Merkittävä osa Lapin viehätystä on vuodenaikojen äärimmäinen vaihtelu. Kaamoksen sininen hämärä paukkupakkasineen vaihtuu hetkessä kirkkaisiin keväthankiin ja yöttömän yön vehreyteen. Pian maiseman värjää ruskan väriloisto ennen kuin lumi verhoaa jälleen maan. Olen yrittänyt ajoittaa vaelluksiani eri vuosina eri kuukausille löytääkseni oman suosikkiaikani. Tässä näkemykseni vuodenaikojen keskinäisestä paremmuudesta.
valokuvaus
Vuosikymmen digijärkkärillä
Hankin ensimmäisen digikamerani vuonna 2006. Enpä olisi silloin arvannut, mihin soppaan lusikkani pistän. Nyt takana on tusinan verran vuosia ilman ainuttakaan kuukauden pituista kuvaustaukoa – kahden viikon tauotkin voi laskea kahden käden sormilla. Kameran laukaisin on napsahtanut pohjaan satojatuhansia kertoja.
Kymmenen vuotta sitten ostin digijärkkärin. Kevät 2008 oli lopullinen käännekohta, jonka jälkeen paluuta ei enää ollut, vaan kuvaamiseen käytetty aika kasvoi entisestään ja kalustoa kertyi vuosien varrella kilokaupalla lisää. Tänä keväänä otin jälleen yhden askeleen valokuvausurallani: perustin sivutoimisen yrityksen.
Ylen Aamu-tv:n vieraana kertomassa valokuvauksesta pakkasella
Viikkoni alkoi aikaisella herätyksellä, kun suuntasin Pasilan studiolle Ylen Aamu-tv:n vieraaksi. Toimittaja soitti viime viikolla ja pyysi lähetykseen kertomaan, miten otetaan onnistuneita valokuvia pakkasella. Vaikka ajatus suorasta tv-lähetyksestä kukonlaulun aikaan aavistuksen hirvitti, vastasin saman tien myöntävästi. Harvoin sitä sentään pääsee valtakunnan päämediaan omista kuvistaan kertomaan.
Vuodenvaihde Pallas-Yllästunturin tykkymetsissä
Vuodenvaihteessa pakenin perinteiseen tapaan Etelä-Suomen pimeää vesisadetta Lapin lumihangille. Vuoden 2018 alkuun osui vieläpä täysikuu, mikä tarkoitti mahdollisuutta öisiin kuutamoretkiin.
Joulukuun toiseksi viimeisenä päivänä yöjuna saapui Rovaniemelle. Sieltä matka jatkui bussilla vuokramökille Keimiötunturin kupeeseen aivan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston rajalle. Edessä oli viikko kaamoksen taikamaassa.
Kesäinen hallayö Talaskankaalla
Joulu on jo ovella, mutta muistellaan hetki mennyttä kesää. Pohjois-Savossa viettämäni mökkiviikon aikana kolea kesä tarjosi lähinnä harmaita tunnelmia. Eräänä sateisen päivän jälkeisenä iltana ennuste yllätti: yöksi luvattiin kirkasta ja kylmää. Nukkumisen sijaan pakkasin kamerarepun ja suuntasin majapaikasta noin 20 kilometrin päässä sijaitsevalle Talaskankaan luonnonsuojelualueelle.
Kuvia itsenäisyyspäivän retkiltä
Suomi täyttää tänään sata vuotta. Itsenäisyyspäivänä muistellaan perinteisesti menneitä, joten palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Ei kuitenkaan aivan sadan vuoden taakse, vaan vuosiin 2011-2013. Niinä aikoina vietin vuoden jokaisen juhlapyhän maastossa. Itsenäisyyspäivän tienoo tarjosi mahdollisuuden pidennettyyn viikonloppuun alkutalven sinisessä hämärässä.
Läpikulkumatkalla Pohjanmaan halki
Kesälomareissu jatkui Seitsemisen tervaleiriltä kohti Pohjois-Savoa. Teimme pienen koukkauksen Pohjanmaan kautta, sillä tuo maamme tasaisin kolkka oli jäänyt aiemmin tuntemattomaksi. Olen kiertänyt Suomea lukuisia kertoja pohjoisessa, idässä ja etelässä, mutta länsirannikon tuulia en ollut ennen tätä kesää haistellut kuin Turun saaristossa. Korkea aika korjata moinen vääryys.
Kesämuistoja Seitsemisen tervaleiriltä
Osallistuin heinäkuussa Metsähallituksen luontopalveluiden ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin järjestämälle tervaleirille, jolla Seitsemisen kansallispuistoon rakennettiin tervahauta. Koveron perinnetilan ympäristössä sijaitsevalla paikalla on poltettu tervaa tositarkoituksella viimeksi 1900-luvun alkupuolella. Sen jälkeen tervahauta ehti kasvaa vuosikymmenien aikana umpeen, kunnes se 1990-luvun alussa entisöitiin. Siitä alkaen tervaleirejä on järjestetty noin viiden vuoden välein.
Kun mahdollisuus osallistua uuden perinnetaidon opetteluun sattui kohdalle, ilmoittauduin välittömästi mukaan. Tervahaudalla työskentelyn ohella jäi aikaa nauttia kansallispuiston kesäisestä luonnosta.
Revontuliyö Kylmäluoman retkeilyalueella
Pilvisen Hammastunturin vaelluksen jälkeen sää tietenkin kirkastui välittömästi. Pohjoisessa kirkas yö tietää aina jonkinlaista todennäköisyyttä nähdä revontulia. Pohdimme, missä voisimme viettää väliyön matkalla etelään. Sopivia kansallispuistoja ei reitin varrelle oikein osu, mutta vitostien varrella Taivalkoskella sijaitsee Kylmäluoman retkeilyalue. Vain parin kilometrin koukkaus valtatieltä ja samanlainen matka jalkapatikassa lähimmälle laavulle. Erinomainen suunnitelma.
Ruskaretkellä Hammastunturin erämaassa
Tänä syksynä järjestyi kerrankin lomaa keskelle Lapin parasta ruska-aikaa; aiemmin olen onnistunut ainoastaan sivuamaan syksyn väriloistoa ennen tai jälkeen ruskahuipun. Kohteeksi valikoitui Hammastunturin erämaa-alue, jonka piti kuuleman mukaan olla ruskasensongin aikaankin varsin rauhallista seutua. Saariselältä vähän matkaa länteen sijaitseva erämaa tunnetaan muun muassa kanjonimaisen Ivalojoen kultamaista sekä vaihtelevista ja miellyttävistä kulkumaastoista.