Tuntemattomat retkikohteet: Tarvantovaaran erämaa

Kirjoitussarjassa esitellään suurelle yleisölle tuntemattomia retkikohteita Etelä-Suomesta Lapin perukoille. Sarjan ensimmäisessä osassa vaelletaan Tarvantovaaran erämaassa.

”Muita retkeilijöitä alueella tapaa äärimmäisen harvoin. Suomen retkeilymielessä unohdetuimman erämaan tittelistä kamppailevat tasapäin Tarvantovaara, Koitelaisenkaira ja Pomokaira. — Kuuluisat nähtävyydet puuttuvat, merkittyjä retkeilyreittejä ei ole, autiotupiakaan ei alueelle montaa satu ja maisemaa kuvaa mainiosti erämaakomitean käyttämä sana niukkailmeinen.”, kirjoittaa Tarvantovaarasta Jouni Laaksonen kirjassaan Erämaat – Pohjoisen Lapin vaelluskohteet.

Kuulostaako pahalta? Ei suinkaan, vaan mitä parhaimmalta paikalta hiljaisuutta kaipaavalle vaeltajalle! Toisaalta Internetin vaelluskertomukset, keskustelut ja videot piirtävät Tarvantovaarasta aika pajukkoisen ja soisen kuvan. Onko tiedossa siis loputonta rämpimistä mahdottomassa maastossa ja niukkailmeisessä maisemassa? Siitä lähdin ottamaan selvää viikon mittaisella reissulla tämän vuoden elokuussa.

Lue lisää

Usva-aamujen matematiikkaa

Tällä viikolla valokuvaajia on hellitty täydellisillä syyssäillä. Aurinkoisia päiviä ovat seuranneet tyynet yöt, jotka tähän aikaan vuodesta synnyttävät usein kuvauksellisia aamu-usvia vesistöjen ylle ja aukeille paikoille.

Näihin aikoihin auringonnousu ajoittuu etelärannikolla mukavasti noin puoli seitsemäksi, joten epäinhmillisen aikaista herätystä ei tarvita ja kuvaussession jälkeen ehtii vielä helposti töihin tai muihin pakollisiin rientoihin.

Mutta minne usva-aamuja pitäisi mennä kuvaamaan? Yleensä valokuvaajat pyrkivät suosimaan paikkoja, joissa pääsee kuvaamaan usvan läpi kohti nousevaa aurinkoa. Usvaa syntyy varmimmin pienehköille järville tai lammille, joilta pienet tuulenvireet eivät pääse puhaltamaan sitä pois.

Mitä pienempi ja suojaisampi lampi, sitä myöhemmin aurinko näkyy. Pahimmillaan valot ovat jo ohi  ja usvat haihtuneet, kun aurinko viimein suvaitsee kivuta esiin puiden takaa. Onneksi pienillä karttaharjoituksilla ja peruskoulun matematiikalla onnistumismahdollisuuksia voi parantaa rutkasti. Esimerkkinä toimii eilisaamun kuvaussessio Espoon Mössenkärrille.

Lue lisää

Valokuvaaminen vaelluksella, osa 1/2: Mitä mukaan?

Varsin pian valokuvausharrastuksen aloitettuani ymmärsin perustavanlaatuisen tosiasian: parhaat kuvausolosuhteet luonnossa ovat aamulla, illalla ja yöllä. Kätevimmin nämä kolme vuorokaudenaikaa saavuttaa yöpymällä maastossa, joten retkeilyharrastus on valokuvaukselle luonteva aisapari.

Nälkä kasvaa syödessä ja pian parin yön retket eivät enää riitä. Yhtäkkiä huomaa raahaavansa kameroita viikon mittaisilla erämaavaelluksilla. Sitten ei olekaan enää ihan sama, minkä verran kalusto painaa.

Kaksiosaisen kirjoituksen ensimmäisessä osassa pohditaan, mitä kameravarusteita vaellukselle kannattaa ottaa mukaan. Näkökulma on melko subjektiivinen, mutta ehkä ratkaisuistani voi olla hyötyä muillekin. Myöhemmin julkaistava toinen osa kertoo kameroiden kantovirityksistä rinkan kanssa sekä itse kuvaamisesta vaelluksella.

