Viime yö oli revontuliharrastajien toiveiden täyttymys. Vuosikymmenen voimakkaimman geomagneettisen myrskyn osuminen selkeälle yölle on melkoinen onnenpotku. Revontulia nähtiin Saksassa asti, ja Etelä-Suomessa ne loimusivat tuntikaupalla koko taivaan laajuudelta. Maaliskuun 17. päivä oli onnea täynnä myös kaksi vuotta sitten. Silloin olin puolivahingossa paikalla, kun taivaalla alkoi viuhua kirkkaita revontulinauhoja. Eilisiltana olin valmistautunut paremmin, mutta näytös alkoi aiemmin kuin olisin osannut odottaa. Revontulikorona säkenöi vaalealla iltataivaalla jo puoli kahdeksalta. Äkkiä kuvaamaan!
revontulikuvaus
Revontulten jäljillä, osa 2
Pääsiäisen turistilomailu Muoniossa ei mennyt kuvauksen kannalta hukkaan, sillä koko viikon jatkunut selkeä sää tarjosi erinomaisen tilaisuuden väijyä revontulia. Nyt mukana oli myös vasta hankkimani Canonin 17-40mm f/4L toimittamassa laajakulmaobjektiivin virkaa.
Ensimmäisenä iltana 27.3. hiihtelin Sammaltunturin rinteelle kuvaamaan täysikuun nousua. Revontuliaktiivisuus näytti jo iltapäivällä lupaavalta, joten osasin odottaa taivaalle myös muuta kuin kuunvaloa.
Revontulten jäljillä
Sunnuntai-iltana 17.3. nähtiin Suomessa kirkkaimmat revontulet vuosikausiin. Sosiaalinen media täyttyi revontulipäivityksistä, ja Ursan Taivaanvahdissa sekä muilla areenoilla julkaistiin toinen toistaan upeampia valokuvia.
Olen seurannut revontulihälytyksiä tiiviisti seitsemän vuotta. Tulokset ovat olleet onnettomia: aina kun magneettikentän häiriöisyys on ollut koholla, mahdollinen näytelmä on peittynyt raskaan pilvipeitteen taakse. Silloin harvoin kun taivas on ollut selkeä, ovat revontulet jääneet liian himmeiksi näkyäkseen pääkaupungin valosaasteen keskellä. Pari kertaa olen myös onnistunut missaamaan hälytykset ja nukkunut onneni ohi.