Valokuvaaja Teemu Saloriutta
Vanha kolmen vuodenajan makuupussini jäi eläkkeelle täysin palvelleena, lähes kymmenen vaellusvuoden jälkeen. Päätin hankkia tilalle vastaavan, mutta mahdollisimman kevyen pussin. Perusteellisen selvittelyn jälkeen korvaajaksi valikoitui Marmot Phase 20.
Maaliskuun lopulla pääsin kokeilemaan tuliterää makuupussiani yhden yön retkellä. Tässä ensivaikutelmat ja taustatietoa pussin valinnasta.
Sain äskettäin käsiini uunituoreen Kevytretkeilijän oppaan, joka nimensä mukaisesti opastaa kevyellä repulla vaeltamisen saloihin. Aiheesta löytyy muilla kielillä lukuisia kirjoja, mutta nyt vihdoin myös suomeksi ja Suomen oloihin sovellettuna. Tätä on odotettu!
Tämä kirja-arvostelu on erittäin puolueellinen, sillä olin itsekin mukana kirjan teossa: kuvamateriaalin tuottaminen siihen oli yksi valokuvaustoimintani viime vuoden ehdottomista kohokohdista. Kirja sisältää kaikkiaan nelisenkymmentä ottamaani valokuvaa, kannen ja takakannen kuvat mukaan lukien. Tämän kirjoituksen kuvat ovat osa kirjan kuvitusta.
Etelä-Suomen umpisurkea talvi alkoi kauniisti sanottuna kyllästyttää. Sitä oli lähdettävä pakoon lumisempaan paikkaan, jollainen löytyi Oulun ja Kuusamon puolivälissä sijaitsevasta Syötteen kansallispuistosta.
Talvi on sikäli inhottava vuodenaika, että vallitseva säätyyppi vaikuttaa ratkaisevasti retken lopputulokseen. Kunnon korkeapainejakso tietää kireitä pakkasia ja kirkkaita päiviä ja öitä. Lauhojen länsivirtausten vallitessa matalapaineita vyöryy jatkuvalla syötöllä Suomen yli, ja taivas voi pysyä pilvessä päiväkausia. Lisäksi melkein koko ajan sataa märkää lumihilettä naamaan, ja pahimmillaan lumipuuro pakkautuu suksenpohjiin kymmenien senttien koroksi.
Tietysti edellisellä viikolla pakkanen paukkui parhaimmillaan -20 asteen lukemissa ja taivaalla loimusivat upeat revontulet. Nyt todellisuus oli toisenlainen. Mitään toivoa edes hetkellisestä taivaan kirkastumisesta ei sääennusteessa annettu. Lähtöpäivänä voimakas matalapaine pyyhkäisi koko Suomen yli vesiräntämyräkän ja nostatti lämpötilan plussalle Hangosta Utsjoelle. Pahempaa alkua ei voinut toivoa: lähtisivätkö vähätkin tykkylumen rippeet puista?
Jännityksellä odotan, nähdäänkö Etelä-Suomessa mittaushistorian ensimmäinen vuosi, jonka aikana siirrytään suoraan syksystä kevääseen. Termisen talven alkaminen virallisesti vaatisi vuorokauden keskilämpötilan laskemista pidemmäksi aikaa pakkaselle. Kävi miten kävi, parhaiden loivien valojen aika on ohi. Tänään luonnossa näytti jo aivan huhtikuulta.
Talveton talvi ei ole kuitenkaan ollut täysin musta. Olen hyödyntänyt tarkoin hetkellisesti maassa pysyneet parin millin lumikerrokset ja lyhyet pakkasjaksot.
Kuvausvuosi 2019 alkaa lähestyä loppuaan. Vuoden parhaat kuvat taitaa olla jo otettu: viikosta toiseen jatkuva vesi- ja räntäsade ei innosta ulos kameran kanssa.
Vuoteen mahtui tavallista vähemmän vaelluksia ja kuvausreissuja, mutta sitäkin enemmän lähiretkeilyä. Lisäksi yritystoimintaa riitti ilahduttavasti vuoden jokaiselle kuukaudelle.
Etelä-Suomen ruska tuli ja meni, hetken aikaa värit olivat kohdallaan. Jatkoin kuljeskelua Keski-Uudenmaan maastoissa ja löysin niistä uusiakin kuvauspaikkoja. Yksi viikonloppureissu Etelä-Savoon mahtui myös syksyn ohjelmaan.
Sony otti peilittömien järjestelmien valtikan tukevasti haltuun viimeistään vuonna 2017, kun täyskennoinen ammattirunko A9 julkaistiin. Muutamat luontokuvaajat vaihtoivat jo silloin Sony-järjestelmään, mutta laajamittaisempaa joukkopakoa Canonin ja Nikonin leiristä on hillinnyt kunnollisten teleobjektiivien puute. Tänä vuonna luontokuvaajien liikehdintä Sonyn suuntaan sai lisää vauhtia, kun tavallisen kuolevaisen budjetille sopiva 200-600 mm teleobjektiivi näki päivänvalon.
Vuoden 2020 olympialaiset kisaillaan kameravalmistajien pyhässä maassa Japanissa. On spekuloitu, että kukin valmistaja toisi ammattirungoistaan päivitetyt versiot sopivasti ennen urheilun suurtapahtumaa. Sony avasi pelin: lokakuussa Sonyn tuotelinjalta putkahti uusi lippulaivarunko A9 II.
DSLR-kameroiden valtamerkit Canon ja Nikon heräsivät lopulta peilittömään vallankumoukseen ja ovat julkaisseet omat peilittömät järjestelmänsä. Pitkäaikaisena canonistina olen odottanut, että suuri ja mahtava kameravalmistaja kykenisi laittamaan Sonylle kampoihin. Jos olympiavuonnakaan ei nähdä A9-mallien haastajaa, onko katseet käännettävä Sonyn suuntaan?
Facebook-ryhmä Kevytretkeilijät kokoaa yhteen suomalaisia repun keventämisestä kiinnostuneita vaeltajia. Viime syksyn tapaan kokoonnuimme muutaman ryhmäläisen kanssa nuotion äärelle turisemaan aiheesta ja tutustumaan varusteisiin. Tällä kertaa tapaamispaikkana toimi Nuuksion Urja.
Elokuun loppu ja syyskuun alku ovat tarjonneet useita kunnon usva-aamuja. Moni aamu on jäänyt kuvaamatta töiden takia, mutta onnekkaasti myös viikonlopuille on riittänyt kuvauksellisia säitä.
Voisi helposti ajatella, että usva-aamut toistuvat aina melko samanlaisina, joten miksipä niitä kaikkia tarvitsisi kuvata. Asiahan on juuri päinvastoin: harvoin kaksi peräkkäistäkään aamua on identtisiä.
Kesä oli vähällä livahtaa ohi ilman ainuttakaan aamuista kuvausreissua. Ei jaksanut tai huvittanut lähteä. Tällainen luikertelu on poikkeuksellista, sillä mieluiten kuvaan juuri aamuvarhaisella. Parhaina kesinä olen herännyt auringonnousuun suunnilleen joka toisena aamuna.
Elokuussa päätin ryhdistäytyä, odottaa riittävän hienoa aamua ja sellaisen sattuessa lähteä Tuusulanjärvelle, väsytti tai ei.