Vuosi 2023 alkoi surkealla tavalla, kun kaamoshiihtoretki kirkkaiden kuutamoöiden ja tykkylumien ääreen Sallaan vaihtui koronavuoteella makaamiseen. Sen jälkeen hyviä asioita tapahtuikin liukuhihnalta, suurimpina Retki suolle -kirjan julkaisu ja muutto Saaristomeren äärelle.
Retkiä itään ja pohjoiseen
Vuoteen mahtui tuttuun tapaan paljon retkiä lähelle ja kauas. Tammikuun lopulla lähdin yksinäni kuvausreissulle Pyhä-Luoston kansallispuistoon, korvauksena menetetystä Sallan retkestä. Kirkkaat pakkaspäivät Lapissa olivat olleet viime vuosien retkilläni harvinaisuus, ja nyt vihdoin ja viimein sain kirkkaan päivän tykkymetsissä ja revontuliyön tunturissa. Hyvää kannatti odottaa!
Retkeilytalveen mahtui myös yksi hiihtovaellus, kun olimme pienellä porukalla nauttimassa Patvinsuon kansallispuiston keväthangista. Tai nauttimassa ja nauttimassa: lähes koko retken ajan satoi räntää tai vettä, ja kantohankia nähtiin vasta viimeisenä aamuyönä. Mutta ainahan lähteminen kannattaa.
Sulan maan retkeilykausi polkaistiin kunnolla käyntiin toukokuussa, kun vietin viikon Kainuussa ja Kuusamossa seuraavan retkeilykirjan kuvauksia tehden. Varsinaista vaellusharrastusta tällainen joka päivä autolla siirtyminen ei ole, mutta yön pikkutunneille venyneitä maastopäiviä ja telttaöitä upeassa alkukesäisessä luonnossa sain kokea.
Kesälomalla suuntasimme perheen kanssa Inariin Pielpajärven erämaakirkolle Metsähallituksen lammaspaimenlomalle. Olemme olleet niissä hommissa muutaman kerran aiemminkin, ja reissu oli tälläkin kertaa yhtä mukava kokemus. Ehdin retkeillä yhden yön myös Hammastunturin erämaan lähistöllä, ja matkalla pohjoiseen ja takaisin nukuimme lapsen kanssa teltassa Pomokairan etelälaidalla ja Posiolla.
Syksyn tullen oli aikaa vielä yhdelle kuvausretkelle: kirjakuvaukset jatkuivat Pohjois-Karjalassa, joka tervehti tällä kertaa syysretkeilijöitä kesäisen lämpimillä säillä.
Kirja ja valokuvanäyttely
Viime vuosina valokuvaustoimintani on keskittynyt pääosin retkeilykirjojen kuvittamiseen. Edellisinä vuosina ovat ilmestyneet Kevytretkeilijän opas (SKS 2020) ja Vaellusvarusteet (SKS Kirjat 2022), joiden kuvituksen tuottamiseen osallistuin. Lisäksi olin pienesti mukana Talviretkeilijän oppaan (SKS Kirjat 2022) kuvauksissa. Keväällä 2023 vuorossa oli saman kustantajan Retki suolle, jonka tekemiseen osallistuin valokuvaajana ja toisena kirjoittajana. Kirjan pääkirjoittajana toimi retkeilytoimittaja Päivi Mattila.
Suokirja on otettu hyvin vastaan retkeilypiireissä ja se on saanut mukavasti näkyvyyttä eri medioissa. Kunnollista opaskirjaa suolla liikkumiseen ei ole tehty ainakaan 50 vuoteen, joten kirjalle todella oli tilausta. Oli mahtavaa saada olla mukana oppaan tekemisessä, ja opin sen kuvauksissa itsekin paljon uutta tietoa Suomen soista ja pääsin käymään monissa huikeissa paikoissa.
Kirjaan liittyvä valokuvanäyttely näki päivänvalon Pasilan kirjastossa marraskuussa 2023. Jos näyttely meni ohi, ei hätää, sillä se liikkuu seuraavaksi kesän 2024 ajaksi Espoon Villa Elfvikiin.
Saariston syksy
Elokuun alussa muutimme Espoosta Kemiönsaaren perukoille, pieneen Taalintehtaan ruukkikylään. On pitkä tarina, miten tässä pääsi käymään näin, joten kerrottakoon se joskus toiste.
Syksyn aikana olemme kotiutuneet uuteen asuinpaikkaamme. Lapsi on aloittanut kylän kodikkaassa kaksikielisessä päiväkodissa ja oppinut ymmärtämään jonkin verran ruotsia. Alkusyksystä jouduin vielä käymään usein työreissuilla Helsingissä, mutta nyt matkustan useammin toimistolle Turkuun, jonne on reilun tunnin ajomatka tai vähän pitempi bussimatka. Etätyöt mahdollistavat sen, ettei matkustamista tule kuin noin kerran viikossa.
Saaristosta nauttiminen on jäänyt vielä melko vähiin muutto- ja remonttikiireiden vuoksi. Kotiovelta lähtevät luontopolut ja muut lähikohteet ovat sentään tulleet tutuiksi. Metsäpolkujen lisäksi alle kilometrin päässä kotoa on muun muassa meri ja kolme järveä, jotka tarjoavat nähtävää kaikkina vuodenaikoina.
Yhtenä lokakuun viikonloppuna matkasimme yhteysaluksella mökkilomalle Vänön saarelle. Saari tarjosi näytteen saariston syksyn ankaruudesta, kun lämpötila huiteli nollan pinnassa ja tuuli ulvoi lähes myrskylukemissa. Kaunis, aito saaristokylä ja yllättävän metsäinen saari luontopolkuineen kelpasi mainiosti koko perheen viikonloppukohteeksi. Tulevina vuosina aion tutustua laajemmin muihinkin Saaristomeren saariin. Onneksi moniin niistä pääsee yhteysaluksilla tai muilla kuljetuksilla, joten oman veneen hankinnalla ei ole kiire.
Seuraavaksi nautin saariston upeasta talvesta, joka on alkanut lupaavan arktisena. Ilmoittauduin jo retkiluistelun tulokaskurssille, ja tarkoituksena on syventää jäällä liikkumisen osaamistani, jotta hiljaisessa talvisessa saaristossa retkeily olisi mahdollista turvallisesti.
