Kesän ehdottomiin kohokohtiin kuului heinäkuun loppupuolelle osunut lammaspaimenviikko Luutsaaressa, Isojärven kansallispuistossa. Metsähallituksen lammaspaimenet valitaan arvalla, ja onni suosi nyt jo toistamiseen. Pari vuotta sitten olimme samoissa puuhissa Kuusamon Närängänvaaralla.

Isojärven kansallispuisto sijaitsee Keski-Suomessa Kuhmoisten kunnassa. Jylhät vuorimaat eivät paljon Kuusamolle hävinneet. Lampaiden halailun ohessa aikaa jäi myös retkeilyyn kansallispuiston nimikkojärvellä ja vähän maa-alueillakin.

Kun lapsiperhe lähtee viikoksi reissuun, on tavaraa mukana kokonaisen pataljoonan tarpeisiin. Kuljimme parkkipaikalta Luutsaareen noin kilometrin matkan kapeaa kärrypolkua, joka osoittautui varsin kiviseksi lastenvaunuille. Taaperomme istui onneksi kantorinkassa – vaunuissa oli vain tavaraa. Luutsaaren kämpän varustukseen kuului soutuvene, jolla loput tavarat sai helpommin uitettua perille.

Viidentoista pikku pässin lauma tuli tervehtimään heti kulkiessamme laitumen poikki tilan päärakennukselle. Bää!

Aamu valkeni kauniin kesäisenä. Päivänvalo herätteli taaperoisen jo kuudelta, me aikuiset olisimme mieluusti nukkuneet muutaman tunnin pidempään. Jäipähän aikaa retkeilyyn.

Ensimmäinen päivä käytettiin lähimaastoon ja tiluksiin rauhallisesti tutustuen. Edellisen päivän automatka pienen lapsen kanssa oli tarpeeksi raskas, etenkin loppumatkan pahoinvointia aiheuttavat mutkaiset ja mäkiset rallitiet. Näillä seuduilla sijaitsee muun muassa Jyväskylän MM-rallista tuttu Ouninpohja.

Luutsaaren tilan päärakennus nököttää komealla paikalla mäen päällä. Isojärven rantaan viettävä rinne oli alkukesästä toiminut lammaslaitumena, mutta nyt lampaat olivat jo jonkin aikaa laiduntaneet toisella lohkolla talon pihapiirin tuntumassa.

Maatilaelämää

Elämämme lammastilallisina sujui niin hyvin, että olisimme olleet siltä seisomalta valmiita muuttamaan pysyvästi maatilalle, jos meille olisi sellaista tilaisuutta tarjottu.

Päivät kuluivat lampaita rapsutellen, taaperon kanssa mustikoita poimien, rantaniityn hietakastikkaa niittäen ja yhdessä saunoen. Perheidylli ei olisi enää idyllisemmäksi voinut muuttua.

Souturetkelläkin käytiin koko perheen voimin syömässä eväitä Renusaaren laavulla. Hyvin onnistui sekin retki, mutta sen verran hektistä oli pienen lapsen kanssa veneily, että kuvia reissusta ei ehtinyt ottamaan.

Mainitsinko jo lampaat? Osa niistä oli mukavan tuttavallisia ja taaperokin rohkaistui silittelemään kesyimpiä lampaita ja painamaan päänsä pehmeää villaturkkia vasten.

Muutamat yrittivät vähän näykkiä housunlahkeita ja puskea, kuten pikku pässien tapoihin kuuluu. Pienlampurimme ei siitäkään pahemmin hätkähtänyt, vaan olisi lopulta halunnut lammasaitaukseen melkein koko ajan.

Tilan läpi kulkee polku saaren eteläkärjessä sijaitsevalle historialliselle kalapirtille, joten päiväretkeilijöitä näkyi silloin tällöin. Sattuipa joukkoon lapsiperheitäkin ja saimme esitellä lampaita muun muassa toiselle yksivuotiaalle, jonka sanavarastoon kuului jo tärkeä sana: BÄÄ!

Lampaiden lisäksi Luutsaaren tiluksilla saatiin seurata haarapääskypoikueen kasvua. Vielä alkuviikosta poikaset kyhjöttivät tiiviissä paketissa saunan räystään alle rakennetussa pesässä. Kunnes yhtäkkiä pesä oli tyhjä ja pääskypienokaiset törröttivät rivissä sähkölangalla.

Iltasoutu

Yhtenä päivänä sää tyyntyi illaksi. Pääsin lapsen nukuttamisrutiinien jälkeen erään lempiharrastukseni pariin, soutelemaan yksin tyynelle järvelle.

