Tammikuun alussa näytti, että saamme vihdoin nähdä kunnon talven. Varasimme Jurmon saarelta kahden hengen pikkumökin helmikuun puoleenväliin, keskelle syvintä talvea. Olen vieraillut saarella useita kertoja sulan maan aikaan. Nyt toiveissa oli ikuistaa siellä lumen ja jään peittämiä maisemia. Helmikuun vesisateet veivät toiveet talvesta, mutta reissua ei enää auttanut perua. Tiedossa oli viikonlopun verran räntäsateista nollakeliä.
valokuvaus
Sinivalkoinen Nuuksio
Parin vesisateisen viikon jälkeen perjantaina saatiin vihdoin uutta lunta Etelä-Suomeen. Kaupungissa pyry satoi tosin räntänä, joka suli lähes kokonaan pois. Mutta näillä säillä lumiraja on jyrkkä. Nuuksion järviylängöllä tilanne voi olla aivan erilainen kuin rannikolla. Solvallan säähavaintoasemalla näytti olevan lunta 31 senttiä. Ehkäpä se riittäisi hiihtämiseen?
Kaamosvaloja Kuusamon Närängänvaaralla
Vuoden takainen kaamosvaellus oli hieno, mutta ahkion päivittäinen liikuttelu vei valokuvauspuuhilta parhaan terän. Lisäksi reilusti napapiirin pohjoispuolella ei päässyt nauttimaan auringon kultaisesta valosta. Varmimmin sekä lunta että aurinkoa on vuodenvaihteessa tarjolla Kuusamon seudulla, minne matkani vei tällä kertaa. Kun majapaikaksi järjestyi upeissa Etelä-Kuusamon vaaramaisemissa sijaitseva Närängän erämaatila, olivat puitteet valokuvaus-hiihtoreissulle paremmat kuin koskaan.
Merisavun verhoama Suomenlinna
Kahdenkympin pakkaset yhdistettynä sulaan mereen eivät ole Helsingissä aivan jokatalvinen ilmiö. Silloin kun moinen onni potkaisee, on suunnattava kiireesti kuvaamaan, sillä tiedossa on näyttävää merisavua. Paukkupakkasjakson keskelle osui loppiainen. Mikäpä olisi parempi tapa viettää hyytävää vapaapäivää kuin kökkiä Suomenlinnan jäisillä rannoilla.
Talviaurinkoa Mätäjoella
Talven tuntuun ei tarvita kuin sentti lunta ja aurinkoinen päivä. Vaikka lähtö pohjoiseen on lähellä, ehdin tänään piipahtaa pikaisella kuvausreissulla Mätäjoen varrella.
Valovoimaista laajakulmaa Canoniin – katsaus tarjontaan
Kun siirryin täyskennoiseen kameraan kaksi ja puoli vuotta sitten, laajakulmaobjektiiviksi valikoitui Canon EF 17-40mm f/4L. Budjetti ei silloin riittänyt muihin vaihtoehtoihin, ja objektiivi soveltui keveytensä ansiosta varsin hyvin vaelluskäyttöön. Sittemmin on ilmennyt muitakin tarpeita kuin keveys: erityisesti tähti- ja revontulikuvauksessa tarvitaan valovoimaa. Sitä varten kameralaukkuuni päätyi viime vuonna Samyangin 24 mm f/1.4, joka toimikin tarkoituksessa osittain.
Vaelluksilla en kuitenkaan jaksanut kantaa kahta laajakulmaa, joten tänä syksynä sekä 17-40 mm f/4 että 24 mm f/1.4 lähtivät myyntiin ja tilalle tuli Canon EF 16-35mm f/2.8L II. Valinta ei ollut itsestään selvä, sillä nykyään markkinoilla on useita täyskennoon sopivia aukolla 2.8 varustettuja laajiksia, joista kullakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Tässä kirjoituksessa tiivis yhteenveto tarjonnasta ja apua sopivan objektiivin valintaan.
Helsingin hämäriä syysiltoja
Marraskuun tihkusateisina iltoina on sopiva hetki käydä läpi menneen syksyn kuvasatoa. Värikkäiden ruskakuvien sekaan oli jäänyt vaille huomiota muutama iltahämärissä otettu kaupunkikuva.
Muisto syyskuulta: usva-aamu Mätäjoella
Syys-lokakuussa tyyniä usva-aamuja taisi olla ainakin parikymmentä, paljon enemmän kuin tavallisesti. Useimpia niistä ihailin työmatkalla pyörän selästä, ilman kameraa. Vain yhtenä aamuna jaksoin varta vasten herätä kuvaamaan. Syyskuisena viikonloppuna suuntasin tuttua tutummille paikoille Mätäjoen varteen Malminkartanon ja Kannelmäen rajoille. Kuvat unohtuivat arkistojen kätköihin muutamaksi viikoksi, kunnes löysin ne uudestaan tänään.
Syysyö Söderskärin majakkasaarella
Kaikki paitsi purjehdus on turhaa, sanotaan. Oma tietämykseni purjeveneistä rajoittui vielä pari viikkoa sitten suunnilleen siihen, että niissä on purjeita. Viime viikonloppuna sain tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä: kaveri pyysi mukaan purjehdusretkelle Söderskärin majakkasaarelle.
Superkuun nousu ja Baanan valotaidetta
Sunnuntaina ja maanantaina 27.-28.9. oli luvassa kuukuvaajan huippuhetkiä. Ensin illalla superkuun nousu ja muutamaa tuntia myöhemmin täydellinen kuunpimennys. Jälkimmäinen tapahtuma jäi valitettavasti Helsingissä pilvien taa. Iltakaan ei ollut täysin kirkas, mutta polkaisin Hernesaareen kuvaamaan Kuun nousua ja paluumatkalla koukkasin Baana-pyörätien tunneleihin kuvaamaan viikonlopun ajaksi tehtyjä valotaideteoksia.