Tätä kirjoittaessani meri on jo täysin sula ja lumet ovat lähes kaikonneet maastosta. Viikko Lauttasaaren tähtikuvausretken jälkeen olosuhteet olivat vielä melkein talviset. Kirkkaan aurinkoinen päivä näytti jatkuvan iltaan asti selkeänä, joten suuntasin jälleen Lauttasaaren merimaisemien ääreen.
valokuvaus
Tähtikirkas ilta Lauttasaaressa
Pitkä pilvinen jakso päättyi viime sunnuntaina aurinkoiseen pakkaspäivään. Myös illaksi luvattiin kirkasta säätä. Päätin lähteä Lauttasaaren eteläkärkeen kuvaamaan auringonlaskua, hämärtyvää iltaa ja tähtitaivasta. Toiveissa oli myös kiikaroida ja yrittää valokuvata Andromedan tähdistössä majailevaa C/2014Q2 Lovejoy -komeettaa.
Kuvausretkeä suunnitellessani tajusin, etten ollut koskaan yrittänyt kuvata tähtiä Helsingin rannoilta. Lauttasaaren kärki on Suomenlinnan ohella kaupungin pimeimpiä paikkoja. Nyt oli korkea aika kokeilla, miten hyvin tai huonosti tähtikuvaus sieltä käsin onnistuu.
”Lapin ihmeitä” -kuvaesitys nyt Malminkartanon kirjastossa
Aiemmin Pasilan kirjaston näyttöruuduilla pyörinyt ”Lapin ihmeitä” -kuvaesitys on siirtynyt Malminkartanon kirjastoon. Esitystä näytetään ainakin helmikuun ajan isolla 80″ näytöllä kirjaston aukioloaikoina, ellei näyttöä tarvita muuhun käyttöön. Tervetuloa katsomaan!
Helsingin talven kuvasatoa
Valojen puolesta talven parasta aikaa kestää Helsingissä suunnilleen joulukuun alusta tammikuun puoliväliin: matalalta paistava aurinko tarjoaa koko lyhyen päivän ajan pehmeästi muotoilevaa valoa. Valitettavasti lumet ja pakkaset ajoittuvat vain harvoin samaan ajankohtaan. Tällä kertaa kävi tuuri: tammikuu oli toki loskainen ja synkkä, mutta joulukuun loppuun osui upea pakkasjakso.
Onnekkaasti lumet saapuivat kesken joululoman, joten valoisan ajan saattoi käyttää kuvauspuuhiin. Aurinkoiset päivät houkuttelivat ulkoilemaan eri puolille Helsinkiä: Seurasaareen, Talin golfkentän ympäristöön ja Merisataman edustan saariin.
Kirkkaat revontulet Kemihaarassa
Kaamosvaellus päättyi onnistuneesti saunaan ja poronkäristykseen Kemihaarassa. Tuskin olimme ehtineet jälkiruokaa lusikoida, kun ulkona leimusi koko taivaankannen yli kaartuva vihreä revontulivyö. Juosten hakemaan jalusta ja kamera!
Talvipäivänseisauksen revontulet Nuuksiossa
Talvipäivänseisauksena pohjoinen pallonpuolisko on kääntynyt eniten poispäin auringosta. Mikäpä olisi parempi tapa viettää vuoden pisintä yötä kuin suunnata laavuretkelle hyvien eväiden ja kameravehkeiden kera! Sunnuntaina 21.12. olosuhteet vaikuttivat poikkeuksellisen lupaavilta: maisema oli saanut hennon lumikuorrutteen ja tiedossa oli pitkästä, pitkästä aikaa kirkas yö.
Kaupunkihuuhkajaa etsimässä
Pimeänharmaa sää pitää edelleen Helsinkiä otteessaan. Lumeton epätalvi tarjoaa niukasti kuvausmahdollisuuksia: maisemat eivät säväytä eikä valo riitä juuri muidenkaan kohteiden taltiointiin. Jotta itsensä saa huijattua pois tietokoneen äärestä, tarvitaan hyviä tekosyitä. Sellaisia voi etsiä vaikka lintuhavaintopalvelu Tiirasta. Jos kilometrin päässä kotoa asustelee huuhkaja, jaksaa laiskempikin pyöräillä sitä katsomaan.
”Lapin ihmeitä” -kuvaesitys pyörii Pasilan kirjastossa
Kuvaesitykseni ”Lapin ihmeitä” on katsottavissa 15.1. asti Pasilan kirjaston S-pointin näytöillä. Esitys pyörii non-stop-periaatteella kirjaston aukioloaikoina, jos näyttöruuduilla ei ole muuta käyttöä.
Talvi käväisi Helsingissä
Syksy on ollut suorastaan epäonnisen pilvinen. Olen viettänyt loka-marraskuussa yhteensä kymmenen yötä hyvillä tähtikuvauspaikoilla eri puolilla Suomea. Yhtenäkään yönä taivas ei ole ollut kirkas. Alkusyksystä hankkimani tähtikuvausobjektiivi Samyang 24mm f/1.4 on kulkenut kameralaukussa lähinnä ylimääräisenä painona, joten siitä ei vielä ole kertynyt kokemuksia jaettavaksi asti.
Viikkotolkulla jatkunut harmaus ei ole muutenkaan innostanut maisemakuvauksen pariin. Viime viikonloppu oli virkistävä poikkeus: lumi käväisi viimein maassa ja houkutteli pitkästä aikaa kuvaamaan Helsingin rannoille ja saariin.
Karvalehmien ja kanervien Jurmo
Olin hädin tuskin ehtinyt kotiutua Koilliskairan vaellukselta, kun tavarat oli jo pakattava seuraavaa reissua varten. Elokuun viimeisen viikon matkakohteeksi valikoitui tuttu ja turvallinen Jurmon saari. Olin käynyt saarella aiemmin vain keväisin sekä kerran loppusyksyllä, ja nyt halusin nähdä kuuluisien kanervanummien kesäisen väriloiston.
Alun perin oli tarkoitus viipyä saaressa vain parin mökkiyön verran, mutta sääennusteen luvattua kahdelle ensimmäiselle päivälle karmeaa rankkasadetta, osoittautui järkeväksi venyttää reissua kahdella telttayöllä.