Valokuvaaja Teemu Saloriutta
Kesäloman ensimmäinen osa oli ja meni. Siitä ei tullut suurta valokuvauksen juhlaa, vaan ohjelmassa oli lähinnä kunnostustöitä kahdella vanhalla savolaisella tilalla. Parin viikon lomailu täysin ilman kuvauspuuhia ei tietenkään ollut mahdollista. Tässä sekalainen katsaus Etelä- ja Pohjois-Savon elämään ja maisemiin.
Villa Elfvikin kuvausretki sujui tälle kesälle harvinaisesti aurinkoisen lämpimässä säässä. Seitsemän osallistujan kanssa ehdittiin parin tunnin aikana käydä läpi eri kohteiden kuvaamisen perusasioita ja jutella vapaamuotoisesti valokuvauksesta. Erityiskiitokset ryhmälle monista osuvista kysymyksistä, joista syntyi hyvää keskustelua.
Koska luontokuvausvinkeistä saattaa olla hyötyä muillekin, kokosin tähän kirjoitukseen sekalaisen sillisalaatin retkellä esiin tulleista asioista ja lisäilin joukkoon vähän muutakin. Lopussa on myös vastauksia retken aikana esitettyihin kysymyksiin.
Alkukesä on lintumaailmassa poikasten kasvatuksen aikaa. Helsingissä näkyvimpiä ovat hanhipoikueet, mutta urbaani maisema kätkee sisäänsä myös monen muun linnun jälkikasvua. Kesäkuisena iltana lähdin etsimään Seurasaaresta juuri pesästä lähteneitä sarvipöllön poikasia.
Vedän ensi viikon keskiviikkona 15.7. klo 18 luontokuvausretken Espoon Villa Elfvikissä. Ilmoittautumisaikaa on tämän viikon sunnuntaihin 12.7. asti ja mukaan mahtuu 15 nopeinta. Maksuton retki on avoin sekä kokeneemmille kuvaajille että aivan aloittelijoille.
Suomen linnustoa seurataan erilaisten laskentojen avulla, jotka perustuvat vapaaehtoisten työpanokseen. On linjalaskentaa, vesilintulaskentaa, talvilintulaskentaa ja vaikka mitä. Lisäksi tehdään riistakolmiolaskentoja, joilla selvitetään metsäkanalintujen määrää. Varsinaisten vuodesta toiseen suoritettavien peruslaskentojen lisäksi urakoidaan silloin tällöin alueellisia lintukartoituksia. Tänä keväänä oli vuorossa Nuuksion järviylängön kartoitus, jonka tarkoituksena on seurata lintukantojen kehittymistä Nuuksion kansallispuistossa ja sen lähialueilla. Edellisen kerran vastaava laskenta on tehty vuonna 2007.
Monet laskennat vaativat erinomaista lintutuntemusta, enkä siksi ole aiemmin osallistunut niihin. En voi sanoa harrastavani lintuja, mutta luontokuvauksen ja muun luonnossa liikkumisen ohessa olen oppinut kaikenlaista myös siivekkäiden maailmasta. Nuuksion lintulaskennassa kartoitettiin vain muutamia helpohkosti tunnistettavia metsälajeja, joten uskaltauduin lähtemään mukaan hieman rajallisilla määritystaidoilla.
Vietin juhannusta perinteiseen ja perisuomalaiseen tapaan eteläsavolaisten järvimaisemien äärellä Hirvensalmella. Sateisesta säästä huolimatta Puulan maisemat tarjosivat jälleen kerran useita kuvaamisen arvoisia hetkiä.
Täysikuun nousu ajoittui 3.6. auringonlaskun tienoille. Alkuperäisenä ideana oli lähteä Kauppatorille, sillä kesällä näkymä kohti Eteläsatamaa aukeaa täsmälleen täysikuun noususuuntaan. Tiukka aikataulu pakotti valitsemaan B-suunnitelman: Malminkartanon täyttömäki on aina varma valinta taivaan ilmiöiden havainnointiin ja kuvaamiseen.
Tähti- ja revontulikuvausobjektiivini Samyang 24mm f/1.4 on jäänyt valoisaan vuodenaikaan vähälle käytölle. Se on sääli, sillä kapean syväterävyyden mahdollistava laajakulma kelpaa muuhunkin kuin yötaivaan taltiointiin. Toukokuun lopussa pakotin itseni kävelylle lähimaastoon Samyang ainoana objektiivina. Vehreästä Mätäjokilaaksosta löytyi sopivia kuvauskohteita.
Pohjanmaan lakeuksien ja Järvi-Suomen väliin jää Satakunnasta kohti Kainuuta kaartuva Suomenselän karu vedenjakajaseutu. Historiallisista syistä sinne on keskittynyt paljon valtion maanomistusta. Ei olekaan ihme, että alueelle osuu useita kansallispuistoja ja muita valtion maille perustettuja suojelu- ja virkistysalueita. Seudun valttikortti retkeilijälle ovat metsät ja suot: alueella sijaitsee huomattava osa Etelä-Suomen vanhan metsän sirpaleista ja useita suoluontomme ehdottomia helmiä.
Omat suosikkimaastoni löytyvät Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoista ja niitä ympäröiviltä alueilta. Edellisestä käynnistäni seudulla oli vierähtänyt jo luvattoman monta vuotta, joten helatorstaina suuntasin neljäksi päiväksi nauttimaan Pirkanmaan metsien keväästä. Vaikka kumpikin kansallispuisto riittäisi jo yksinään nelipäiväisen vaelluksen kohteeksi, tällä kertaa pääpaino oli kansallispuistojen ulkopuolella. Se tarkoitti välillä tylsiä siirtymiä metsäautoteitä pitkin, mutta vastineeksi sain nauttia retkiseurueeni kanssa omasta rauhasta turistipolkujen ulkopuolella. Jätettäköön tarkempi reitti arvoitukseksi.
Kevät ei tänäkään vuonna tullut ilman että sitä lähdettiin hakemaan Saaristomereltä. Suuntasin jälleen telttailemaan aavalle Jurmon saarelle, kuten olen tehnyt jokaisena keväänä vuodesta 2011. Tällä kertaa ajankohdaksi valikoitui vappuviikonloppu. Saariston tuulissa vietetyt päivät eivät menneet hukkaan, vaan vaihtelevat sääolosuhteet tarjosivat aamuin illoin hienoja kuvausvaloja.