Lue lisää

Kuukuvauksen anatomiaa

Kuu on kiehtonut valokuvaajia kautta historian. Sen liikkeet tunnetaan täsmällisesti, joten oikeaan aikaan kuvauspaikalle osuminen on helppoa. Hyvät sääolosuhteet ovat kuitenkin pilvisessä maassamme yllättävän harvassa, eikä itse kuvaustilannekaan ole aivan haasteita vailla.

Olen yrittänyt kuvata etenkin Kuun täyttä vaihetta vuodesta 2006 kymmeniä kertoja. Yritysten joukkoon on mahtunut noloa tunarointia tekniikan kanssa, täydellisen väärää sijoittumista ja taivaalle ratkaisevalla hetkellä hiipineitä pilviä, mutta myös muutamia käsikirjoituksen mukaan sujuneita kuvaussessioita.

Tässä kirjoituksessa paljastan vinkkejä täysikuun nousun ja laskun kuvaamiseen. Case-esimerkkinä toimii huhtikuun 2013 yritys, joka sujui poikkeuksellisen yllätyksettömästi. Lauantaina on jälleen täysikuu, joten ei muuta kuin kokeilemaan!

Lue lisää

Kroppirungosta täyskennoon: Canon 6D:n ensivaikutelmat

LISÄYS: Kirjoituksen jatko-osa julkaistu 15.1.2014: Kannattiko 6D:n hankinta?

Valtaosa valokuvauksen harrastajista hankkii ensijärkkärikseen APS-C- tai Micro Four Thirds -kokoisella kennolla varustetun mallin. Harrastuksen edetessä monen ajatuksiin hiipii niin sanotun täyskennoisen kameran hankkiminen. Niin kävi myös minulle, ja maaliskuussa ajatus realisoitui Canon EOS 6D:n hankinnaksi.

Jo pari vuotta sitten havaitsin tarvitsevani useammin korkeita herkkyyksiä ja laajaa dynamiikkaa kuin huippunopeaa tarkennusta tai kapeaa kuvakulmaa. Hankinnan hidasteena oli kuitenkin paitsi täyskennoisten korkea hinta, myös niiden paino. Kun retkillä on mukana toistakymmentä kiloa muita varusteita, ei kamerakalusto saisi painaa grammaakaan liikaa.

Canon ratkaisi molemmat ongelmat kertaheitolla tuomalla markkinoille 6D:n, jota myydään reilusti alle 2000 eurolla ja joka painaa ainoastaan 770 grammaa. Tasapuolisuuden nimissä mainittakoon, että samaan aikaan Nikon toi markkinoille vastaavan ja osin jopa paremman D600:n. Merkin vaihto ei entisten objektiivien vuoksi tullut kuitenkaan kyseeseen.

Tässä kirjoituksessa kerron ensivaikutelmia Canonin 6D:stä ja täyskennoon siirtymisestä reilun kuukauden kokemuksen perusteella. Vertailukohtana on vanha kroppirunkoni 40D, joka ei toki edusta ihan kroppirunkojen nykytasoa.

Lue lisää

Revontulten jäljillä, osa 2

Pääsiäisen turistilomailu Muoniossa ei mennyt kuvauksen kannalta hukkaan, sillä koko viikon jatkunut selkeä sää tarjosi erinomaisen tilaisuuden väijyä revontulia. Nyt mukana oli myös vasta hankkimani Canonin 17-40mm f/4L toimittamassa laajakulmaobjektiivin virkaa.

Ensimmäisenä iltana 27.3. hiihtelin Sammaltunturin rinteelle kuvaamaan täysikuun nousua. Revontuliaktiivisuus näytti jo iltapäivällä lupaavalta, joten osasin odottaa taivaalle myös muuta kuin kuunvaloa.

