Huhtikuun loppupuolisko on käärme- ja sammakkokuvauksen sesonkia. Käärmeet heräilevät horroksesta ja jäävät joksikin aikaa talvehtimispaikoille hengailemaan. Sammakot puolestaan kerääntyvät lammikoihin kutemaan. Vain noin viikon tai pari kestävän rupeaman jälkeen kurnuttajat kaikkoavat, eikä niitä sen jälkeen saa juuri kuvattua.
Pääsiäisenä Jurmon saarella kohdalle sattui elämäni käärmepäivä: sain parissa tunnissa enemmän onnistuneita käärmekuvia kuin edellisten kahdeksan vuoden aikana yhteensä. (Se ei tosin vielä ole mikään suuri saavutus.) Sekä kyy että rantakäärme suostuivat poseeraamaan hyvillä taustoilla.
Heti seuraavana päivänä kuvaukset jatkuivat Espoossa sammakoiden parissa. Tutuilla kutulammikoilla kosiomenot olivat kiihkeimmillään ja bonuksena eräällä lammella kutupuuhissa hillui myös rupikonnia.