Erottamaton osa keväitäni on vierailu Saaristomerellä. Aiempina vuosina olen matkannut telttailemaan Jurmon saarelle, mutta nyt päätin olla radikaali ja vaihtaa matkakohdetta. Varasin mökin Utöstä, joka sijaitsee noin 12 km Jurmosta etelälounaaseen ja on Saaristomeren yhteisalus M/S Eivorin päätepysäkki.

Utössä asuu nykyään noin 45 henkeä ja kauniiden puutalojen muodostama kylä kattaakin suuren osan saaren pinta-alasta. Oman palansa maa-alueesta haukkaa viranomaistoiminta: osa saaresta on edelleen armeijan hallussa ja lisäksi siellä toimii luotsiasema. Liikkumisrajoituksia on myös lintujen vuoksi. Siinä missä Jurmossa voi yksityisiä pihoja ja länsiosan linnustonsuojelualuetta lukuun ottamatta kuljeskella varsin vapaasti, täytyy Utössä pysytellä lähinnä muutamalla tiellä ja polulla. Sallituilla reiteillä riittää kuitenkin reilusti nähtävää ja kuljettavaa.

Eivor saapui Utön satamaan perjantai-illan jo pimennyttyä. Lyhyen kävelymatkan jälkeen asetuimme taloksi hyvin varusteltuun mökkiin ja pakkasimme tavarat valmiiksi aamua varten. Vain viikonlopun mittaisella reissulla ei valoisaa aikaa saa hukata. Viisihenkisen seurueemme innokkain lintumies lähti ulos jo ennen kuutta. Itse seurasin heti perässä havaitsessani taivaalla lupaavaa punerrusta.

Onnistuin unohtamaan jalustan mökille, eikä enää ollut aikaa palata hakemaan. Taivaalle leimahti upea värinäytelmä. Koska olin nähnyt saaren vain illalla pilkkopimeässä, en osannut etsiä järkeviä kuvauspaikkoja. Harhailin kylänraitilla ja räpsin kuvia käsivaralta satunnaisiin suuntiin. Epäammattimaisesta lähestymistavasta huolimatta jokunen ruutu onnistui kohtalaisen hyvin.

Kiipesin tietä pitkin majakalle, jonka viereisillä kallioilla seisoi muutama lintuharrastaja kaukoputkineen. Taivaan valot paranivat entisestään. Ensin auringon ylle ilmestyi voimakas auringonpilari ja sitten syvän oranssi valo alkoi värjätä maisemaa.

Aurinko katosi pilveen, mutta jäin hetkeksi kalliolle kiikaroimaan. Saarella asuva lintuharrastaja ja -kuvaaja Jorma Tenovuo tuli juttelemaan porukallemme, vinkkasi lähiluodolla oleskelevasta merisirriparvesta ja antoi monia hyviä vinkkejä saarella liikkumiseen. Niiden turvin uskaltauduin lähteä kiertelemään ympäri saarta.

Päivän aikana tuli käytyä likimain kaikissa sallituissa paikoissa, mutta pilvinen harmaus ei innostanut kuvauspuuhiin. Sen verran piti lintukuvauskalustoa testata, että tallensin ohilentävän haahkaparven. Hyvin osui tarkennus 300 mm f/2.8:lla 1.4X jatkeen kera.

Sumupäivä

Kello herätti jälleen puoli kuudelta. Luvattua kirkasta aamua ei näkynyt, vaan majakan valo pyyhki maisemaa paksun sumuverhon takaa. Asettelin kameran jalustalle ja lähdin talsimaan mukulakivillä päällystettyä autiota kylänraittia.

Etsin kuvakulmia kylästä, sen jälkeen käväisin itäniityn laidalla ja Kesnäsin kallioilla. Sumu verhosi maiseman kaikkialla.

Aallot pärskähtivät komeasti Kesnäsin jylhiin kallioihin ja jäin hetkeksi valottamaan tyrskykuvia. Kuvauspaikka osoittautui haastavaksi, eikä aivan toivontunlaista versiota syntynyt.

Aurinko pysytteli sumun takana, mutta hiljalleen lisääntyvä valo mahdollisti lintukuvauksen. Vaihdoin telen kameraan vastikään hankkimani 2X-jatkeen kanssa. Konttailin Kesnäsissä haahkoja väijyen, mutta ne kelluivat liian kaukana. Jatkoin kierrosta kylälle. Lähipotretit olivat sielläkin tiukassa. Päivän saldoksi jäi pari graafista kottaraisasetelmaa ja märkä punarinta puuaidalla. Pian olikin palattava siivoamaan mökkiä ja matkattava Eivorin kyydissä kohti Pärnäisiä. 

Yhteenveto

Aiempi käsitykseni Utöstä on ollut monelta osin virheellinen. Ensinnäkin saarella on rakennetun kyläalueen lisäksi myös yllättävän paljon luonnonympäristöä. Toiseksi paikalla oli ainakin nyt pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna aika vähän lintuharrastajia ja -kuvaajia, vaikka luulin saarta huippusuosituksi turistirysäksi. Ehkä paras sesonki on vasta tulossa tai sitten saaren suosio on hiljalleen hiipumassa alkuinnostuksen jälkeen – avattiinhan se yleisölle vasta 2005. Kolmanneksi lintukuvaus Utössä ei olekaan niin helppoa kuin kuvittelin, vaan linnut ovat ihan yhtä kaukana ja arkoja kuin muuallakin. Arvostukseni saarella kuvattuja lintukuvia kohtaan nousi juuri muutaman pykälän.

Majoitukseksi voin suositella Utö login mökkejä. Mökkiin mahtui mukavasti viisi henkeä ja hyvin varustellussa keittiössä pystyi kokkailemaan kunnon ruokia. Saarella on tarjolla myös muun muassa entiseen kasarmiin perustettu hotelli ja muita majoitusvaihtoehtoja. Täytyy myöntää, että Utön mökit tuntuivat liiankin tasokkailta, kun on tottunut Jurmon vaatimattomiin mutta tunnelmallisiin mökkeihin. Jurmon erämaisuus viehättää muutenkin enemmän: samaa avaruutta, pimeyttä ja hiljaisuutta ei Utöstä löydy. Kannatti silti käydä ja voisin tulla toistekin.