Lue lisää

Revontulten jäljillä

Sunnuntai-iltana 17.3. nähtiin Suomessa kirkkaimmat revontulet vuosikausiin. Sosiaalinen media täyttyi revontulipäivityksistä, ja Ursan Taivaanvahdissa sekä muilla areenoilla julkaistiin toinen toistaan upeampia valokuvia.

Olen seurannut revontulihälytyksiä tiiviisti seitsemän vuotta. Tulokset ovat olleet onnettomia: aina kun magneettikentän häiriöisyys on ollut koholla, mahdollinen näytelmä on peittynyt raskaan pilvipeitteen taakse. Silloin harvoin kun taivas on ollut selkeä, ovat revontulet jääneet liian himmeiksi näkyäkseen pääkaupungin valosaasteen keskellä. Pari kertaa olen myös onnistunut missaamaan hälytykset ja nukkunut onneni ohi.

Lue lisää

Projektina pyrstötähti PanSTARRS

Komeetta C/2011 L4 eli PanSTARRS ilmestyi Suomen taivaalle 13. maaliskuuta. Pilvisen talven jälkeen säät ovat onneksi kirkastuneet, ja viime päivinä on ollut harvinaisen erinomaiset havainto-olosuhteet. Kävin kuvaamassa komeettaa neljänä perättäisenä iltana 14.-17. maaliskuuta.

Pelkän komeetan vangitseminen kennolle ei ole täydellistä valokuvaa etsivälle riittävän kunnianhimoinen tavoite, vaan ruutuun pitäisi saada mukaan myös muuta kiinnostavaa. Tavoitteen saavuttamiseksi päätin kuvata joka päivä eri paikasta.

Komeettaprojekti tarjosi samalla mainion tilaisuuden laittaa uusi runkoni Canon EOS 6D kunnon testiin. Objektiiviksi valitsin Canonin 300mm f/4L IS:n lyhyemmän telen ollessa huollossa.

Lue lisää

Uudet sivut avattu

Vajaan vuoden kestänyt nettisivuprojekti on viimein päätöksessään ja uudet sivut saatu julkaisukuntoon. Ennen julkaisemattomia kuvia on satoja, useimmat vuodelta 2012.

Ainakin seuraavat asiat ovat muuttuneet, toivottavasti parempaan suuntaan:

  • Koko sivusto on siirretty WordPress-pohjaan ja ulkoasu on uusittu täysin.
  • Kaikki valokuvat vuosilta 2006-2012 on käyty läpi ja tarvittaessa käsitelty uudelleen. Osa vanhoista kuvista on poistettu, mutta mukana on myös jonkin verran vanhoja, arkistojen uumeniin jääneitä aiemmin julkaisemattomia otoksia.
  • Valokuvat ovat isommassa koossa (vaakakuvat 1000px leveitä ja pystykuvat 900px korkeita).
  • Valokuvien julkaisemisen ohella on tarkoitus kirjoittaa satunnaisen epäsäännöllisesti blogia valokuvauksesta, tekniikasta, retkeilystä ja ehkä muistakin aiheista.
  • Valokuvia ja kirjoituksia voi seurata RSS-syötteellä.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Parissa kohdassa on tapahtunut heikennystä vanhaan nähden:

  • Kuvakohtainen kommentointi ei ole mahdollista. Vanhassa systeemissä roskapostitulva äityi valtaisaksi, eikä aikaa riitä moderointiin. Galleriakohtainen kommentointi on kuitenkin toistaiseksi testikäytössä.
  • Kuvista puuttuu exif-tiedot ja päiväyksen saa selville vain katsomalla kuvatiedoston nimeä.
  • Kuvagalleria toimii toistaiseksi heikosti tableteilla ja mobiililaitteilla. Tosin eipä vanhoja sivujakaan voi tässä suhteessa kehua. Ratkaisun pohdinta on työn alla.

Palautetta nettisivuista voi laittaa osoitteeseen teemu.saloriutta [ät] gmail.com tai tämän kirjoituksen kommentteihin (kommentoimaan pääsee otsikon alla olevasta Vastaa-painikkeesta).