Yöt alkavat olla taas riittävän pimeitä tähtitaivaan ja revontulien kuvaamiseen. Vielä elokuun alussa Etelä-Suomen taivas on liian vaalea, mutta kuun puolivälin paikkeilla kannattaa jo ulkoiluttaa kameraa öisissä maisemissa. Tänä vuonna elokuu on tarjonnut harvinaisen paljon kirkkaita öitä. Nautin niistä viime viikonloppuna lähes valosaasteettomassa Puulan saaristossa. Samalla reissulla aukesi myös revontulikausi. Auringon aktiivisuus jatkui viikonlopun yli ja maanantai-iltana suuntasin Suomenlinnaan tarkoituksena kuvata revontulia Helsingin siluetin yllä.
Tähtiharrastus
Jälleen Linnunradan alla
Maaliskuu on ollut kuluvan tähtikuvauskauden ylivoimaisesti parasta aikaa. Kirkkaita öitä on osunut kohdalle enemmän kuin edellisenä viitenä kuukautena yhteensä. Taivaan ilmiöiden kuvaajille on muutenkin tarjoiltu mannaa kaksin käsin: ihan joka viikolle ei osu sekä huikeita revontulia että auringonpimennystä. Jälkimmäinen tapahtuma tosin jäi itseltäni pelkkään katseluun puuttellisten kuvausvälineiden vuoksi.
Viime viikonloppu jatkui tähtikuvausteemalla Kemiönsaaren edustalla sijaitsevalla Högsåran saarella. Saaristomeren kansallispuistoon osittain kuuluva saari sijaitsee kaukana kaupunkien valoista ja tarjoaa melkein yhtä näyttävän tähtitaivaan kuin suosikkipaikkani Jurmo. Högsåran itäosassa sijaitsevassa kylässä asuu ympäri vuoden noin 50 ihmistä. Saareen kulkee läpi talven lauttavuoro Svartnäsin laiturista.
Vuosikymmenen revontulinäytelmä
Viime yö oli revontuliharrastajien toiveiden täyttymys. Vuosikymmenen voimakkaimman geomagneettisen myrskyn osuminen selkeälle yölle on melkoinen onnenpotku. Revontulia nähtiin Saksassa asti, ja Etelä-Suomessa ne loimusivat tuntikaupalla koko taivaan laajuudelta. Maaliskuun 17. päivä oli onnea täynnä myös kaksi vuotta sitten. Silloin olin puolivahingossa paikalla, kun taivaalla alkoi viuhua kirkkaita revontulinauhoja. Eilisiltana olin valmistautunut paremmin, mutta näytös alkoi aiemmin kuin olisin osannut odottaa. Revontulikorona säkenöi vaalealla iltataivaalla jo puoli kahdeksalta. Äkkiä kuvaamaan!
Tähtiyö taivasalla
Mennyt talvi oli retkeilymielessä katastrofaalinen: vuodenvaihteen kaamosvaelluksen jälkeen maastoöitä ei kertynyt ainuttakaan eikä metsäsuksille löytynyt etelän loskakeleillä käyttöä. Nyt keväällä vahinko on tarkoitus ottaa takaisin korkojen kera. Tänä viikonloppuna kalenteri näytti täydeltä, mutta upeiden kevätsäiden vuoksi oli pakko tunkea ohjelmaan väkisin yksi maastoyö. Spontaaneille retkille tuttu ja turvallinen Nuuksio on helpon saavutettavuutensa ansiosta aina hyvä vaihtoehto.
Perjantaina työpäivän jälkeen pikapakkasimme kotona reput ja hyppäsimme bussiin seitsemältä illalla. Mukaan otettiin vain aivan välttämättömät tavarat – esimerkiksi teltta ja keitin saivat jäädä kotiin. Illan ja aamun selviää helposti eväillä, eikä kirkkaana kevätyönä tarvitse pelätä sadetta.
