Vietin juhannusta perinteiseen ja perisuomalaiseen tapaan eteläsavolaisten järvimaisemien äärellä Hirvensalmella. Sateisesta säästä huolimatta Puulan maisemat tarjosivat jälleen kerran useita kuvaamisen arvoisia hetkiä.
Juhannusaattona maasto oli sateiden jäljiltä kostea; tänä vuonna kokkoa saattoi polttaa ilman pelkoa metsäpalosta. Aattoiltana Puulan saaristossa vallitsi pilvipoutainen sää.
Juhannuspäivän aamu valkeni puoli neljän aikaan usvaisissa tunnelmissa. Kurkkaus ikkunasta paljasti taivaan olevan edelleen pilvessä, joten aamuöinen kuvausretki sai jäädä.
Päivästä tuli kuurosateiden ja ukkosten sävyttämä. Välillä vettä ropisi reippaasti ja tuuli pauhasi järvenselällä, sitten vallitsi taas tyyni hiljaisuus.
Illalla sateet muuttuivat tihkupainotteisiksi ja sää pysyi aivan tyynenä. Sinisorsa toi poikasensa näytille saunarantaan. Lopulta ilta-auringon valo ryöpsähti valaisemaan tyyntä järvimaisemaa.
Osasin jo alkuillasta aavistaa, mitä tuleman pitää: erittäin kostea päivä yhdistettynä tyyneen iltaan tietää usein komeiden sumulauttojen syntymistä järvelle. Kävelin iltahämärissä rantaan katsomaan tilannetta. Aivan oikein: hento sumuverho oli hiljalleen nielaisemassa vastapäisiä saaria. Juhannuspäivä sai kauniin loppuhuipennuksen.
Onnistuneen kuvausillan jälkeen motivaatio kukkua aamuyöllä kasvoi. Ponkaisin ylös sängystä neljältä ja kävelin koivikkolaakson halki rantaan. Viereisellä aukealla leijui edelleen ohutta usvaa.
Rantaan päästyäni taivas oli vielä kirkas, mutta auringon suunnalta vyöryi maiseman ylle massiivinen sumurintama. Yhtäkkiä kesäaamun järvimaisema hävisi harmaaseen massaan.
Palasin takaisin pihamaalle ja jäin hetkeksi katsomaan usvan verhoamaa maisemaa. Syreenipensas ja vanha omenapuu kukkivat kilpaa puutarhassa. Valotin aamun viimeisen kuvan ja siirryin sitten jatkamaan unia.
Viikonloppu maaseudun rauhassa soljui ohi aivan liian nopeasti. Onneksi samaa riemua on pian edessä kokonaiset kaksi viikkoa.
Hienoja kuvia! Kyllä sadesääkin on joskus ihan kaunista, vaikka mieluummin sitä varsinkin juhannuksen viettäisi auringonpaisteessa.
Jep, sade on ihan kuvauksellista mutta muuten kyllä pidän enemmän aurinkoisesta säästä.
Keskikesän tunnelmaa upeasti kuvitettuna. Suurella järvellä on harvoin sumua kesäaikaan, mutta silloin kun maisema verhoutuu usvaan on satumaisen kaunista.
Joo, näin aikaisin kesällä ei kovin usein pääse sumuja ihailemaan tuolla päin. Heinäkuun lopulta eteenpäin aamusumuja syntyy jo viikoittain.
Meillä taitaa olla samoja maisemia ympäri vuoden. Kirkkokallio on soutumatkan päässä meidänkin kesäpaikastamme ja Mätis virtaa tuossa kaupunkikodin lähellä.
Hauska sattuma! Mikäpä niitä maisemia on katsellessa, hienoja ovat sekä Puula että Mätäjoki. 🙂
Näinpä 🙂