Käärmeitä ja sammakoita kuvaamassa

Huhtikuun loppupuolisko on käärme- ja sammakkokuvauksen sesonkia. Käärmeet heräilevät horroksesta ja jäävät joksikin aikaa talvehtimispaikoille hengailemaan. Sammakot puolestaan kerääntyvät lammikoihin kutemaan. Vain noin viikon tai pari kestävän rupeaman jälkeen kurnuttajat kaikkoavat, eikä niitä sen jälkeen saa juuri kuvattua.

Pääsiäisenä Jurmon saarella kohdalle sattui elämäni käärmepäivä: sain parissa tunnissa enemmän onnistuneita käärmekuvia kuin edellisten kahdeksan vuoden aikana yhteensä. (Se ei tosin vielä ole mikään suuri saavutus.) Sekä kyy että rantakäärme suostuivat poseeraamaan hyvillä taustoilla.

Heti seuraavana päivänä kuvaukset jatkuivat Espoossa sammakoiden parissa. Tutuilla kutulammikoilla kosiomenot olivat kiihkeimmillään ja bonuksena eräällä lammella kutupuuhissa hillui myös rupikonnia.

Tekniikka haltuun

Matelijoiden ja sammakkoeläinten kuvaamiseen soveltuu parhaiten pitkähkö, esim. 150mm makro-objektiivi. Joissain tapauksissa hieman lyhyempi makro voi toimia paremmin. Koska en omista varsinaista makro-objektiivia, käytän kaikkeen makrokuvaukseen joko 300mm tai 70-200mm teleä loittorenkailla höystettynä.

Loittorenkaat ovat kameran ja objektiivin väliin sijoitettavia tyhjiä putkia, jotka lähentävät lyhintä tarkennusetäisyyttä, mutta vastaavasti tarkennus kauas menetetään. Mitä enemmän loittoa, sitä kapeammaksi työskentelyalue muodostuu. Käytän Kenkon loittoja, joista sähköt kulkevat läpi eli aukkosäätöä ja automaattitarkennusta voi käyttää normaaliin tapaan.

20140507_1847-49_001

Vaikka loittorenkaissa ei ole linssielementtejä, heikentävät ne aavistuksen kuvanlaatua. Kohtuullisilla loitonnusmäärillä ja varsinaisen objektiivin ollessa laadukas asia on käytännössä merkityksetön. Loitonnus aiheuttaa myös valohäviötä sitä enemmän, mitä suuremmaksi suurennussuhde kasvaa. Tämä tapahtuu kuitenkin yhtä lailla myös oikealla makro-objektiivilla. Ongelma ilmiöstä tulee yleensä vasta suurennussuhteen lähestyessä 1:1:tä, jolloin valohäviötä kärsitään noin kaksi aukkoa.

Loitonnuksen vaikutus riippuu polttovälistä: pidempi polttoväli vaatii enemmän loittoa, jotta päästään samaan suurennussuhteeseen. Käytän matelijoiden ja sammakkoeläinten kuvauksessa yleensä 20mm loittoa 70-200mm objektiivin kanssa, sen sijaan 300mm putki vaatii jo 36mm loitonnusta. Joskus pidemmän telen kanssa riittää pelkkä 1,4-kertainen telejatke, jolloin yhdistelmän pituudeksi tulee 420mm ja lyhin tarkennusetäisyys säilyy 1,5 metrissä.

Pitkä polttoväli mahdollistaa pitkän työskentelyetäisyyden, josta on hyötyä arkojen eläinten kanssa. Käärmeet ja sammakot ovat yksilöitä ja lisäksi niiden arkuuteen vaikuttaa esimerkiksi lämpötila. Tässä kohtaa on aiheellista nostaa esiin myös turvallisuus: niin säyseä veijari kuin kyy onkin, ei sen myrkyllisyyttä sovi unohtaa. Kuvaan kyytä mieluummin pitkällä telellä 1,5 metrin päästä kuin laajakulmalla 10 sentin etäisyydeltä.

Tekniikkaa tärkeämpää on olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jos ei tiedä käärmeiden talvehtimispaikkaa, ei löydä niitä kuin vahingossa. Moni sammakoiden kutulampare on pimeä ja risuinen rutakko, harva sopii kuvaamiseen. Hyvän paikan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa.

Paras strategia on sekä käärmeiden että sammakoiden suhteen samanlainen: jos odottaa paikallaan eikä tee äkkinäisiä liikkeitä, päästävät otukset kuvausetäisyydelle.

Käärmepäivä

Pääsiäisen Jurmon retkellä vietin joka päivä aikaa tietämälläni käärmeiden talvehtimispaikalla. Aluksi siellä esiintyi neljä kyytä ja yksi rantakäärme. Päivien kuluessa kyyt lähtivät omille teilleen ja lisää rantakäärmeitä tuli esiin. Viimeisenä päivänä paikalla viihtyi neljä rantakäärmettä ja enää yksi kyy. Jännästi käärmeet olivat pari päivää todella arkoja, mutta viimeisenä päivänä ne antoivat kuvaajan tulla aivan lähelle.