Tähtikirkas ilta Lauttasaaressa
Pitkä pilvinen jakso päättyi viime sunnuntaina aurinkoiseen pakkaspäivään. Myös illaksi luvattiin kirkasta säätä. Päätin lähteä Lauttasaaren eteläkärkeen kuvaamaan auringonlaskua, hämärtyvää iltaa ja tähtitaivasta. Toiveissa oli myös kiikaroida ja yrittää valokuvata Andromedan tähdistössä majailevaa C/2014Q2 Lovejoy -komeettaa.
Kuvausretkeä suunnitellessani tajusin, etten ollut koskaan yrittänyt kuvata tähtiä Helsingin rannoilta. Lauttasaaren kärki on Suomenlinnan ohella kaupungin pimeimpiä paikkoja. Nyt oli korkea aika kokeilla, miten hyvin tai huonosti tähtikuvaus sieltä käsin onnistuu.
Kirkkaat revontulet Kemihaarassa
Kaamosvaellus päättyi onnistuneesti saunaan ja poronkäristykseen Kemihaarassa. Tuskin olimme ehtineet jälkiruokaa lusikoida, kun ulkona leimusi koko taivaankannen yli kaartuva vihreä revontulivyö. Juosten hakemaan jalusta ja kamera!
Tähtikuvauspaikkoja Etelä-Suomessa
Olen saanut viime aikoina muutamia kyselyitä tähtikuvauspaikoista. Eikä ihme, sillä paras kuvaussesonki on juuri alkanut, yötaivas on jälleen pimeä seuraavat kahdeksan kuukautta. Etelä-Suomessa ei ole aivan helppo löytää kuvauspaikkaa, jossa saisi valotettua tähtitaivaan Linnunratoineen ilman häiritsevää oranssia valosaastepilveä. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole – seuraavassa muutama vinkki. Väliotsikot toimivat karttalinkkeinä kohteisiin.
Jurmo – Saaristomeren helmi
Kun Saaristomeren yhteysalus M/S Eivor jätti minut ensi kerran Jurmon satamaan huhtikuisen yön pimeydessä vuonna 2011, tiesin heti, ettei vierailu saarella taatusti jäisi viimeiseksi. Meren tuoksu, keväinen äänimaailma ja yläpuolella kaartuva Linnunrata saivat hetken piirtymään ikiajoiksi vaikuttavimpien retkimuistojeni joukkoon.
Saari näytti koko reissun ajan parhaita puoliaan: lämpimän aurinkoisia päiviä seurasivat tyynet pakkasyöt ja usvanhehkuiset kevätaamut. Ei auttanut muu kuin palata seuraavana keväänä – ja sitä seuraavana. Viime vuonna tauti eteni jo niin pitkälle, että Jurmoon oli päästävä myös syksyllä. Edes vaihto-opinnot Ruotsissa eivät olleet tänä keväänä riittävän hyvä syy jättää Jurmossa käyntiä väliin, vaan pääsiäinen kului jälleen tutulla rannalla telttaillen. Mikä ihme tuossa paikassa oikein viehättää?
Telttaillen savolaisen järven jäällä
Jos lähtee suolle kuvaamaan teeren soidinta, mutta löytää itsensä telttailemasta revontulien ja Kuun valaisemalta järven jäältä, mitä ihmettä on oikein tapahtunut? Tämä on tarina siitä, kuinka retken ei tarvitse mennä suunnitelmien mukaan ollakseen onnistunut.
Kuukuvausta matkajalustalta
Vietin pitkän viikonlopun Helsingissä, ja sunnuntaille osui sopivasti täysikuu. Valitettavasti uskollinen jalustani jäi Ruotsin-kotiin, koska tavaraa oli muutenkin mukana liikaa. Onneksi Suomessa sijaitsi sentään uusi matkajalustani Sirui T-025X, joka pääsi heti pahimpaan mahdolliseen testiin.