Valokuvaaja Teemu Saloriutta
Vuosi 2023 alkoi surkealla tavalla, kun kaamoshiihtoretki kirkkaiden kuutamoöiden ja tykkylumien ääreen Sallaan vaihtui koronavuoteella makaamiseen. Sen jälkeen hyviä asioita tapahtuikin liukuhihnalta, suurimpina Retki suolle -kirjan julkaisu ja muutto Saaristomeren äärelle.
Perinteeksi muodostunut kevytretkeilijöiden syysmiitti järjestyi tänä vuonna Pirkanmaalle, Riuttaskorven virkistysmetsään. Ajankohta livahti marraskuun puolelle, sillä odotimme Amerikasta PCT-reitiltä palaajia takaisin Suomen kamaralle. Vuotta aiemmin Kurjenrahkalla olimme saaneet kuunnella Turun oman pitkänmatkanvaeltajan Katariinan tarinoita samaiselta reitiltä. Nyt oli Vilman ja Teemun vuoro kertoa kuulumisia huimalta reissulta.
Kolmantena vuonna peräkkäin oli haastavaa karata arjesta ruskaretkelle kokonaiseksi viikoksi, mikä rajasi pidemmän Lapin-vaelluksen käytännössä pois. Hyväksi ideaksi muutaman päivän retkeilyyn on osoittautunut Suomi-neidon puoliväli, tarkemmin sen itäinen puolisko. Kahtena edellisenä vuonna laavuretkeilin Kainuussa, nyt vuorossa oli Pohjois-Karjala.
Olen liikkunut itärajan luonnossa erityisesti talvisin, ja monet Pohjois-Karjalan kohteista ovatkin jääneet sulan maan aikaan tyystin käymättä. Erityisesti on kiehtonut yksi alueen laajimmista luontokohteista, Koivusuon ja Koitajoen alue Ilomantsissa. Se on muistorikas paikka, sillä aloitin siellä kaamosajan talviretkeilyn joulukuussa 2010 upeissa kirkkaissa paukkupakkasissa tähtitaivaan ja revontulien alla.
Valokuvanäyttelyni ”Retki suolle” on esillä Helsingissä Pasilan kirjaston ensimmäisen kerroksen S-pointissa 1.-30.11.2023. Pidän näyttelyn avajaisissa 1.11. klo 18 kuvaesityksen, opastan soilla liikkumisen saloihin ja vinkkaan parhaita retkikohteita eri puolilta Suomea. Tervetuloa!
Viimeisen parin vuoden aikana telttavarantooni on ilmestynyt kaksi uutta täydennystä. Molemmat löysin onnekkaasti vähän käytettyinä. Pian vuosikymmenen palvellut kevyttelttojen klassikko Tarptent Double Rainbow säilyy edelleen osana varusteitani, mutta nyt valikoimassa riittää valinnanvaraa kaikkiin oloihin ja eri henkilömäärille.
Hilleberg Kaitum 3 on hankittu erityisesti perhekäyttöön sekä talviteltaksi ja haastavien olosuhteiden tukikohdaksi. Bonfus Middus 2P taas toimii tilavana mutta kevyenä soolotelttana.
Jotenkin on käynyt niin, että olemme useina kesinä päätyneet lammaspaimeniksi eri puolille Suomea. Metsähallituksen supersuosituille lammasviikoille pääsee arvalla, ja arpaonni on suosinut perhettämme peräti kolme kertaa vajaan kymmenen vuoden aikana. Lisäksi olemme olleet lammaspaimenina kavereiden vieraina.
Tällä kertaa onnetar heitti meidät kauemmas kuin koskaan aiemmin. Pielpajärven erämaakirkko sijaitsee Inarissa, nimensä mukaisesti erämaisissa maisemissa viitisen kilometriä lähimmältä tieltä. Vuonna 1760 rakennettu hirsinen kirkko on yksi harvoista Lapin kirkoista, jota ei poltettu Lapin sodan aikana 1944-1945. Paikka on syystäkin suosittu nähtävyys, ja Pielpajärven paimenten tehtäviin kuului enemmän turistien kuin lampaiden kaitsemista.