Heti kun saavuin paikalle, tuijotti kivien välissä kaksi rantakäärmettä aivan täydellisessä asetelmassa. Hivutin itseäni sentti sentiltä lähemmäs samalla kuvia laukoen. Pääsin lopulta tarpeeksi lähelle ilman että käärmeet häipyivät. Saadakseni molemmat matoset tarkaksi jouduin himmailemaan aukon aina lukemiin f/16 saakka. Tausta hieman kärsi siinä leikissä. Vasemmanpuoleinen luikero näytti kauempaa katsottuna ihan kyyltä, sillä se ei ole väritykseltään perusrantakäärmeen näköinen. Kiltti ilme paljasti kuitenkin otuksen vaarattoman käärmelajin edustajaksi.

20140422_1003-19_044
Canon 6D + 300mm f/4L IS + 1,4X telejatke, 420mm, f/16, 1/250 s, ISO 1000.

Hetkeä myöhemmin yksi paikan neljästä rantakäärmeestä törrötti katajapusikon päällä, missä oli mahdollisuus kuvata selkeää taustaa vasten. Normaalisti kaikki eläimet tuntuvat rakastavan mahdollisimman risukkoisia paikkoja, ettei kuvaaja vain saa nättiä taustaa. Tällä kertaa hivutustaktiikkaa ei tarvittu, sillä istuin jo valmiiksi sopivassa kuvauspaikassa. Tarkennus – sarrrrrrrrrrja – ja potretti oli siinä:

20140422_1036-35_110
Canon 6D + 300mm f/4L IS + 1,4X telejatke, 420mm, f/5.6, 1/1250 s, ISO 640

Kyykuvauksen makuun olin päässyt jo aamulla, kun muuan kyyherra makoili heinikossa. Valitettavan sotkuinen ympäristö ei tarjonnut mahdollisuutta kunnon kuviin. Ei auttanut vaikka kuvasi pitkällä telellä aukko levällään, taustasta tuli silti karmean sotkuinen.

20140422_0948-04_007
Canon 6D + 300mm f/4L IS + 1,4X telejatke, 420mm, f/5.6, 1/1000 s, ISO 640

Vain tuntia ennen paluulaivan lähtöä olin vähällä kävellä satamassa ison kyyn yli, se kun oli asemoinut itsensä suoraan retkivarusteiden päälle. Käärme siirtyi aurinkoiselle kalliolle mainioon kuvauspaikkaan. Ryömin kohtaan josta sain taustalle keltaista jäkälää. Kas näin:

20140422_1218-43_162
Canon 6D + 300mm f/4L IS + 1,4X telejatke, 420mm, f/7.1, 1/2000 s, ISO 640

Hetken päästä kärmes päätti auringonoton riittävän ja se siirtyi arvokkaasti varjoisammille seuduille. Sain vielä yhden kuvan siirtymätaipaleen varrelta, sitten oli aika jättää sahalaitamato rauhaan:

20140422_1219-23_167
Canon 6D + 300mm f/4L IS + 1,4X telejatke, 420mm, f/7.1, 1/2000 s, ISO 640

Sammakoita ja rupikonnia

Seuraava päivä valkeni pääkaupunkiseudulla keväisen aurinkoisena. Ei muuta kuin Espoon pohjoisosien tutuille sammakkopaikoille, joilla olin kuvannut viimeksi vuonna 2011.

Ensimmäisellä paikalla meno oli vaisua ja sammakot ujoja. Pari kelvollista kuvaa tuli muun muassa näistä veden alla parittelevista söpöläisistä:

20140423_1131-58_021
Canon 6D + 70-200mm f/4L IS + 20mm loittorengas, 200mm, f/8, 1/320 s, ISO 800

Myös tämä muikea kaveri pääsi kuvaan:

20140423_1153-01_070

Joskus asiat menevät suunniteltuakin paremmin. Lounastauko sattumanvaraisesti valitulla rantakaistaleella paljasti rupikonnan kutupaikan, josta en aiemmin ollut tiennyt mitään. Paikka oli hankalasti suorassa vastavalossa, jokunen kuva syntyi siitä huolimatta.

20140423_1218-17_080

20140423_1221-03_099

20140423_1245-03_134

Toinen tuttu sammakkopaikka on aiempina vuosina ollut kuvauksellisesti antoisampi. Tälläkin kertaa lammella oli täysi rähinä päällä. Kymmenet sammakot painivat keskenään ja tuijottivat välillä hypnoottisesti kuvaajaa. Kun muistikortti oli ammuttu viimeistä laakia myöten täyteen, oli aika jättää sammakot tältä keväältä ja suunnata kohti uusia haasteita.

20140423_1347-59_184

20140423_1412-30_206

20140423_1425-36_220

20140423_1432-55_223

Lisää kuvia käärmeistä ja sammakoista galleriassa Matelijat, sammakkoeläimet & kalat.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.