Isojärvi on muodoltaan kapea ja sen vuonomaista vaikutelmaa korostaa ympäröivän maaston mäkisyys. Soutaessani mieleeni muistuivat Laatokan maisemat Sortavalan edustan saaristossa. Niihin pääsin tutustumaan ikimuistoisella retkellä yli kymmenen vuotta sitten.

Kiertelin rauhallista tahtia muutaman saaren ympäri. Vaikka järven rannoilla törröttää muutama kesämökki, ei kansallispuistoon kuuluvien saarten tuntumassa kuulunut ainuttakaan ihmisen ääntä. Järvellä vallitsi auringonlaskun aikaan jopa erämaisen rauhallinen tunnelma.

Historiakierros

Lopulta maltoimme jättää leppoisan maatilaelämän ja suuntasimme tutustumaan kansallispuiston muihin alueisiin. Ajoimme muutaman kilometrin matkan Heretyn kämppäkahvilaan, jossa pääsimme nauttimaan suomalaisen retkeilyn supernaisen Minna Jakosuon paistamista herkullisista pitsoista ja itse poimituista lakoista. Nam!

Heretyn kämpältä olisi saanut monenlaisia retkeilypalveluita, kuten majoitusta ja laadukkaiden välineiden vuokrausta. Heretyn kämppä vaikutti erinomaiselta lähtöpaikalta kansallispuistoon ja asiantuntevampaa palvelua ei varmasti saa mistään.

Tarkoitus oli nukuttaa lapsi hetkeksi vaunuihin ja lähteä sitten kantorinkan kanssa kiertämään muutaman kilometrin reitti kansallispuistossa. Raju ukkonen sotki suunnitelmat ja päiväunet uhkasivat mennä pahasti mönkään. Lähdimme ajelemaan autolla Länkipohjan taajamaan ja autossa nukuttujen unien jälkeen hoksasimme kyltin ”museo”.

Pienen tien varrelta löytyi Längelmäen kotiseutumuseo, joka oli sattumalta auki vain tämän yhden viikon kesässä. Museorakennuksena toimi Luutsaaren savupirtti, meidän lammastilamme vanha päärakennus. Mielenkiintoinen sattuma!

Vielä oli hetki aikaa retkeillä ennen lapsen iltatoimia. Ajoimme kansallispuistossa sijaitsevan Huhtalan torpan parkkipaikalle. Auton maavara oli vähällä loppua kesken kuoppaisella pikkutiellä, mutta pääsimme perille ilman vaurioita. Lyhyen kävelymatkan päässä aukeni idyllinen pihapiiri, jonka vanhimmat hirsirakennukset ovat 1700-luvulta.

Suurin osa rakennuksista oli lukossa, mutta aittoihin ja saunaan pääsi kurkistamaan sisään. Upeita hirsirakentamisen taidonnäytteitä kaikki!

Yhteenveto

Isojärven kansallispuisto sijaitsee alle kolmen tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta, mutta oli silti jäänyt itselleni aiemmin tuntemattomaksi kohteeksi. Pinta-alaltaan kansallispuisto on 22 neliökilometrin laajuinen – pieni alue, joka sopii mainiosti vaikka viikonloppuretkelle, mutta on paljon vähemmän ruuhkainen kuin esimerkiksi Repovesi tai Nuuksio.

Kansallispuistoon kannattaa tutustua patikkaretkeilyn lisäksi myös vesiteitse. Omia välineitäkään ei välttämättä tarvitse, sillä Heretyn kämpältä voi vuokrata kanootteja, kajakkeja ja jopa packraftia.

Maa-alueilta löytyy pituudeltaan ja vaativuudeltaan erilaisia reittejä. Niistä emme ehtineet nähdä kuin vilauksen, joten kansallispuistoon täytyy varmasti vielä palata. Mäkiset maastot sopisivat paremmin kuljettaviksi vähän isomman lapsen kanssa. Kantorinkassa matkustavan taaperon kanssa tiedossa olisi ollut rankkaa reisitreeniä.

Lammasviikko oli jälleen kaikkien odotusten veroinen elämys. Erityisen hienoa oli tarjota 1-vuotiaalle mahdollisuus tutustua oikeisiin eläimiin lähietäisyydeltä. Hänelle kesän kolme kohokohtaa olivat lampaiden halaaminen, mustikoiden syöminen suoraan pensaasta ja kastemadon pitäminen kädessä. Näitä kaikkia on muisteltu pitkälle syksyyn.