Retkeilytauko ehti venyä loppusyksyn pimeydessä jo yli kahden kuukauden mittaiseksi. Viimeksi elämääni on mahtunut yhtä pitkä jakso ilman maastoöitä talvella 2008-2009. Viikonloppuna 19.-20.12. ehdin vihdoin yöksi ulos, eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä.
tähtitaivas
Helsingin hämäriä syysiltoja
Marraskuun tihkusateisina iltoina on sopiva hetki käydä läpi menneen syksyn kuvasatoa. Värikkäiden ruskakuvien sekaan oli jäänyt vaille huomiota muutama iltahämärissä otettu kaupunkikuva.
Syysyö Söderskärin majakkasaarella
Kaikki paitsi purjehdus on turhaa, sanotaan. Oma tietämykseni purjeveneistä rajoittui vielä pari viikkoa sitten suunnilleen siihen, että niissä on purjeita. Viime viikonloppuna sain tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä: kaveri pyysi mukaan purjehdusretkelle Söderskärin majakkasaarelle.
Yökuvauskauden avaus
Yöt alkavat olla taas riittävän pimeitä tähtitaivaan ja revontulien kuvaamiseen. Vielä elokuun alussa Etelä-Suomen taivas on liian vaalea, mutta kuun puolivälin paikkeilla kannattaa jo ulkoiluttaa kameraa öisissä maisemissa. Tänä vuonna elokuu on tarjonnut harvinaisen paljon kirkkaita öitä. Nautin niistä viime viikonloppuna lähes valosaasteettomassa Puulan saaristossa. Samalla reissulla aukesi myös revontulikausi. Auringon aktiivisuus jatkui viikonlopun yli ja maanantai-iltana suuntasin Suomenlinnaan tarkoituksena kuvata revontulia Helsingin siluetin yllä.
Jälleen Linnunradan alla
Maaliskuu on ollut kuluvan tähtikuvauskauden ylivoimaisesti parasta aikaa. Kirkkaita öitä on osunut kohdalle enemmän kuin edellisenä viitenä kuukautena yhteensä. Taivaan ilmiöiden kuvaajille on muutenkin tarjoiltu mannaa kaksin käsin: ihan joka viikolle ei osu sekä huikeita revontulia että auringonpimennystä. Jälkimmäinen tapahtuma tosin jäi itseltäni pelkkään katseluun puuttellisten kuvausvälineiden vuoksi.
Viime viikonloppu jatkui tähtikuvausteemalla Kemiönsaaren edustalla sijaitsevalla Högsåran saarella. Saaristomeren kansallispuistoon osittain kuuluva saari sijaitsee kaukana kaupunkien valoista ja tarjoaa melkein yhtä näyttävän tähtitaivaan kuin suosikkipaikkani Jurmo. Högsåran itäosassa sijaitsevassa kylässä asuu ympäri vuoden noin 50 ihmistä. Saareen kulkee läpi talven lauttavuoro Svartnäsin laiturista.
Tähtiyö taivasalla
Mennyt talvi oli retkeilymielessä katastrofaalinen: vuodenvaihteen kaamosvaelluksen jälkeen maastoöitä ei kertynyt ainuttakaan eikä metsäsuksille löytynyt etelän loskakeleillä käyttöä. Nyt keväällä vahinko on tarkoitus ottaa takaisin korkojen kera. Tänä viikonloppuna kalenteri näytti täydeltä, mutta upeiden kevätsäiden vuoksi oli pakko tunkea ohjelmaan väkisin yksi maastoyö. Spontaaneille retkille tuttu ja turvallinen Nuuksio on helpon saavutettavuutensa ansiosta aina hyvä vaihtoehto.
Perjantaina työpäivän jälkeen pikapakkasimme kotona reput ja hyppäsimme bussiin seitsemältä illalla. Mukaan otettiin vain aivan välttämättömät tavarat – esimerkiksi teltta ja keitin saivat jäädä kotiin. Illan ja aamun selviää helposti eväillä, eikä kirkkaana kevätyönä tarvitse pelätä sadetta.
