Etelä-Suomen ruska tuli ja meni, hetken aikaa värit olivat kohdallaan. Jatkoin kuljeskelua Keski-Uudenmaan maastoissa ja löysin niistä uusiakin kuvauspaikkoja. Yksi viikonloppureissu Etelä-Savoon mahtui myös syksyn ohjelmaan.

Etelä-Savossa ruska ei ollut vielä kunnolla alkanut, mutta kauniin aurinkoinen sää paikkasi väriloiston puutetta. Heräsin aamulla ja kiipesin läheiseen siemenpuuasentoon hakattuun kalliomännikköön. Aamuaurinko hehkui jo mäntyjen rungoilla.

Maanpinnan tasalta ei järvimaisemilla mässäilty, joten nostin dronen ilmaan. Nyt alkoi näkyä järveäkin. Puiden latvat näyttivät lähes keltaisilta, vaikka oikeasti syynä oli vain matalalta paistavan auringon tuottama sävy.

Seuraavasta aamusta tuli pilvinen. Talsin metsäpolkua vähän matkan päähän majapaikasta. Tavallinen istutuskuusikko ei metsän sisältä näyttänyt tarjoavan kuvattavaa. Jälleen oli kokeiltava taivaallista vaihtoehtoa.

Taas Tuusulanjärvelle

Sattuipa eräälle vapaalle aamulle kirkasta ja kylmää säätä. Ei auttanut muu kuin polkaista Vanhankylänniemeen katsomaan järveä. Voisiko joskus vaikka sataa, niin ei tarvitsisi aina lähteä aikaisin palelemaan jonnekin korpeen?

Vihervarpuset seikkailivat rannan tervalepikossa. Yksi sattui valospottiin ja pääsi kuvaankin. Ei tullut sentään aivan turhaan raahattua pyörällä raskasta lintukalustoa.

Metsäkävelyllä

Yhtenä iltana sain kotoa parin tunnin loman. Päätin käyttää sen tutustumalla Sipoon Pohjois-Paippisissa sijaitsevaan Kummelbergenin luonnonsuojelualueeseen. Alueen metsät muodostavat yhdessä muutaman kilometrin päässä sijaitsevan Rörstrandin metsän kanssa yhden Uudenmaan merkittävimmistä vanhan metsän kokonaisuuksista.

Toden totta, metsän komeimmat osat toivat mieleen pohjoisen aarniometsät. Yhdessä kohdassa tuli yhtäkkiä vahva Hammastunturin erämaan tuntu.

Vielä pari kertaa Tuusulanjärvi

Ihan kuin maailmassa ei muita paikkoja olisi, lokakuinen viikonloppu vierähti taas Tuusulanjärven rannalla. Aamulla ensin auringonnousua ja hanhia katsomaan. Komea väri-iloittelu osuikin kohdalle. Tuhannet valkoposkihanhet yöpyivät järvellä ja lähtivät aamun tullen pelloille ruokailemaan. Vaikuttava näytelmä.

Yritin kuvata hanhia pitkillä suljinajoilla panoroiden, tavoitteena saada hanhiparvi ruskataustaa vasten. Useimmista yrityksistä tuli hirveää sotkua, kuten arvata saattaa. Tässä ollaan lähempänä tavoitetta:

Päivystävä merikotka väijyi hanhia, saalista ei tainnut tulla.

Viikonloppuun mahtui myös perheretkeilyä toisella puolen järveä. Tuusulan Fjällbon puisto on vastikään kunnostettu hienoon kuntoon. Puiston helmenä on näyttävä uimapaviljonki, joka on kuin tehty Instagram-potrettien miljööksi.

Läheinen Aleksis Kiven kuolinmökki on myös idyllinen ympäristö, pitihän sekin kuvata taas kerran.

Nuuksion ruskaa

Syksyn ehkä paras ruskaviikonloppu meni osittain ohi työmatkan takia, mutta ehdin sentään mukaan kevytretkeilijöiden tapaamiseen Nuuksioon. Kuvaaminen jäi illan pimeydessä ja aamun sateessa vähiin. Pari ruskamaisemaa kuitenkin tarttui kuviin.

Syksyn paras kuvassesonki alkaa olla ohi. Myöhäissyksykin on tosin erinomaista retkeilyaikaa, etenkin jos marraskuu tuo tullessaan pari senttiä lunta ja kirkkaita pakkassäitä. Niitä odotellessa meneillään on vuoden yksi harvoista luontokuvaajan lomakausista. Täytyy nauttia siitäkin ilosta. Kohta joutuu taas palelemaan jossain 20 asteen pakkasissa hyytävän merituulen viiltäessä kasvoja.