Metsä-Lapin maanseläksi kutsutaan vedenjakajaa, jonka kulkureitille osuvat muun muassa Puljun erämaa, Lemmenjoen kansallispuiston eteläosa, Hammastunturin erämaan eteläosa ja Peurakaira. Samalla seudulla kulkee myös kuusimetsien pohjoisraja. Suunnilleen vedenjakajaa seuraillen on mahdollista vaeltaa Länsi-Lapista Itä-Lappiin erämaista reittiä, jota hallitsevat havumetsät ja aapasuot.
Useimmat Lapin halki patikoivat vaeltajat valitsevat hieman pohjoisemman reittilinjauksen, jota noudattamalla pääsee talsimaan enemmän tunturipaljakassa. Itse olen kuitenkin pohjimmiltani enemmän soiden ja metsien ystävä kuin tunturivaeltaja. Viehätyn erityisesti retkikohteista, jotka sijaitsevat kaukana retkeilypalveluista ja joissa vain harvat ovat liikkuneet.
Niinpä olin jo vuosia sitten piirrellyt maastokartalle reittiviivaa, joka kulkisi läheltä Ounastunturia kohti itää ja Nelostietä mahdollisimman luonnontilaisten metsien kautta. Retki päättyisi lähelle Kiilopäätä ja Urho Kekkosen kansallispuistoa.
Haaveesta tuli totta kesäkuussa 2024, kun vaelsin retkikaverini kanssa parin sadan kilometrin matkan Peltovuoman kylän läheltä Kakslauttaseen pääosin poluttomissa metsissä ja soilla.
