Vietin pitkän viikonlopun Helsingissä, ja sunnuntaille osui sopivasti täysikuu. Valitettavasti uskollinen jalustani jäi Ruotsin-kotiin, koska tavaraa oli muutenkin mukana liikaa. Onneksi Suomessa sijaitsi sentään uusi matkajalustani Sirui T-025X, joka pääsi heti pahimpaan mahdolliseen testiin.
Matkajalustan taustaa
Olen havitellut vaelluskäyttöön sopivaa jalustaa yhtä kauan kuin olen harrastanut retkeilyä. Juuri oikeanlaista, siis riittävän kevyttä ja tukevaa mallia ei vain näyttänyt löytyvän. Sitten törmäsin digicamera.netin foorumilla positiivisiin kokemuksiin Sirui-merkkisestä kevytjalustasta. (Ei kannattaisi lukea kyseistä foorumia, jos haluaa säästää rahaa…)
Sirui on kanadalainen jalustamerkki, joka yrittää käsitykseni mukaan profiloitua laatumerkkien joukkoon huolimatta melko edullisesta hintatasostaan. Mallistoon kuuluu lukuisia erikokoisia jalustoja, joista matkailukäyttöön soveltuvat mallit T-005X ja T-025X – ensin mainittu alumiinia, jälkimmäinen hiilikuitua. Alumiiniversio on hieman painavampi ja kantavuus on valmistajan mukaan pari kiloa huonompi (4 kg vs. 6 kg). Toisaalta hiilikuituisesta saa pulittaa tuplahinnan (200 € vs. 100 €).
Päädyin hiilikuituiseen, koska kaikki lisätukevuus on näin heppoiselle jalustalle tarpeen. Tässä lyhyesti jalustan speksit:
- kuljetuspituus 31,5 cm
- maksimikorkeus ilman keskiputkea 113 cm
- materiaali hiilikuitu
- paino ilman keskiputkea ja kuulapäätä 520 g
- 5-osaiset teleskooppijalat
- irroitettava keskiputki
On tärkeää että keskiputken saa irti, sillä se on tämänkaltaisessa kevyjalustassa täysin turha. Ainoa tapa saada kamera pysymään vakaana edes teoriassa on sijoittaa se suoraan jalkojen yläreunan tasalle, ei missään nimessä nostaa enää keskiputkella ylöspäin. En käytä keskiputkea myöskään tukevammassa jalustassani. Kuvittelisin sille olevan käyttöä lähinnä silloin, jos kamera jostain syystä pitäisi nostaa poikkeuksellisen korkealle.
Pakettiin kuului myös C10X-kuulapää Arca-Swiss-yhteensopivalla pikakiinnistyslevyllä. Kuulapää on hieman solakampi ja kevyempi kuin käyttämäni Benro B-0, kokoero selviää seuraavasta kuvasta:
Kuutestin valmisteluja
Maaliskuun 16. päivä valkeni lupaavan aurinkoisena, mutta jo aamupäivällä pilviverho hiipi taivaalle. Täysikuun taltiointi näytti menevän mönkään kolmannen kerran tänä vuonna.
Illansuussa sää alkoi äkisti kehittyä lupaavaan suuntaan, kuvaamaan oli siis lähdettävä. Kuvauspaikaksi valikoitui Arabianranta, josta aukenee esteetön näkymä yli Vanhankaupunginlahden. Tarkoitus oli saada Kuun eteen vastapäisiä Herttoniemen taloja. Täysikuun nousu ajoittui täydellisesti auringonlaskun aikaan, joten olisi toiveita valottaa maisema ja kuutamo samaan kuvaan.
Kuvauspaikka oli selvästi paras mahdollinen, sillä samoilla jalustanpaikoilla seisoskeli myös eräs tunnetumpi kuukuvaaja. Tajusin miehen henkilöllisyyden vasta kotona, vaikka olisihan se pitänyt arvata, ettei Helsinkiin kovin montaa intohimoista kuukuvaajaa mahdu. 🙂 Kannattaa tutustua kaverin Facebook-sivuun ja kirjaan, jos haluaa nähdä näyttäviä kuukuvia.
Jalustan mukana tullut kuulapää vaikutti liian heppoiselta kannattelemaan yhdistelmää Canon 6D + EF 300mm f/4L IS + 1.4X telejatke (yht. 2,5 kg), joten ruuvasin jo ennen lähtöä Benro B-0:n kiinni jalustaan.
Jalusta tosipaikassa
Kuukuvauksen käytännön toimista on kerrottu tarkemmin kirjoituksessa ”Kuukuvauksen anatomiaa”, joten jätän yksityiskohtaisen selostuksen tällä kertaa väliin. Sen sijaan muutama sana jalustan toiminnasta.
Edes 1,6 kg painava normijalustani ei kykene pitämään kuukuvauskalustoa vakaana jos jalat on nostettu täyteen mittaansa. Siispä köykäinen Sirui oli asetettava niin matalaksi kuin mahdollista. Onneksi rannalla ei ollut kasvillisuutta edessä, joten aivan maan tasolta kuvaaminen onnistui hyvin – mitä nyt pakotti kuvaajan konttaamaan naama jäähileessä. Täytyyhän välillä tarjota huvitusta ohikulkijoille. 🙂
Kuu kurkki pian talojen takaa. Heti ensimmäisten kuvien jälkeen tuli selväksi, että painava kamerakalusto on yksiselitteisesti liikaa näin hentoiselle jalustalle. Suurin osa kuvista tärähti vääjäämättä, vaikka käytin kaikkia mahdollisia vippaskonsteja. Yritin muun muassa survoa jalat (siis jalustan 😉 ) syvälle rantahiekkaan ja pitää kaksin käsin kiinni jalustasta. Ei tulosta.
Oikealla jalustalla huteja tulisi vastaavassa tilanteessa noin 10-20 %, nyt luku oli yli 90 %. Tällaisessa tilanteessa auttaa vain yksi konsti: kuvia on lauottava niin paljon, että joukkoon osuu vahingossa yksi tarkka ruutu. Nostin myös herkkyyttä lyhentääkseni hieman valotusaikoja. Paras hetki meni tuttuun tapaan ohi muutamassa minuutissa. Selailin jännittyneenä kuvat läpi. Huh, pari osumaa sattui joukkoon! Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Canon EOS 6D + EF 300mm f/4L IS + 1.4X jatke, f/8, 1/20 s, ISO 1250. Kuvaa klikkaamalla aukeaa suurempi versio.
Loppukommenttina todettakoon, ettei testi ollut millään muotoa reilu, kun otetaan huomioon jalustan suunniteltu käyttötarkoitus. Nyt käytössä ollut kameravarustus painaa yli kilon enemmän kuin yhdistelmä (6D + 17-40mm), jota varten jalusta on hankittu. Lisäksi pitkällä telellä kuvattaessa jalustan on oltava vakaampi kuin laajakulmalla. Kirjoittelen jalustasta oikeita kokemuksia sitten, kun pääsen käyttämään sitä retkioloissa.
Okei, kiitos tästä. Testisi osuu kannaltani sopivaan saumaan sillä jalustakaupassa olisi käytävä. Odotankin mielenkiinnolla testin seuraavaa vaihetta.