkukesän retkeilijälle.

Kunnollinen kamera tekee mahdottomasta mahdollisen ja jotenkin onnistuin näppäämään lähes pimeässä käsivaralta kuvan hetkeksi paikalleen istahtaneesta yön lepattelijasta.

8. Ilta Stuorrahanoaivilla Tarvantovaaran erämaassa

Tarvantovaaran erämaahan suuntautunut vaellus huipentui Stuorrahanoaivi-tunturin huiputukseen. Tarkoituksena oli käydä katsomassa huipulla sijaitsevaa Struven ketjun pistettä ja vanhaa kolmiomittaustornia. Päivä oli ollut sateinen ja jopa myrskyisä, mutta kuin tilauksesta sää kirkastui illaksi. Lännen puolella aurinko laski ohuen pilviverhon taa ja itäiseltä taivaalta nousi täysikuu. Paremmalla hetkellä ei olisi voinut osua huipulle.

9. Syysaamu Porkkalanniemen rantakallioilla

Porkkala on aina maaginen paikka, mutta erityisesti kun syysyön kostea ilma leijalee maiseman ylle ohueksi sumuverhoksi. Silloin kannattaa herätä varhain ja pystyttää jalusta Pampskatanin rantakallioille.

10. Kärppä aitan nurkalla

Lokakuisella mökkireissulla vanhan aitan nurkalla pyöri utelias kärppä. Se kurkki vuoroin eri puolilta ovea ja nurkkia, mutta kun sain kaivettua kameran esiin, otus hävisi näkyvistä. Odotin hetken, toisenkin, vaan kärppä pysyi piilossa. Mutta heti kun laitoin kameran taas piiloon, ilkikurinen pikkunisäkäs kurkkasi juuri toivomastani ovenraosta. Äkkiä kamera esiin – ja sillä välin tilanne ehti karata. Sitten, pari sekuntia myöhemmin, kärppä kurkisti vielä kerran samasta reiästä ja sain haluamani kuvan ennen kuin eläin hävisi lopullisesti.

11. Auringonnousu Jurmon Högbergetillä

Marraskuinen saaristomeri voi vaikuttaa näennäisesti karulta ja värittömältä paikalta, mutta kun halla-aamun aurinko nousee värjäten usvan kullankeltaiseksi, on harmaus maisemasta kaukana. Jurmon saari ei koskaan jätä kylmäksi, sinne kannattaa lähteä vaikka vuoden pimeimpään aikaan.