Syksyn kuvaukset ovat Tsarmitunturin vaellusta ja Liesjärven kevytretkeilytapaamista lukuun ottamatta rajoittuneet lähiretkeilyyn Keski-Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun maastoissa. Lähiseudultakin löytyy useita kiinnostavia retkikohteita, joten aivan hukkaan ei syksyn kuvaussesonki valunut.
Aamu-usvaa Tuusulanjärvellä, taas
Järvenpäässä asuessani Tuusulanjärven tyynistä loppukesän ja syksyn aamuista on tullut yksi vuodenkierron kohokohdista. Tänä vuonna hienoin aamu sattui elokuun puolelle. Viime vuonna ravasin järvellä jatkuvasti, tarinaa ja kuvia niiltä reissuilta löytyy näistä kirjoituksista:
Suuntasin ensin Vanhankylänniemeen tarkistamaan Tuusulanjärven tilanteen. Tyyntä, mutta usvaa näyttäisi leijuvan vain suojaisissa lahdissa. Pari sinisorsaa ui parahiksi kuva-alalle juuri kun olin ottamassa maisemakuvaa pastellisävyisestä järvestä ja taivaalla möllöttävästä Kuusta.
Niemen nurmikenttien liepeille oli leijaillut pieni usvapilvi, joka hehkui oranssina nousevan auringon valossa. Napsin pari kuvaa ennen kuin jatkoin matkaa Rantamo-Seittelin kosteikolle, jonka uskoin lepäävän sankemman sumun keskellä.
Ja aivan oikein, kosteikolle johtavalla tiellä sumuverho peitti maiseman. Sepelkyyhkyt istuskelivat rauhallisina sähkölinjoilla tietämättä mitään muutaman päivän päästä alkavasta metsästyskaudesta.
Jatkoin kävelykierrostani peltomaisemien keskellä kulkevaa tietä pitkin. Viivähdin hetken lähemmäs kosteikkoa menevällä tiellä, joka hehkui kultaisena aamun valossa.
Rantamo-Seittelin alueella sijaitsee matala muutonseurantakukkula, josta näkee koko alueen. Kiipesin autiolle kukkulalle ihailemaan sumuista maisemaa. Nautiskelin pitkään lämpenevästä loppukesän aamusta. Harvinaista herkkua työ- ja perhe-elämän kiireiden keskellä.
Metsäretkiä lapsen kanssa
Varmin tapa päästä karkaamaan kuvausretkille on yhdistää niihin lapsenhoitovuoro eli nakata taapero kantorinkkaan. Pikku mustikkasuu viihtyy parhaiten, kun kohteeseen on alle puolen tunnin automatka ja perillä pääsee välillä juoksentelemaan vapaana.
Kohdevalikoimaa löytyy paljon Järvenpäästä ja sen lähikunnista. Retkeilimme syksyllä muun muassa Pohjois-Sipoon, Mäntsälän, Nukarin ja Jokelan metsissä. Onnekkaasti millään retkellä ei osunut kohdalle massiivista hirvikärpäsesiintymää, vaikka liikuimme välillä enemmän hirvien kuin ihmisten kulkemilla poluilla.
Ruskaa koskimaisemissa
Ruska-aikana klassisia kuvausaiheita ovat lehtimetsien reunustamat joet ja purot. Hyviä paikkoja löytyy Uudenmaan alueelta useita. Käväisin vanhoilla kotikulmillani Helsingin Strömberginkoskella, jossa Mätäjoen vesi syöksyy näyttävänä putouksena alas kalliolta.
Hieman myöhemmin jatkoin samaa teemaa Nurmijärven Nukarinkoskella. Tällä reissulla hienoimmat koskikuvat olisivat vaatineet kyykkimistä liukkailla kivillä, mikä ei taapero repussa tullut kyseeseen.
Ruska-ajan mentyä kuvausretket ovat vaihtuneet kävelyretkiin lähimaastoissa. Vuodenkierto on edennyt kuvaamisen kannalta kehnoimpaan aikaan, joka leudon talven sattuessa kestää maaliskuulle asti.
Nyt on hyvää aikaa punoa juonia seuraavalle vuodelle. Suunnitelmissa on jo muutamia mielenkiintoisia kuvausprojekteja sekä kamerakaluston päivitys peilittömien järjestelmäkameroiden maailmaan.