Pääsiäisen turistilomailu Muoniossa ei mennyt kuvauksen kannalta hukkaan, sillä koko viikon jatkunut selkeä sää tarjosi erinomaisen tilaisuuden väijyä revontulia. Nyt mukana oli myös vasta hankkimani Canonin 17-40mm f/4L toimittamassa laajakulmaobjektiivin virkaa.
Ensimmäisenä iltana 27.3. hiihtelin Sammaltunturin rinteelle kuvaamaan täysikuun nousua. Revontuliaktiivisuus näytti jo iltapäivällä lupaavalta, joten osasin odottaa taivaalle myös muuta kuin kuunvaloa.
Paikka oli kuukuvaukseen melko huonosti valittu: loivasti nouseva Kuu tuli näkyviin viereisen Lommoltunturin takaa vasta kovin hämärissä. Valotettuani vasta pari kuukuvaa, alkoi koilliselle taivaalle ilmestyä vihreitä nauhoja ja Kuu sai jäädä. Taivas oli kuitenkin vielä liian vaalea revontulten kunnolliseen näkymiseen eikä kuvista tullut erityisen näyttäviä.
(Vaakakuvat aukeavat suuremmiksi klikkaamalla)
Revontulien sammuttua hiihtelin alas suolle, josta aukeni parempi näköala Pallastunturin kerojen suuntaan. Samalla hetkellä taivaalle syttyi aiempaa kirkkaampia nauhoja ja hetken aikaa koko luoteen, pohjoisen ja koillisen puoleinen taivas hulmusi vihreänä. Täysikuun valaisema taivas hieman söi näytöksen tehoa. Kuvia syntyi kuitenkin roppakaupalla, joukossa muutama kelvollinenkin.
Lähempänä keskiyötä revontulihälytykset lupailivat uutta huippua, ja ulkona olikin jo aiempaa kirkkaampi show pystyttäessäni jalustaa Muonionjoen jäälle. Nyt häiriötekijöinä olivat kuunvalon lisäksi taivaalle hiipivä pilviverho sekä ei-niin-esteettinen kuvausympäristö, mutta muutama kuva syntyi ennen kuin pilvet nielaisivat revontulet lopullisesti.
Pari päivää myöhemmin hälytykset näyttivät jälleen lupaavilta. Kävin jo aamupäivällä tiedustelemassa sopivan kuvauspaikan Ruotsin puolella Muonionjokea sijaitsevalta suolta, Äijävuomalta. Illalla hiihtelin paikalle heti auringonlaskun jälkeen. Pohjoisella taivaalla leijaili jo himmeä revontulivyö.
Varovaisesti alkanut näytelmä alkoi illan pimetessä hiljalleen voimistua. Aivan yhtäkkiä huippukirkas vihreä vyö nousi horisontista kaartuen koko taivaankannen yli ulottuvana vauhdikkaasti hulmuavana nauhana. Hetkellisesti revontulet valaisivat koko ympäröivän maiseman. Huikeaa!
Oikeiden säätöjen löytäminen tuotti vaikeuksia. Revontulet viuhuivat niin nopeasti, että pitkillä valotusajoilla olisi syntynyt pelkkää suttua. Liikaa valotusaikaa lyhentämällä taas olisi joutunut nostamaan herkkyydet tappiin. Eikä aukkoa kannattanut kasvattaa liian suureksi, sillä riskinä olisi ollut syväterävyyden riittämättömyys. Tarkennus kun ei välttämättä osu aivan millintarkasti kohdalleen pimeässä työskennellessä. Parhaaksi kompromissiksi osoittautui ISO 3200, f/8, 15 sekuntia.
Säätämisestä huolimatta sain vihdoin ja viimein kuvattua kirkkaanpuoleiset revontulet valosaasteettomassa ympäristössä. Toki Helsingissä 17.3. kuvaamani näytös oli värikkäämpi ja monipuolisempi; olisipa silloin ollut mahdollisuus parempaan havaintopaikkaan!
Pariin kuvaan eksyi mukaan myös komeetta PanSTARRS. Tiesin toki komeetan suunnan taivaalla, mutten mitenkään tietoisesti tavoitellut sitä kuviin. Alla olevassa kuvassa komeetta näkyy aivan oikeassa laidassa.
Reissun loput illat olivat täysin revontulettomia, mutta kaksi kunnollista näytelmää oli enemmän kuin uskalsin toivoa. Lisää revontulikuvia reissun galleriassa: Länsi-Lappi 3-4/2013
Son moro pitkästä aikaa. Onpa hyvä ettet jättänyt nettijulkaisuja sikseen. Olipa mukava nähdä nuo syvyyssuunnassa kuvatut reposet. Komeitahan ne kaikki ovat, mutta pysytyformaatissa esiintyvät ovat kolmiulotteisia – lähes käsin kosketeltavia.
Ei muuta kuin lisää kuvia ”putkeen” 🙂 silloin joskus dinosaurusten aikaan kuvia katsottiin kuvaputkelta 🙂
t. Jukka K.
Kiitos kommentista. Tosiaan, pystykuvissa revontulinäytelmä pääsee paljon paremmin oikeuksiinsa.
Nettijulkaisuissa oli muutama kuukausi taukoa kiireisen elämän vuoksi, mutta nyt on onneksi taas aikaa siihenkin hommaan. Kuvia tulee varmasti paljon lisää kunhan kevät tästä lähtee vauhtiin. Muutama alkuvuoden kuvakin on vielä julkaisematta.
Ainakaan välineistä ei kuvaaminen enää jää kiinni, joten on pakko syyttää itseään jos julkaistavaa ei synny. 🙂
F/8 revontulia kuvatessa?? What on earth… f/2.8:lla saa jo tarpeeksi terävää niin, että etuala, horisontti ja tähdet ovat teräviä. Ja näissä kuvissa kummalliset värit. Ja kummalista, että yritit ilmeisesti AF:llä tarkentaa?
Totta, f/2.8 riittää, jos osaa. Tällä kertaa pelasin mieluummin varman päälle, kun revontulten kirkkaus riitti. Lisäksi 17-40mm suttaa aukolla f/4 nurkkia, himmentämällä pari pykälää saa reunoihin asti terävää.
Värejä ei taida saada muokattua täysin todellisuutta vastaaviksi. Kokeilin myös lämpimämpää sävymaailmaa, mutta nämä versiot näyttävät omaan silmään luonnollisemmilta.
Tarkennus on säädetty kohdalleen manuaalisesti LiveView:n avulla, loppuillasta ei vain senkään avulla enää saanut selvää, missä tarkennus oikeastaan onkaan.