Alkukesän kuvausreissun ensimmäisessä osassa seikkailtiin Kuhmon ja Kuusamon metsissä ja soilla. Matka jatkui lännemmäs, Kainuun keskiosien vaaramaisemiin. Loppureissun pääkohteeksi oli suunniteltu Paljakan alue, joka tunnetaan monipuolisesta vaaraluonnostaan ja poikkeuksellisen edustavista kuusimetsistään. Laajalle alueelle mahtuu niin tiukasti suojeltu luonnonpuisto kuin laskettelukeskuskin. Seudulle puuhataan myös Vaara-Kainuun taidekansallispuistoa.
Vuoden odotetuin retkeily- ja valokuvausaika on taitekohta, jossa kevät ja kesä lyövät kättä. Lumien sulamisen ja helteisen hyttyskesän väliin jäävä lyhyt aikaikkuna on retkeilyn kannalta parasta. Luonnossa tapahtuu paljon, onhan menossa lintujen aktiivisin pesimäaika.
Pari vuotta sitten tein alkukesän yöttömässä yössä huikean kuvausreissun, jonka aikana kierrettiin kolmen hengen porukalla puoli Suomea ja kuvattiin muun muassa pohjoista suoluontoa Utsjoen tunturiylängöillä. Moni kuvista päätyi Retki suolle -kirjaan. Tänä vuonna jatkoimme samalla konseptilla seuraavan retkeilykirjan kuvauksia Kainuun ja Kuusamon suunnalla.
Mahdollisten kirjakohteiden lisäksi mahdutimme reissuun muutamia syrjäisiä alueita, joihin halusin tutustua omasta mielenkiinnosta. Bonuksena kaikista reissun paikoista kirjattiin ylös lintuhavainnot lintuatlasta varten. Ideana on, että vuosina 2022-2025 jokaiselta 10 km x 10 km atlasruudulta kirjataan lintujen pesimävarmuusindeksit. Näin saadaan kattava kuva kaikkien lintulajien levinneisyydestä.
En ole kovin usein harrastanut kevättalvisia hiihtoreissuja, koska valokuvaajana viehätyn enemmän sydäntalven loivasta valosta ja tykkylumisista pakkasmaisemista. Retkeilyn kannalta kevättalvi on kuitenkin monin verroin mukavampaa. Saa viilettää vauhdikkaasti kantohangilla ja nauttia kevätauringon valosta ja lämmöstä. Paitsi jos sääennuste lupaa juuri retken ajalle lähes pelkästään plussakeliä ja räntäsadetta, kuten tällä kertaa.
Edellisestä vierailustani Patvinsuon kansallispuistoon oli vierähtänyt tasan kymmenen vuotta. Maaliskuun puolivälissä lähdimme osin samalla porukalla katsastamaan, olisiko yksi Pohjois-Karjalan laajimmista ja erämaisimmista luontokohteista vielä tallella. Mikäpä olisi parempi tapa juhlistaa Retki suolle -kirjan julkaisua kuin retki suolle hyvässä seurassa.
Yksi kaikkien aikojen parhaista retkipäivistä osui kohdalle tammikuussa 2018, kun sain hiihdellä täydenkuun aikaan Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kokonaisen yön ja päivän. Sen jälkeen talviretket eivät ole olleet suosiollisia, vaan ikuinen harmaa pilviverho on vaivannut niin vaelluksia kuin mökkireissujakin.
Viime talvena pohjoisen reissu jäi kokonaan väliin, ja tänä vuonna loppiaismatka Sallaan peruuntui koronan takia. Onko tosiaan mahdoton haave hiihtää edes yksi kirkas talvipäivä tunturissa tai tykkymetsässä? Ehkei sittenkään.