Valokuvaaja Teemu Saloriutta
Harmaiden päivien keskellä intouduin tutkimaan kuvaustilastoja. En muista vuosiin tarkastelleeni yksityiskohtaisesti kuvaustottumuksiani. Mitkä ovat suosituimmat objektiivit, polttovälit, aukot ja herkkyydet? Entä mikä on tilastollisesti vuoden paras kuvauskuukausi ja milloin kameralle on vähiten käyttöä?
Tässä kirjoituksessa siis luvassa tylsiä käppyröitä ja pari vinkkiä kuvaustietojen penkomiseen.
Sunnuntai-iltana 17.3. nähtiin Suomessa kirkkaimmat revontulet vuosikausiin. Sosiaalinen media täyttyi revontulipäivityksistä, ja Ursan Taivaanvahdissa sekä muilla areenoilla julkaistiin toinen toistaan upeampia valokuvia.
Olen seurannut revontulihälytyksiä tiiviisti seitsemän vuotta. Tulokset ovat olleet onnettomia: aina kun magneettikentän häiriöisyys on ollut koholla, mahdollinen näytelmä on peittynyt raskaan pilvipeitteen taakse. Silloin harvoin kun taivas on ollut selkeä, ovat revontulet jääneet liian himmeiksi näkyäkseen pääkaupungin valosaasteen keskellä. Pari kertaa olen myös onnistunut missaamaan hälytykset ja nukkunut onneni ohi.