Etelä-Suomen umpisurkea talvi alkoi kauniisti sanottuna kyllästyttää. Sitä oli lähdettävä pakoon lumisempaan paikkaan, jollainen löytyi Oulun ja Kuusamon puolivälissä sijaitsevasta Syötteen kansallispuistosta.
Talvi on sikäli inhottava vuodenaika, että vallitseva säätyyppi vaikuttaa ratkaisevasti retken lopputulokseen. Kunnon korkeapainejakso tietää kireitä pakkasia ja kirkkaita päiviä ja öitä. Lauhojen länsivirtausten vallitessa matalapaineita vyöryy jatkuvalla syötöllä Suomen yli, ja taivas voi pysyä pilvessä päiväkausia. Lisäksi melkein koko ajan sataa märkää lumihilettä naamaan, ja pahimmillaan lumipuuro pakkautuu suksenpohjiin kymmenien senttien koroksi.
Tietysti edellisellä viikolla pakkanen paukkui parhaimmillaan -20 asteen lukemissa ja taivaalla loimusivat upeat revontulet. Nyt todellisuus oli toisenlainen. Mitään toivoa edes hetkellisestä taivaan kirkastumisesta ei sääennusteessa annettu. Lähtöpäivänä voimakas matalapaine pyyhkäisi koko Suomen yli vesiräntämyräkän ja nostatti lämpötilan plussalle Hangosta Utsjoelle. Pahempaa alkua ei voinut toivoa: lähtisivätkö vähätkin tykkylumen rippeet puista?