Kesälomareissu jatkui Seitsemisen tervaleiriltä kohti Pohjois-Savoa. Teimme pienen koukkauksen Pohjanmaan kautta, sillä tuo maamme tasaisin kolkka oli jäänyt aiemmin tuntemattomaksi. Olen kiertänyt Suomea lukuisia kertoja pohjoisessa, idässä ja etelässä, mutta länsirannikon tuulia en ollut ennen tätä kesää haistellut kuin Turun saaristossa. Korkea aika korjata moinen vääryys.
Ensimmäinen yösija järjestyi kätevästi kaverin mökiltä Kurikasta. Sateisen päivän jälkeen sää kirkastui ja kävelin kapeaa hiekkatietä iltaruskoa kuvaamaan. Useimmat peltomaisemat olivat kasvaneet reunoiltaan sen verran umpeen, ettei maisemakuvaus onnistunut. Paikallisen hevostilan liepeiltä löytyi sopivan avara kohta.
Seuraava päivä kului kaatosateessa naapuripitäjä Ilmajoen museoihin tutustuen. Toisen mökkiyön jälkeen matka jatkui kohti Vaasaa ja Söderfjärdenin impaktikraatteria. Meteoriitin törmäyksessä 560 miljoonaa vuotta sitten syntynyt kraatteri on halkaisijaltaan suurimmillaan 6,6 km. Alue kuivattiin pelloiksi 1900-luvun alkupuolella ja nykyään se on määritelty valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Se on myös tärkeä kurkien levähdysalue syksyisin.
Keskellä peltoaukeita sijaitsee meteoriittimuseo ja lintutorni (karttalinkki). Harmillisesti museo ei sattunut olemaan auki vierailumme aikana. Maiseman päätähuimaavaa avaruutta ei pystynyt valokuviin tallentamaan. Tyydyin dokumentoimaan yksityiskohtia viivasuorien teiden varsilta.
Seuraavaksi oli aika siirtyä kohti varsinaista pääkohdetta, Merenkurkun maankohoamisrannikkoa. Maa nousee alueella noin 8 mm vuodessa ja jatkuva muutos on luonut ainutlaatuisen ekosysteemin. Merenkurkku on Suomen ainoa UNESCO:n maailmanperintöluetteloon päässyt luontokohde.
Kunnollinen tutustuminen alueeseen vaatisi vesikulkuneuvoa. Merkittävimmät nähtävyydet sijaitsevat Vaasan edustalla Raippaluodon ympäristön saaristossa. Tällä kertaa parhaat paikat jäivät liikaa sivuun reitiltämme, joten valitsimme retkikohteeksi Maksamaan saaristossa kiemurtelevat Västerön vaellusreitit. Västerö ei kuulu varsinaiseen maailmanperintöalueeseen, mutta sijaitsee aivan sen tuntumassa. Reiteistä löytyy hyvä pdf-kartta Merenkurkun matkailusivustolta.
Pysäköimme auton kartassa näkyvälle eteläisimmälle pysäköintialueelle. Viimeiset kilometrit hädin tuskin yhden auton levyisellä hiekkatiellä tarjosivat kevyttä jännitystä, mutta kyllä tien päästä lopulta parkkipaikka löytyi. Vajaan kilometrin tie- ja polkutaipaleen jälkeen edessämme häämötti Söderskatanin autiotupa, joka on entinen kalasauna. Kartasta olisi voinut päätellä, että tupa sijaitsee upealla paikalla lähellä kapeahkoa niemenkärkeä (karttalinkki). Tuvalta aukeaisi epäilemättä mahtavat merimaisemat joka suuntaan!
Kuten tavallista, väärin meni. Rannat olivat tyystin pusikoituneet ja sankan metsän keskellä sijaitseva tupa tarjosi näköalojen sijaan lähinnä mahtavasti hyttysiä. Tuvan pihapiiristä löytyy käymälä ja vaatimaton nuotiopaikka. Puuhuoltoa sen sijaan ei tarjota, joten polttopuut täytyisi tuoda itse mukana. Näin kesällä ei nuotiota kaivannutkaan.
Sisältä tupa osoittautui varsin mielenkiintoiseksi. Seinät on tapetoitu vanhoilla Vasabladet-lehdillä. Kuvassa näkyvän tupaosan lisäksi rakennukseen kuuluu pieni makuukammari, jossa olisi voinut yöpyäkin. Sisällä leijaili sen verran vahva ummehtunut savuaromi, että katsoimme parhaaksi majoittua teltassa tuvan pihalla.
Rantakivillä loikkimalla löytyi lopulta odotettu merimaisemakin synkillä pilvillä höystettynä.
Aamulla kiersimme muutaman kilometrin pituisen lenkin vaellusreittiä seuraillen. Kartalla lupaavasti rantoja seuraileva reitti kulki tosiasiassa lähes koko ajan tiheässä kuusimetsässä. Mukavaa peikkometsää, joskin hienoinen pettymys, koska odotimme avarampia maisemia. Polulle oli ripoteltu myös varsin mittavasti kivenlohkareita. Ei mikään esteetön reitti.
Seikkailut länsirannikolla jatkuivat Kokkolaan ja sieltä sateisen telttayön jälkeen sisämaahan ja Pohjois-Savoon. Lännestä jäi vielä lukemattomia paikkoja käymättä. Erityisesti Merenkurkun saaristo vaatii kunnollisen tutustumismatkan, ja syysretki Söderfjärdenin kurkia katsomaan kiinnostaisi. Olen myös ideoinut rannikkoa seurailevaa pyöräretkeä. Valitettavasti kiinnostavia kohteita on paljon muuallakin, eikä aika riitä millään kaikkien suunnitelmien toteutukseen.