Karvalehmien ja kanervien Jurmo
Olin hädin tuskin ehtinyt kotiutua Koilliskairan vaellukselta, kun tavarat oli jo pakattava seuraavaa reissua varten. Elokuun viimeisen viikon matkakohteeksi valikoitui tuttu ja turvallinen Jurmon saari. Olin käynyt saarella aiemmin vain keväisin sekä kerran loppusyksyllä, ja nyt halusin nähdä kuuluisien kanervanummien kesäisen väriloiston.
Alun perin oli tarkoitus viipyä saaressa vain parin mökkiyön verran, mutta sääennusteen luvattua kahdelle ensimmäiselle päivälle karmeaa rankkasadetta, osoittautui järkeväksi venyttää reissua kahdella telttayöllä.
Tähtikuvauspaikkoja Etelä-Suomessa
Olen saanut viime aikoina muutamia kyselyitä tähtikuvauspaikoista. Eikä ihme, sillä paras kuvaussesonki on juuri alkanut, yötaivas on jälleen pimeä seuraavat kahdeksan kuukautta. Etelä-Suomessa ei ole aivan helppo löytää kuvauspaikkaa, jossa saisi valotettua tähtitaivaan Linnunratoineen ilman häiritsevää oranssia valosaastepilveä. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole – seuraavassa muutama vinkki. Väliotsikot toimivat karttalinkkeinä kohteisiin.
Jurmo – Saaristomeren helmi
Kun Saaristomeren yhteysalus M/S Eivor jätti minut ensi kerran Jurmon satamaan huhtikuisen yön pimeydessä vuonna 2011, tiesin heti, ettei vierailu saarella taatusti jäisi viimeiseksi. Meren tuoksu, keväinen äänimaailma ja yläpuolella kaartuva Linnunrata saivat hetken piirtymään ikiajoiksi vaikuttavimpien retkimuistojeni joukkoon.
Saari näytti koko reissun ajan parhaita puoliaan: lämpimän aurinkoisia päiviä seurasivat tyynet pakkasyöt ja usvanhehkuiset kevätaamut. Ei auttanut muu kuin palata seuraavana keväänä – ja sitä seuraavana. Viime vuonna tauti eteni jo niin pitkälle, että Jurmoon oli päästävä myös syksyllä. Edes vaihto-opinnot Ruotsissa eivät olleet tänä keväänä riittävän hyvä syy jättää Jurmossa käyntiä väliin, vaan pääsiäinen kului jälleen tutulla rannalla telttaillen. Mikä ihme tuossa paikassa oikein viehättää?
Vuoden 2013 huippuhetket
Vuosi 2013 oli kahdeksas aktiivinen kuvausvuoteni ja kenties kaikista tähänastisista paras. Osa kiitoksesta kuuluu uudelle kameralle, joka on mahdollistanut kuvaamisen myös aiemmin saavuttamattomissa olosuhteissa ja antanut lisäintoa yrittää uudenlaisten aiheiden vangitsemista kennolle. Vuoteen mahtui myös poikkeuksellisen monta unohtumatonta kuvausreissua ja vaellusta, jotka ovat osaltaan lisänneet kuvamääriä.
Lightroom näyttää vuoden 2013 saldoksi 13 600 kuvaa, luvusta siis puuttuvat poistetut otokset. Vuoden 2012 vastaava luku on vaivaiset 8 700 kuvaa ja aiempi ennätys vuodelta 2009 11 100. Pelkkä kuvien määrä on tietysti huono kriteeri vuoden onnistumisen arviointiin, mutta yleensä huikeista tilanteista syntyy paitsi laadullisesti parempia kuvia niin myös enemmän ruutuja.
Vuosi 2014 on alkanut uusien kujeiden merkeissä. Vietän vajaat puoli vuotta Lundissa, Etelä-Ruotsissa vaihto-opiskellen. Mukana on luonnollisesti lähes täysi kameravarustus, joten alkuvuonna luvassa on kuvia hieman eteläisemmistä näkymistä.
Tässä koosteena vuoden 2013 ikimuistoisimmat kuvaushetket: